Miten olette saaneet itsellänne pysymään hyvän mielen
ja uskon ja luottamuksen tulevaisuuteen silloin, kun perheenjäsenen/jäsenten vuoksi joudutte tuntemaan surua ja ahdistusta ja tuleva pelottaa? Kun siis läheisillä on on ongelmia ja harmeja, joissa ei voi olla apuna ja jotka kuormittavat ja tuovat ahdistusta ja pahaa oloa. Miten jaksaa eteenpäin, kun elämässä on kuitenkin hyviäkin asioita?
Kommentit (13)
Lue Raamattua ja rukoile. Auttoi minua.
Sukellan lannistukseen kun se tulee, ryven siinä päivän ja seuraavana alan ottaa taas elämästä kiinni. Perhe tietää jo nykyisin, ettei se sen vaarallisempaa ole. Äite lataa nyt akkuja. He kun tietävät, mistä se johtuu.
Kun huomaan hokevani aamulla ensimmäiseksi haluavani kuolla, päättelen, että stressi on menossa yli sietorajan, ja teen rauhoittavia tai innostavia asioita, jotka saavat minut unohtamaan olemassaolonikin. Harjoiteltu putoaminen flow-tilaan.
Välillä taas keskityn miettimään tuntemaani vihaa, kunnes en koe enää tarvetta vihata, vaan alan kokea myötätuntoa kaikkia osallisia kohtaan.
Toivottomuuden ollessa vallitseva tunne, keskityn siihen, että tämäkin kausi ylitetään, ja nyt siinä on erityisen vaikea vaihe. Sitten mietin syitä siihen erityisvaikeuteen, ja jaksan taas hengittää.
Ostelen herkkuja koko porukalle. Suu makea, parempi mieli. Miesväki taas harrastaa tavallista enemmän ulkoilua - se antaa heille endorfiineja ja minulle lisää rauhaa. Tarvitsen paljon hetkiä, jolloin en koe olevani vastuussa juuri sillä hetkellä yhtään mistään. Se tauottomuus syyllisyydentunteissa tai vastuunkannossa on se, mikä murtaa mielen.
Mä luin että hyvän miehen:) Ajattelin, että siinähän toi o pysynyt.
Olen saanut pidettyä yllä hyvää mieltäni kuuntelemalla musiikkia, soittamalla sähkökitaraani, lenkkeilemällä, ajattelemalla positiivisesti, nauttimalla kesästä, kulkemalla jänniä polkuja metsässä yksin omaksi ilokseni ja juttelemalla mukavia kavereille :)
- Yks J tyttö hyvinkäält ;3
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 06:43"]Hyvä ruoka, parempi mieli :)
[/quote]
Tossa on asiaa!!!
Vedän armotonta treeniä. Jopa 2 pitkää lenkkiä päivässä + lihaskuntoharjoittelu. Sitten ruokaa ja lepoa. Kun ruumis on väsynyt ei jaksa miettiä kun että hoitaa arjen. Murheet väistyy. En kuitenkaan suosittele tätä. Sivuvaikutuksina unihäiriöitä, rasitusvammoja ja kestoflunssa... Mutta niinhän se on, että ihminen jää helposti koukkuun, oli kyse endorfiineistä, viinasta, tupakasta tai mistä vain.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 07:17"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 06:43"]Hyvä ruoka, parempi mieli :)
[/quote]
Tossa on asiaa!!!
[/quote]
Tunnesyöminen ei ratkaise mitään.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 07:17"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 06:43"]Hyvä ruoka, parempi mieli :) [/quote] Tossa on asiaa!!! [/quote] Tunnesyöminen ei ratkaise mitään.
[/quote]
Ei tarvitse olla syömishäiriöinen nauttiakseen hyvästä ruoasta. Toisaalta syömishäiriöinen ei välttämättä edes osaa nauttia kunnon sapuskasta.
Elän tätä hetkeä ja luotan siihen että kaikki järjestyy. En murehdi etukäteen, se on järjetöntä hommaa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:26"]
Elän tätä hetkeä ja luotan siihen että kaikki järjestyy. En murehdi etukäteen, se on järjetöntä hommaa.
[/quote]
Juuri näin. Kliseistä, mutta meillä ei ole muuta kuin tämä hetki, tämä päivä. Revin siitä kaiken mahdollisen positiivisen irti. Huomisella on omat murheensa ja käsittelen ne vasta huomenna.
Pameja oon yli vuoden syönyt. Muuten iske paniikit ja ahdistukset. Surkea kierre.