Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin hyväksyttävää tuomita aikaisin vakiintuneet?
19.06.2015 |
Olen nainen joka tykkää seksistä, mutta vain tutun kumppanin kanssa. En voisi kuvitella harrastavani seksiä ilman suhdetta, ihan siksi että ajatus on ahdistava, ei siksi että näkisin asiassa moraalista ongelmaa. Menin 22-vuotiaana ensimmäisen oikeasti vakavan parisuhteen myötä naimisiin, lyhyempiä teiniseurusteluita oli ollut aiemminkin.
Emme ole uskovaisia ja asumme Etelä-Suomessa, joten valintamme ei ole kovin tavallinen. Kukaan kavereistani ei edes mieti avioliittoa vielä. En itse (tietenkään) näe asiassa ongelmaa, mutta tuntuu pahalta miten he ovat arvostelleet valintaamme ja povaavat kolmenkympin kriisiä, eroa, menetettyä nuoruutta ja pettämistä. Eivät ilkeämielisesti, vaan ihan vaan faktana.
Miksi tätä pidetään ihan hyväksyttävänä? Jopa häissämme täysin selvin päin oleva serkku arvosteli ja ihmetteli, eikä kukaan sanonut mitään. Monet positiivisetkin kommentit ovat olleet luokkaa "hyvä että teette mitä haluatte, ei se avioero niin paha ole".
Mietin vain miten epäsopivana pidetään myöhäisen vakiintumisen ja irtoseksin tuomitsemista...
Kommentit (43)
Mulla palais käpy, jos kuulisin tollasia kommentteja, huhhuh.. :( itse olin vakavassa suhteessa 17vuotiaasta 20vuotiaaks ja menossa naimisiin jne. Mies sit paljastu pettäjäks, oli paljon mua vanhempi. Jätin sitten siihen ku ei ollu eka kerta kun sain pettyä..
Nyt olen seurustellu 2,5vuotta, vauva tulossa ja mies 28 itse olen 23v.. Mennään pian naimisiin, tämän kesän aikana :)
Ei se ikä mitään meinaa, vaan ihmisten luobteet yleensäkin.. Kyllä nuorena vakiintunut voi olla jopa onnellisempi kuin vasta kolmenkympin jälkeen vakiintunu.. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko teissä pariskuntana jotain sellaista mikä saisi sanomaan noin? Oletteko muiden silmissä jotenkin epäsopivat, esim iso ikäero tms?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:01"]
Niin, monesti vaan juuri ne kriisit ja pettämiset sun muut menetetyt nuoruudet iskevät niihin, jotka ovat pitkässä parisuhteessa olleet nuoresta pitäen. Ja sitten erotaan. Eihän toisten mielipiteistä kannata mieltään pahoittaa, kyllä teidän suhde kestää jos on kestääkseen muutenkin. Koskaan elämästä ei voi tietää, kuinka täällä käy. Sitä on turhaa spekuloida etukäteen.
[/quote]
Niin, ja sukupuolitaudithan ne vain leviävät kun ei solmita pitkiä suhteita nuorina. Paljon irtoseksiä harrastaneen häissä kannattaa myös alkaa puhumaan tutkimuksesta jonka mukaan useiden kumppanien kanssa panneet ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä, mitä sitä faktoista pahastumaan.
Myös toista kertaa avioon asteleville kannattaa muistuttaa hääpäivällisellä että toista kertaa avioituvien avioeroprosentti on korkeampi, eli tuskin onnistuu tämäkään viritys.
Ehkä kritisoivat sitä, että menitte naimisiin niin nuorena. Kun sen kanssa voi odottaa ihan hyvin.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:04"]
No onko teissä pariskuntana jotain sellaista mikä saisi sanomaan noin? Oletteko muiden silmissä jotenkin epäsopivat, esim iso ikäero tms?
[/quote]
Mistä ihmiset arvioivat näitä juttuja? Mitäs nyt heittäisin. Samanikäisiä ollaan. Molemmat yliopistossa, mutta eri aloilla. Samoja harrastuksia, mutta myös omia juttuja. Kummallakaan ei ole lapsia entuudestaan. Molemmilla aika pitkälti samat arvot ja esimerkiksi odotukset parisuhteesta. Tykätään liikkua, ja esim. mieluummin pyöräillään tai kävellään kuin mennään autolla.
Ennen kihlautumista meitä hehkutettiin unelmaparina, mutta se nuorena solmittu avioliitto muutti äänen monen kellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:05"]
Ehkä kritisoivat sitä, että menitte naimisiin niin nuorena. Kun sen kanssa voi odottaa ihan hyvin.
[/quote]
:'D Ketjun aihe on se, miksi on ok kommentoida ja kritisoida nuorena avioitumista. Kun en minäkään menisi synnärillä yh-äidille sanomaan että vauva on söpö, mutta syrjäytyy todennäköisemmin kuin avioliittoon syntyvä lapsi.
