Millaiseksi kuvittelette KUOLINVUOTEENNE?

En kuole vuoteeseen.

Savusaunan nokinen penkki.

Haluaisin että se tulisi olemaan oma vuoteeni kotona. Haluaisin että siltä olisi näkymä ulos, aurinkoiseen alkukesän päivään. Haluaisin että ikkuna olisi auki ja kuulisin peipposten laulun ja puidenlehvien suhinan lempeässä tuulessa.

Haluaisin että omaisiani kävisi jossain vaiheessa ja vaihtaisimme jäähyväiset. Ei mitään raskasta surullista tunnelmaa, koska kyseessä on kuitenkin taivasmatkalle lähteminen.

Haluaisin että sanoisin viimeiseksi sanoikseni jotain evankeliumista ja Jeesuksesta.

Sairaalavuode lienee kyllä tilastollisesti todennäköisempi kaikkien suomalaisten kohdalla. Mutta voihan edellä kuvailtu toteutua sairaalavuoteellakin.

Makoilen soutuveneen pohjalla, vapaasti ajelehtien, tähtitaivasta katsellen ja nukun rauhassa pois.

En tiedä käykö ketään mutta toivon kuolevani nukkuessani tai yhtäkkiä vaan etten kärsi. Jos olen kuitenkin kuolinvuoteella haluan miettiä mitä tein elämässäni, olenko tyytyväinen miten elin elämäni ja mitä saavutin :) Usein mietin tämän takia pitäisikö vaan tehdä onlyfans tai muuten tuollaista työtä koska ketään ei se kuolunvuoteellani kiinnosta vaikka kuinka ihmiset yrittävät niin häpäistä minua. Miettisin kuinka hottis olin nuorena ja olisi pitänyt avujani käyttää hyväksi enemmän. Nyt vanha ja ruma, kuolemassa pois :)) Ihmiset on kyl höpsöjä otuksia kun niitä vaivaa asiat joista ei ole mitään todellista haittaa tai merkitystä. Turhasta moraalitajusta ja ylpeydestä kuin kunniastakin on ihan turha itseään vaivata. haluan elää elämäni kovaa!

Olen muuten vasta 28v hiljainen, ujo rauhallinen nainen joka varmasti vaikuttaa kaikkien mielestyä ihan harmittomalta kuten olenkin. Mutta näin mietin usein. En halua olla muiden ovimattona elämässä kuten nuoruudessani paljon tapahtui ja välillä edelleen. Sen takia mietin radikaalia irtiottoja joita voisin sitten vanhuudessani muistella kuinka uskalsin ja hauskaa oli.

Laakson tai Suursuonsairaala, valitettavasti eivät varsinaisesti mitään tyyniä tuonenlehtoja.

Voihan aina uskoa myös ihmeisiin , että Helsinki saa palvelunsa kuntoon ennen kuukahtamistani. Näin ei ole tapahtanut viimeisen 60 vuoden aikana joten epäilen.

Aivan sama. En tosiaan piittaa. Olen iköni varautunut. Elinsiirron takia sain määräämättömän pitkän lisäajan. Toivoin että saan sen verran lisäaikaa että lapset pääsevät omilleen, ja nehän pääsivät. Ja ovat hienoja lapsia ja pärjääviä. Niin että vaikka nautin elämästä ja aion nauttia pitkään niin jos lähtö tulee niin ihan sama miten. En pelkää edes kipuja.

Kuolinvuoteeni tulee olemaan rintsikkataloni puutarha. Annan katseeni kiertää viimeisen kerran kaikessa, sitten käännän liivijengin talosta hankkimani laittoman aseen sydäntäni vasten, painan liipaisimesta ja kellahdan sammaleelle. Siihen loppuu pelko ja tuska. Ketään ei tule eikä kiinnosta. Ehkä joku vuosien päästä löytää luurankoni 💀🌿 mutten osaa kuvitella miksi ja miten niin tapahtuisi.

Voisin lähteä taivaan iloon saappaat jalassa. Mutta en ehkä vielä, kiva olis nähdä kaikki lapset aikuisina. Vaikka lapsenlapsiakin.

Veriset lakanat

Kuvittelen, että menen suorilta jaloiltani seisaaltaan vanhana, en kuolinvuoteen kautta  :)

Rakas painaa muhun hellästi fenolipiikin ja lausuu: "Rakastan sinua ikuisesti"

mies54v

Ei mitään vuodetta, kerralla henki pois vaikka kolarissa.

Päädyn varmaan Iltalehteen, uutiseksi kuinka kuukausia kotonaan kuolleena ollut vanhus löydettiin.

Rietas. Kesken kaiken kupsahdan, aivovaltimo varmaankin.

Ajattelin että olisi ihan tavallinen sänky ja patjan päällä olisi lakana, tyyny pitää tietysti olla ja peitto. Todennäköisemmin kuolen kuitenkin nojatuoliini tai vaikkapa eteisen lattialle ja mätänen siihen kunnes naapuri valittaa hajusta.

Vierailija kirjoitti:

Päädyn varmaan Iltalehteen, uutiseksi kuinka kuukausia kotonaan kuolleena ollut vanhus löydettiin.

Ennätys on 13 vuotta. Pinnistä vähän.

Kolmen horatsun vieressä sydän leikkaa kiinni mielihyvästä.

Minäkin kuvittelen, että kuolen nukkuessani omassa kotisängyssä. Sehän on ihanne varmaan kaikilla. Kirsi Kunnas lähti siten ja voiko parempaa toivoa.

Toivottavasti sairaalassa, kotona saan mädäntyä rauhassa. Vaikkei se olekaan enää oma ongelma, on se silti ikävä ajatus.