Olen normaalipainoinen mutta rupsahtanut, miten tästä pääsee kuntoon?

Olisin tosi kiitollinen pienistäkin vinkeistä miten muuttaisin elämääni parempaan suuntaan!

Painoni on pysynyt siinä normaalipainon ylärajalla jo yli vuoden verran. Jos mitat kiinnostaa niin 175cm/76kg. Sitä ennen laihdutin 6 kiloa ylipainosta pois. Halusin laihtua enemmänkin, mutta se hankaloitui niin huomattavasti kun ne ekat ylimääräiset kilot oli lähteneet, että motivaatio taisi vaan loppua. Laihdutus ei ollut mulle helppoa kun on jonkinlaista syömisongelmataustaa, ruoka pyöri ihan jatkuvasti mielessä ja se oli stressaavaa.

Päätin unohtaa koko laihdutuksen ja ajattelin että kiloja lähtisi vielä kuin huomaamatta kun syön terveellisesti ja liikun vielä enemmän. Mutta edelleen painoni on jämähtänyt siihen samaan ja vatsamakkara ei ole hävinnyt minnekään. Aina välillä innostun liikkumaan tosi paljon - lajeina kävely, lenkkeily, kahvakuula, voimaharjoittelu - mutta muutaman viikon jälkeen se lopahtaa, ei vaan enää jaksa.

Nykytilanne on se, että ainoa liikuntaharrastus on kävelylenkit. Kävelen noin tunnin tai kaksi päivässä. Tiedän että se on liian kevyttä liikuntaa, mutta en saa itsestäni irti enempää :( syömispuoli on muuten ok, laitan terveellistä ruokaa, mutta aina stressaavina aikoina kuten nytkin sorrun roskaruokaan. Pakastepizzoja, sipsejä jne. muutaman kerran viikossa vain koska pitää saada äkkiä jotain naposteltavaa illaksi. Niillä minä aikoinaan suurimpiin mittoihini lihoin. Napostelu vähenee kuin itsestään silloin kun innostun enemmän liikunnasta, mutta palaan joka kerta tähän samaan uomaan! Mitä vähemmän liikun, sitä enemmän tulee syötyä kaikkea paskaa.

Tiivistetysti se mihin haluaisin muutosta: Kiinteämpi ja ryhdikkäämpi olemus nykyisten pullataikinavatsan ja löllöreisien tilalle. Kasvoihin uutta hehkua, nyt ne kertovat stressistä leuan finneineen ja muutenkin pöhöttyneellä olemuksella. Parempi olo omassa kehossa, en olen missään vaiheessa tuntenut tätä kroppaa omakseni, sillä vielä muutama vuosi sitten painoin melkein 15 kg vähemmän. Haluaisin saada iloa ja energiaa liikunnasta, enkä hakea "lohdutusta" sipsipussista.

Miten lähden tästä eteenpäin? En halua löytää itseäni samasta tilanteesta vielä vuoden kuluttua. Olisiko konkreettisia neuvoja miten edetä pienin askelin, mulla ei ole tuosta vain tahdonvoimaa esim. lopettaa napostelu yhdellä päätöksellä. Jos siihen pystyisin niin olisin varmaan tehnyt sen jo aikaa sitten.