Lue keskustelun säännöt.
Rakastan mieheni serkkua
Ikuisesti
09.02.2022 |
Tilanne on siis se, että olen onnellisessa avioliitossa ja meillä on kaksi pientä lasta. Rakastan miestäni ja haluan että liittomme on elämänmittainen. Olen kaikin puolin onnellinen.
Hänellä on kuitenkin serkku, jota kohtaan olen aina tuntenut muutakin kuin ystävyyttä. Tiedän, että hän tuntee samoin. Jo vuosia sitten hän paljasti tunteensa minulle, ja annoin myös ymmärtää tuntevani samoin, vaikken sitä suoraan sanonutkaan. Totesimme, ettemme voi tehdä asialle mitään, eikä aiheesta ole sen jälkeen ikinä puhuttu. Emme siis ole ikinä edes suudelleet saatika rakastelleet.
Olemme molemmat eläneet elämäämme tahoillamme, minä onnellisena saman miehen kanssa, hän hyppelehtien parisuhteesta toiseen. Tällä hetkellä hän on sinkku. Näemme toisiamme säännöllisesti, useamman kerran kuussa. Aina välillämme on se tietty sähkö ja sanaton yhteys, jonka molemmat tunnemme. Tiedän kuitenkin, ettei se tule ikinä johtamaan mihinkään, en voisi elää hänenlaisensa ihmisen kanssa. Joskus kuitenkin mietin, olisiko asiat toisin jos olisimme edes kerran antaneet tunteillemme vallan? Unessa näin on käynyt monesti, mutta tosielämässä ei ikinä, en pystyisi pettämään miestäni. En haaveile hänestä tai haikaile hänen peräänsä, ja käyttäydymme täysin normaalisti muiden ihmisten läsnäollessa, emme viestittele tai soittele salaa. Tiedän vain silti aina sydämessäni että rakastan häntä ja hän minua.
En oikeastaan tiedä mitä tällä avauksella haen, ehkä saman kokeneita?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkku on siis kuumempi versio miehestäsi.
Se ns. jännempi versio.
Jospa ap nyt menisi kirjastoon ja lukisi Minna Canthin Salakari-teoksen (kuuluu sarjaan "ohuehkot klassikot", joten ei vie luku-urakka paljon aikaa).
Miettii sitten asiaa omalta kohdaltaan.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaapukat, joista hillo valmistetaan, ovat hänen anoppinsa omin käsin poimimia.
Eli sinun äitisi? Häpeätkö sukuasi?
En tietenkään. Äitini on suurenmoinen ihminen. Mutta hän on myös suurenmoinen anoppi, joka poimii omin kätösin puutarhastaan vaapukoita, jotta hänen vävynsä saisi aamupuuroonsa herkullista vaapukkahilloa. Ja ainakin tällä palstalla sellaiset anopit tuntuvat olevan harvinaisuus.
Aika outoa kuitenkin viitata äitiinsä "miehen anoppina". 🤔
Mieheni anoppi on tietenkin minun äitini. Ja vastaavasti minun äitini on minun mieheni anoppi. Ei sitä luulisi olevan vaikea ymmärtää.
Tärkeintä on kuitenkin, että syömme joka päivä kunnon aamiaisen. Se on sekä fyysisen, että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Itse pidän graham-puurosta eniten juuri kaurakerman kera. Mieheni taas lisää puuroon vaapukkahilloa ja kaikkein eniten hän pitää hillosta, joka on tehty vaapukoista, jotka hänen anoppinsa on omin käsin poiminut.
Mieheni anoppi on minun äitini. Hän on ollut mieheni anoppi jo 18 vuotta.
Tämä kuulostaa hieman hämärältä. Onko sinun äitisi siis myös miehesi anoppi. Voisitko selittää vielä kerran ja vähän tarkemmin.
Ymmärsin selityksestäsi, että pidät graham-puurosta. Keitätkö sen maitoon, kauramaitoon vai veteen ?
Ihastus se vaan on, ei ihmistä jota ei edes kunnolla tunne voi rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaapukat, joista hillo valmistetaan, ovat hänen anoppinsa omin käsin poimimia.
Eli sinun äitisi? Häpeätkö sukuasi?
En tietenkään. Äitini on suurenmoinen ihminen. Mutta hän on myös suurenmoinen anoppi, joka poimii omin kätösin puutarhastaan vaapukoita, jotta hänen vävynsä saisi aamupuuroonsa herkullista vaapukkahilloa. Ja ainakin tällä palstalla sellaiset anopit tuntuvat olevan harvinaisuus.
Aika outoa kuitenkin viitata äitiinsä "miehen anoppina". 🤔
Mieheni anoppi on tietenkin minun äitini. Ja vastaavasti minun äitini on minun mieheni anoppi. Ei sitä luulisi olevan vaikea ymmärtää.
