Lue keskustelun säännöt.
Täytätkö ikäluokkasi kulttuuriset vaatimukset?
21.06.2015 |
Minä en. Ja tuntuu haasteelta. Tässä iässä pitäisi olla maksettu asunto, lapsenlapsia, mies ja ns. oikea elämä. On vain työ ja vuokra-asunto. Aika vähän yhteistä ikäisteni kanssa. En tiedä miten luovisin sosiaalisissa kuvioissa. Ei edes autoa, vaikka olisi varaa. En ole ollut naimisissa, en eronnut. Tunteeko kukaan muu olevansa ihan oman ikäryhmänsä outolintu? Kaipaan ihmisiä elämääni, mutta uusien löytäminen on vaikeaa, koska elämäni on jotain mitä pitää selitellä, kun se ei ole normisellaista. Olisinko tyytyväisempi jos hankkisin tästä syystä auton, ukon ja asuntolainan? Jotenkin ei vaan kiinnosta...elämäni on kiinnostavaa ja olen hyvää seuraa, miksi muuttua normi-ihmiseksi? N49
Kommentit (22)
Samanlaisia kuin sinä riittää pilvin pimein. Et eroa minusta muuten kuin, että minulla on kolme lasta ja olen kaksi vuotta vanhempi.
Tietyti lapset tuovat sosiaalista elämää ympärille kukin tavallaan. Lpasenlapsia ei vielä tosiaan ole ja kaksi vanhinta ovat poikia -- ikä alkaa vielä kakkosella --, joten odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:13"]
Samanlaisia kuin sinä riittää pilvin pimein. Et eroa minusta muuten kuin, että minulla on kolme lasta ja olen kaksi vuotta vanhempi.
Tietyti lapset tuovat sosiaalista elämää ympärille kukin tavallaan. Lpasenlapsia ei vielä tosiaan ole ja kaksi vanhinta ovat poikia -- ikä alkaa vielä kakkosella --, joten odotellessa.
[/quote]
jatkan...
Jos elämäsi on niin kiinostavaa ja täyteläistä, niin miksi kyselet moisia?
En todellakaan. Pitäisi olla puoliso ja asuntolaina, pari lasta tai vähintään yritys päällä, häät tulossa tai jo pidettynä...
Jos 49v ikäisellä on lapsenlapsia, on se minusta lähinnä säälittävää. Tämän ikäluokan kulttuuriset vaatimukset on enemmänkin osaamisessa ja tekemisessä kuin omistamisessa tai parisuhteessa.
Mä taas olen parikymppinen ja kohta 2 lapsen äiti, avoliitossa ja kihloissa.
Kuulemma tässä iässä pitäisi vielä opiskella ja matkustella, vakiintuminenkin on jotenkin mälsä juttu. Ulkomaat vaan on jo monilta osin nähty, ei siis houkuttele matkustelu. Sillekään en voi mitään, että ihanan miehen löysin jo vuosia sitten.
Opiskelua aion toki jatkaa heti kunhan nuorempi lapsi täyttää 2 v. Muuten olen tosi OUT kaveripiireissäni :D Ihan sama. Kai ne muut tulevat pian perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh heh...sää oot 50?Hei rupee katteleen hautapaikkaa,ei kannata enää hirveeesti räpistellä..sun juna beibe meni jo!
Et saa enää asuntolainaa tuon ikäisenä, jos ei ole todella hyvät säästöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:15"]
Jos elämäsi on niin kiinostavaa ja täyteläistä, niin miksi kyselet moisia?
[/quote]
En puhunut täyteläisydestä mitään. Elämä voi olla kiinnostavaa, olematta täyteläistä. Ehkä tässä siis syy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Ikää 30+, lapset tehty, omakotitalo, 2 autoa, pari korkeakoulututkintoa ja vakituinen työpaikka löytyy. Tätä tylsämielistä pystyynkuollutta tavallisuutta vastaan lasten onkin hyvä ryhtyä kapinoimaan sitten vanhempana :D
En. Pitäisi olla oma menestyvä firma, uusi omakotitalo meren rannassa, uusi premium ja vuosikerta -harrasteauto, vene, mökki, alle kolmikymppinen vaimo, parikymppinen tyttöystävä ja puoli miljoonaa velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi ja pitäisi. Ei ole pakko vaikka muilla on.
En koko ikäluokkani, mutta kaveripiirin silmissä olen outolintu. Ikää 23, avioliitto, asuntolaina, vakityöt ja nelikuinen lapsi. Mukamas omituista kun en ole kiinnostunut merkkilaukuista ja bilettämisestä ja rehellisesti sinkkukavereiden "kenen sängystä viime viikonloppuna heräsit" -soittorinki ei ole enää aikoihin ollut viihdyttävä saati tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaksi kyllä. Minä e pidä kultturellisa elämäntyylistä. Kämpästä on edelleen velka, mutta en stressaa. Lapset on kasvatettunuoriksi aikuisiksi ja koulutus käynnissä. Ne ottavat itse vastuun omasta valistumisesta. Tuen heitä, minkä osaan ja kykenen. Miehen kanssa ei mene hyvin, mutta tämän jaksaa, koska on yhteiset intressit. Elämme rinnakkaain omaa elämäämme. En suostuisi uhrautumaan enää kotihengettäreksi, kuten silloin aikaisemmin, kun lapset olivat pieniä. Näin tämä menee.
Elintaso pysyy hyvänä, kun kummatkin osallistuvat taloudenpitoon. Turvallisuus ja elämän tasapaino on nyt tärkeintä.
Minun on hyvä olla.
Outolintu, sopii meikäläiseen. Muuttelen minkä ehdin vaikka lapsikin tulossa. Ukkokin huitelee maailmalla.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:22"]
Jos 49v ikäisellä on lapsenlapsia, on se minusta lähinnä säälittävää. Tämän ikäluokan kulttuuriset vaatimukset on enemmänkin osaamisessa ja tekemisessä kuin omistamisessa tai parisuhteessa.
[/quote]
Sinusta on säälittävää, että viisikymppisellä on lapsenlapsia? Jos on itse saanut lapset 70- tai 80-luvulla päälle parikymppisenä ja oma lapsi saa nyt lähemmäs kaksivitosena-kolmekymppisenä, on se mielestäsi säälittävää? Sehän on vain onni ja ihanuus, taidat olla katkera. Oma äitini on tohtori ja tuli mummiksi 49-vuotiaana.
Yksi lapsi, asuntolaina puoliksi maksettu, vakituinen työ, kliseinen farmarivolvo, 2 koiraa, muutaman vuoden päästä yritys toiseen lapseen, Ikää 24 ja miehellä 26, naimisissa 5v, yhdessä 10v.
Avoliitossa, yksi lapsi ja odotan toista, amk-tutkinto valmis ja yliopistotutkinto kesken, vuokralla, ikää 26v.
Olen samanikäinen kuin sinä. Enkä täytä, paitsi auton ja asunnon osalta. Mutta ne minä olenkin halunnut. :)
Ei ola pakko jos ei tahdo.