Masennus, luottotiedottomuus ja uusi elämä

Teli mieli kirjoittaa tänne kun nimettömänä voi. 

Sairastuin masennukseen muutama vuosi sitten ja jätin kaiken muun paitsi työn hoitamatta. Eli terveyteni, laskut ja kodin. (Päihteitä en käytä ollenkaan.) Jälkeenpäin ihmettelee miten jaksoin käydä töissä kun kävelin sinne monta kertaa itkien. En välittänyt edes ihmisten tuijotuksesta kaduilla. Sain muutamia maksuhäiriömerkintöjä. Ajattelin, että en syytä siitä itseäni liikaa. En vain kyennyt pitämään asioita hanskassa. Huvittaa, että elämäni on varmaan näyttänyt ulos päin menestystarinalta. Pärjäsin hyvin alalla missä olen. Pääsin keväällä psykoterapiaan ja on alkanut menemään paremmin. Yritän ottaa rauhallisemmin ja teet nyt vain muutaman kuukauden pätkissä töitä ja yritän selvitä laskuista ja arjesta kunnialla. Hain jatko-koulutukseen ja pääsin. Elämänmuutos siis edessä. Tarpeellinen sellainen. Ainoa pelko on etten saa asuntoa pääkaupunkiseudulta merkinnöistä johtuen. Kahdeksan vuotta hyvää vuokra-suhdetta kuitenkin takana. Masentaa katsella asuntoilmoituksia, aivan kuin luottotiedottomat olisivat spitaalisia. Ymmärrän kyllä asian vuokranantajana näkökulmastakin mutta varsinkin näinä taloudellisina aikoina monet ajautuvat masennuksen, työttömyyden yms. takia vaikeisiin tilanteisiin. Halusin vain avautua kun roikun täällä näin juhannuksena. Eipä muuta.