Tärkeintä on kuitenkin, että syömme joka päivä kunnon aamiaisen. Se on sekä fyysisen, että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Itse pidän graham-puurosta eniten juuri kaurakerman kera. Mieheni taas lisää puuroon vaapukkahilloa ja kaikkein eniten hän pitää hillosta, joka on tehty vaapukoista, jotka hänen anoppinsa on omin käsin poiminut.
Mieheni anoppi on minun äitini. Hän on ollut mieheni anoppi jo 18 vuotta.
Tämä kuulostaa hieman hämärältä. Onko sinun äitisi siis myös miehesi anoppi. Voisitko selittää vielä kerran ja vähän tarkemmin.
Ymmärsin selityksestäsi, että pidät graham-puurosta. Keitätkö sen maitoon, kauramaitoon vai veteen ?
1. Minulla on äiti, joka on ollut äitini jo 42 vuotta. 18 vuotta sitten hänestä tuli myös mieheni anoppi.
2. Pidän tosiaan graham-puurosta. Olemme mieheni kanssa syöneet sitä aamiaiseksi jo 18 vuoden ajan. Minä syön puuroni kaurakerman kera, mutta mieheni lisää siihen vaapukkahilloa.
3. Puuro keitetään maitoon.
Annat sille kerran pimpparaa ja sillä selvä. Sen jälkeen jatkatte taas omillanne. Se on sopiva keskitien ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestävin rakkaus on toteutumaton rakkaus. Sähkö on ja pysyy vain, koska on kiellettyä sitä purkaa. Todennäköisesti et rakasta miehesi serkkua vaan kyseessä on pelkkä fantasia.
Vierailija kirjoitti:
Ihastus se vaan on, ei ihmistä jota ei edes kunnolla tunne voi rakastaa.
Olen tuntenut tämän miehen melkein 10 vuotta ja hän on hyvä ystävämme, joten kyllä, mielestäni tunnen hänet hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina näihin pitää jonkun tulla veetuilemaan ja vähättelemään toisten tunteita. :D mitäs sitten vaikka ap rakastaisikin tätä serkkua, mitä serkumpi sen herkumpi eikös se niin mee. Rakastakaa ja antakaa muidenkin rakastaa
Kannattaa pettää niin ei jää kaduttamaan. Ei kenenkään tarvitse tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pettää niin ei jää kaduttamaan. Ei kenenkään tarvitse tietää.
Tämä! Muuten jää harmittamaan, jos ei edes seksiä tullut harrastettua.
En haaveile hänestä enkä haikaile hänen perään.!
Koko tämä aloitus kertoo sinun haaveilusta ja toivomusista.
Tilanne on vaan kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu asiasta ääneen miehesi kanssa. Vaikka menneessä aikamuodossa, tyyliin "luulin joskus ihadtuneeni serkkuusi" sitten kerrot miehelle ääneen miksi tuo ei oikeassa elämässä ole se mitä haluat.
Tuon jälkeen huomaat tunteiden serkkuun hiipuvan ja tunteiden mieheesi syventyvän. Tuollaiset ihastumiset saattavat kestää vuosikausia, ellei itse puhu ääneen unelmia uniksi jotka haihtuvat.
Pettäminen ei kannata, ei seksi niin ihmeellistä ole kenenkään kanssa kuin kirjoissa ja elokuvissa väitetään.
Nainen 50v
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan vaimoni siskoa. Mutta en rakastele.
Entä jos se olisi toisinpäin. Esimerkiksi et rakastaisi vaimon siskoa, vaan vaimo rakastaisi veljeäsi tai kaveriasi (joka tässä tarinassa olisi muka olemassa, ehkei oikeasti ole veljeä, ei tietoa). Miltä tilanne toisinpäin tuntuisi tai haittaisiko se parisuhteessa teitä, ihmiset? Vai on hyväksyttävää, ok? Ihastuksia jää elämään pysyvästi?
Mieheni anoppi on tietenkin minun äitini. Ja vastaavasti minun äitini on minun mieheni anoppi. Ei sitä luulisi olevan vaikea ymmärtää.
Tärkeintä on kuitenkin, että syömme joka päivä kunnon aamiaisen. Se on sekä fyysisen, että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Itse pidän graham-puurosta eniten juuri kaurakerman kera. Mieheni taas lisää puuroon vaapukkahilloa ja kaikkein eniten hän pitää hillosta, joka on tehty vaapukoista, jotka hänen anoppinsa on omin käsin poiminut.
Mieheni anoppi on minun äitini. Hän on ollut mieheni anoppi jo 18 vuotta.