Luulin työkaveria kivaksi, mutta taitaa ollakin täysi mulqqu. Onko sinulle sattunut ihmistuntemuksessa totaalinen virhearvio?

Kyllä noita sattuu...

On.

Aina!

Siksi olenkin oppinut ajattemaan kaikista, että he ovat paskoja, kunnes toisin todistavat.

Onhan nyt toki. Nuorena sitä luotti ihmisiin

Nuorena meni luotto ihmisiin. Jotkut ei ikinä muutu. mutta siinäpähän katkeroituvat. Ironista.

Harvemmin paljastuu noin päin. Joskus on joku ikäväksi luulemani tyyppi paljastunutkin lopulta tosi kivaksi ja reiluksi, mutta yleensä juonittelijan tunnistaa aika pian.

Alussa eräs työkaverini vaikutti ihan mukavalta, mutta ajan kuluessa hän paljastui itsekeskeiseksi työpaikkakiusaajaksi.

Useampi on jäänyt hänen takiaan sairauslomalle ja etätöihin. Kiusaaja kuuluu esimiehen lähipiiriin, joten hän jatkaa tekosiaan.

Itse vaistosin jo alkuun, että yhden henkilön kanssa tulisi olla varpaillaan. Huomasin sen siitä miten puhui toisista kollegoista minulle selän takana. En yhtään epäillyt etten saisi osaani, mutta yritin olla mukava ja tehdä työni hyvin.

Noh, eihän sekään lopulta auttanut kun olen varmaan jostain syystä rasittava tai ei haluttu kollega, koska olen huomannut täyden muutoksen hänen asenteessaan minua kohtaan. Vähän typerä olo, kun on yrittänyt olla mukava, auttavainen jne, mutta **** sataa niskaan. Olen siis yrittänyt ottaa etäisyyttä.

Edellisessä työpaikassa taas luotin väärin ihmisiin tai olin liian avoin. Sain kiusaajan perääni, joka juoruili esimiehille ja mustamaalasi minua työkavereille. No ei se mitään, molemmilta meiltä meni työt koronan takia.

Nykyisessä työssäni luotan vain yhteen henkilöön itseni lisäksi. Yleisesti sanoisin, että työpaikalla pitää olla hyvin varovainen kehen luottaa, mikä on aika surullista. Ja liian avoin ei kannata olla. Mutta loppupeleissä kaikki neuvot tuntuu turhilta, koska mitä tahansa teet, jotakuta se ei miellytä.