Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö perheen perustaminen seesteisemmäksi ja tasapainoisemmaksi?
28.06.2015 |
Olen ihan tyytyväinen elämääni pääpiirteissään: on hyvä työpaikka, koulutus, sosiaaliset suhteet, jne. Jotenkin tyhjältä silti tuntuu. Tunteideni kanssa olen välillä kuin vuoristoradassa, ja yksinäinen ja "tarpeeton" olo. Olen miettinyt, että tekeekö perheen perustaminen ihmisistä keskimäärin seesteisempiä ja tasapainoisempia? Luoko se niin paljon sisältöä ja merkitystä elämään, että ei ehdi tai välitä enää murehtia "pikkujutuista?" Ainakin omassa ystäväpiirissäni lapsen saanti on muuttanut naisia tasapainoisempaan suuntaan, heistä hehkuu jotenkin sellainen erilainen tyyneys ja seesteisyys. Olenkohan ihan väärässä?
Kommentit (8)
Sivuhuomautus: Mä olen saanut muutamaan kertaan kommenttia siitä kuinka "hehkun äitiyden onnea", "oon tyyni ja seesteinen" jne scheissea juuri silloin kun oon itse ollut aivan kuoleman väsynyt ja vittuuntunut koko äitinä toimimiseen pienten lasten kanssa.. Eli saatat nähdä väsymyksen jonain ihme eteerisenä hehkuna meissä äiti-immeisissä...:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmat muuttuvat vain erilaisiksi.
Ei ne ongelmat katoa lapsia hankkimalla.
Voihan se olla, että jotain seesteisyyttä lasten myötä tulee. Itse liitän sen kyllä myös siihen, että parisuhde toimii. Täytyy toimia, muutenhan elämä on helvettiä ja jos siinä vielä me muksutkin..
Toisaalta ei yksin kohtuullinen parisuhde ja lapset ole mikään taekaan seesteisyydestä. Kyllä minulla siitä huolimatta on erilaisia tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteita ajoittain. Välillä myös menojalka vipatttaa.
Minkä ikäinen olet? Mä olen 27 ja tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen aikuistunut ihan hirmuisesti ja musta on tullut juurikin tuollainen seesteinen ja rauhallinen. Eli ei se välttämättä sitä perhettä vaadi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta lapsen saaminen poisti tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunteen.
Mutta ei se minua seesteiseksi tehnyt kuitenkaan. Melkein päinvastoin. Tuntui, että vasta saatuani lapsen todella tajusin, miten kamalaa elämä on. Sitä kun haluaa suojella sitä omaa jälkikasvuaan kaikelta pahalta.
Veikkaan, että suuri osa seesteisyydestä on itse asiassa väsymystä. Moni pikkulapsen äiti kärsii univajeesta ja oman ajan puutteesta. Silloin ei yksinkertaisesti jaksa meuhkata eikä bilettää.
Anteeksi jos tämä näkemys kuulostaa taas hirveältä synkistelyltä, mutta tämä on oma kokemukseni.
Ja kyllä, minä tosiaan ennen lasta luulin, että oma lapsi tekisi minut seesteiseksi. Raskausajan olinkin tavallista tasapainoisempi ja seesteisempi. Mutta kun lapsi oli syntynyt, huolestuneisuus alkoi. Meuhkasin kotona milloin mistäkin syystä ja pelkäsin monia asioita.
Toisaalta joo ja toisaalta ei. Huolenaiheet vaihtuu. Ne ei pyöri oman itsen ympärillä niin paljon enää. Se on totta, että pikkuasioista ja ns. pinnallisista asioista ei jaksa stressata yhtä paljon kun ennen lapsia ja tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne vähenee (tai sitä ei ehdi enää miettiä...). Tilalle tulee kaikenlaiset lapseen ja maailman pahuuten liittyvät huolet. Joten ojasta allikkoon... :D
Hauska aloitus ja kysymys. Sana seesteinen ei itselleni tule ensimmäisenä mieleen ihmisestä, jonka elämän täyttää oman pershetelmän palvelu tai hänelle oikean sävyisten vaatteiden shoppailu tai hänen vertailu muihin... ja tätähän tämäkin palsta usein on.
Ihan tutkittu faktakin on, että kun ihminen saa oman pershedelmän, hänestä tulee huonompi ihminen. Enemmän työtä ja vähemmän lepoa, ihmisestä tulee itsekäs. Eli siis esim ilmasotonmuutos ei enää kiinnosta kun sille pershedelmän takia pitää olla monta autoa, isompaa asuntoa, kaikenlaista krääsää.
Eli oman lapsen pitkän tähtäimen etu eli se, että täällä voisi elää vaikka 50 vuoden päästä, on vähemmän tärkeää kuin näyttää oikeanlaiselta nyt ja saada paljon tilaa ja materiaa nyt.
No ei, lapsen saanti ei tee ihmistä paremmaksi tai "seesteisemmäksi".
Mutta vähemmän tietenkin ehtii niiitä omia näppylöitä miettiä... eli jos olet huolestuvaa sorttia ja mietit onko tuo luomi vaikka melanooma, tai säälit niitä pandakarhuja tai jääkarhuja tai sikoja, tee lapsi, ja et ajattele enää muuta kuin omaa jälkikasvua, näin se näyttää monilla menevän.