Hoikkana ortoreksian viihdekäyttäjänä nautin ruoasta huomattavasti enemmän kuin aiemmin ylipainoisena herkuttelijana.

Laitan tähän oman yksilöllisen tarinani. En ajattele, että se miten olen toiminut olisi ratkaisu painonhallintaan yleisellä tasolla ja kaikkien/muiden kannattaa tai tulisi tehdä samoin. Joillekin voi sopia, helposti voi varmaan mennä överiksi. Olen muuan muassa lasteni aikana (myös jo kun ovat aikuisia) syömään "normaalisti".

Painonhallintakeskusteluiden kommenteissa usein nähdään hoikkien ihmisten elämä ikävänä ja tasapaksuna "lautasmalli ja sopivat annokset" jyystönä.

Hoikka ihminen arvioidaan usein jopa muutenkin ankeaksi nautinnonkieltäjäksi ja liikuntaharrastuskin joko sairaalloiseksi endorfiiniriippuvuudeksi tai pakkomielteiseksi ja ilottomaksi pakkosuorittamiseksi.

Itse olen ennenkaikkea hedonisti ja kokemusten ja elämysten hakija elämässä. Millään elämänalueella tämä ei kuitenkaan koskaan ole lähtenyt lapasesta (paitsi ehkä ruoan kanssa).

Laatu on aina korvannut itselleni määrän ja kiksit saatuani olen ollut pitkään rauhallinen ja kärsivällinen odottamaan seuraavaa kertaa ja jopa nautin askeettisista välijaksoista. Nehän vain vahvistavat tulevia nautintoja.

Selvennän esimerkillä: Huipputason fine-dining ateria muutaman kerran vuodessa on elämän huippukokemuksia. Jos sen söisi joka päivä, niin jonkin ajan kuluttua sen antama kiksi ei eroaisi kaurapuuron syömisestä. Miten sen jälkeen "juhlisi" ruoalla?

Takavuosina olin ylipainoinen ja perheen mukana herkutteleva perheenisä. Numerot eivät olleet dramaattisia, mutta oma kroppa ällötti, kun olen ns. laiha-läski vartalotyyppiä.

4-kympin korvilla kyllästyin tilanteeseen: sekä omaan kroppaan ja oloon että myös perjantaipizza+ olut ja jälkkärinä suklaa ja sipsit ei enää antanut mitään (olivat muuttuneet "kaurapuuroksi") ja lopetin kerralla karkin, suklaan, sipsien, pizzojen yms. turhan mättämisen. Karppaus oli silloin uudehko juttu tai taas kaivettu esiin. Vähensin lähinnä perunoista, pastasta, ruisleipää en hylännyt. Paino putosi kuin itsestään vajaa 20 kg muutamassa kuukaudessa. Edelleen hämmästelen tuota ajanjaksoa, en muista kokeeni yhtään nälkää enkä muista olleeni missään laihtumishybriksessä.

Liikunnan aloitin salin muodossa uudestaan. Aloin kulkea myöhemmin työmatkan pyörällä ja lopulta kesät talvet.

Suhde ruokaan on nykyisin erittäin intensiivinen ja ehkä "epänormaali", mutta perussävy on positiivinen. Arjen kurinalaisella, jopa askeettesille syömisellä ja kieltäymyksillä mahdollistan syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, kunhan siitä saatava kiksi on riittävä. Napa täyteen tuoreita munkkeja siman kanssa vaikka vappuna menee kohtaan. Mitään morkkista ei synny tuosta, mutta siinä ne vuoden munkit melkein sitten onkin.

Myös sisällöllinen hifistely ruoalla ja ruokatrendeillä on tärkeä osa ruoasta ja syömisestä saatavaa kiksiä. Tämä korvaa sitä minkä joskus sai "perusherkkuja" mässyttäessä määrällä. Osa "harrastusta" on löytää ja keksiä ruokia, jotka ovat sekä huippuherkullisia että huipputerveellisiä.

Arkiruokani on kuitenkin pääosin perusterveellistä ja suht lähellä sitä lautasmalliakin. Kala, vihannekset ja kasvikset korostuvat, ruoka itsetehtynä peruraaka-aineista pitkälti.

Kokonaisuutena siis nautin ruoasta ja syömisestä huomattavasti enemmän kuin "mättövuosina.

Lähinnä perspektiiviksi: Nykyisin painoni on 72-4 kg, (pituus 178). Lihasta on useampi kilo enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten ja painoa parikymmenta kiloa vähemmän eli rasvaa lähtenyt ja pysynyt poissa noin 25 kg.