Kai sitä siks kommentoidaan kun onhan se normaalista poikkeavaa? Ainahan sellainen ihmetyttää ihmisiä. Mun kaveri meni kihloihin joskus 15-vuotiaana ja kaikki naureskeltiin sille. Nyt pari kaveria meni naimisiin 21-vuotiaana (tuo 15v kihlautunut kyllä erosi) ja moni hämmästelee että miksi, ku ootte tuntenut niin vähän aikaa ja ehtishän sitä myöhemminkin. Sille miksi se on OK niin en tiedä, mutta luonnollista ihmettely on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihmiset tajuaisivat olla puuttumatta muiden asioihin! Minusta on hienoa, että sitoudutaan nuorena, eikä hypitä kukasta kukkaan jne. Mitä vähemmän kokemuksia, sen parempi. Onnea ap! :)
Mä tapasin (avo)mieheni 19-vuotiaana ja ollaan oltu nyt melkein 20 vuotta yhdessä. Ei tosin olla menty naimisiin, koska mitäpä se mitään muuttaisi. Kukaan ei oo kritisoinut, vaan pikemminkin onnitellut hyvästä tuurista, kun löysimme toisemme niin nuorina. Ja vaikka joskus ero tulisikin, niin mitä siite? Olen viettänyt parikymmentä vuotta hyvässä parisuhteessa. Ei sitä kukaan minulta pois ota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:23"]
Kai sitä siks kommentoidaan kun onhan se normaalista poikkeavaa? Ainahan sellainen ihmetyttää ihmisiä. Mun kaveri meni kihloihin joskus 15-vuotiaana ja kaikki naureskeltiin sille. Nyt pari kaveria meni naimisiin 21-vuotiaana (tuo 15v kihlautunut kyllä erosi) ja moni hämmästelee että miksi, ku ootte tuntenut niin vähän aikaa ja ehtishän sitä myöhemminkin. Sille miksi se on OK niin en tiedä, mutta luonnollista ihmettely on.
[/quote]
Ihmettelen minäkin monia asioita, mutta en silti kommentoi niitä ikävään sävyyn. Kavereiden valinnoille naureskeleminen kuulostaa minusta aika kurjalta kulttuurilta.
Ja jos kommentoisinkin, nin hyväksyisin sitten sen että muutkin voivat kommentoida minun valintojani. Se kaksoisstandardi minua ihmetyttää, sillä jos minä haluaisin kritisoida myöhään sitoutumista, saisin varmasti melkoisen tuimia vastauksia.
Samaten kysyminen ("miksi, mun myöhemminkin ehtisi?") on eri asia kuin vain ilmoittaa, että mies tulee pettämään ja itse tulen heittämään nuoruuteni hukkaan enkä sitten kolmekymppisenä enää kelpaa kellekään.
Jos edelleen haluaa kommentoida, on minusta vähän erikoista valita häätilaisuus foorumiksi.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:01"]
Niin, monesti vaan juuri ne kriisit ja pettämiset sun muut menetetyt nuoruudet iskevät niihin, jotka ovat pitkässä parisuhteessa olleet nuoresta pitäen. Ja sitten erotaan. Eihän toisten mielipiteistä kannata mieltään pahoittaa, kyllä teidän suhde kestää jos on kestääkseen muutenkin. Koskaan elämästä ei voi tietää, kuinka täällä käy. Sitä on turhaa spekuloida etukäteen.
[/quote]
Mä en tiedä, mitä tilastot tästä sanoo, mutta jos oletetaan että on kaksi ystävystä, olkoot vaikka Mirja ja Kaisa. Mirja menee poikakaverinsa kanssa yhteen 16-vuotiaana, kun Kaisa bilettää ja viettää villiä sinkkuelämää. Mirja menee kihloihin 18-vuotiaana ja alkaa odottaa ensimmäistä lastaan. Kaisa seurustelee lyhyitä seurustelusuhteita ja käy paljon baareissa. Miehiä on, mutta Kaisa harrastaa aina seksiä kondomin kanssa ja käy säännöllisesti seksitautitesteissä. Yhden vuoden ajan Kaisa reissaa maailmalla ja saa sieltäkin paljon kokemuksia.
Mirja menee naimisiin poikakaverinsa kanssa, kun lapsi on 1-vuotias. Mirja ja Kaisa ovat nyt 20-vuotiaita. Kaisalla on joitain pidempiäkin suhteita, hän asuu joidenkin poikakavereidensa kanssa. Pisin suhde kestää pari vuotta. Mirja alkaa odottaa toista lasta häiden jälkeen. Mirja ja Kaisa ovat 22-vuotiaita.
Menee muutama vuosi. Kaisan opiskelut ovat päätöksessään ja hän hakee vakitöitä. Muutaman sijaisuuden jälkeen sellainen irtoaa. Silloinen seurustelusuhde päättyy, koska saadakseen vakityön Kaisa vaihtaa paikkakuntaa, mikä taas ei poikakaverille sovi. Mirjalla on jo kolme lasta ja haave alkaa opiskella, kunhan lasten kanssa on taas vähän helpompaa. Mirja ja Kaisa ovat 25-vuotiaita.
Kaisa löytää uudelta paikkakunnaltaan miehen, johon hän palavasti rakastuu. He seurustelevat jonkin aikaa eri osoitteista käsin, kunnes muuttavat yhteen. Kihloihin he menevät, kun ovat seurustelleet pari vuotta. Mirja on jo ehtinyt kyllästyä kotielämään, mutta koska hän ei lukion jälkeen ole opiskellut lainkaan, häneltä puuttuu kokonaan ammattitutkinto eikä töitä oikein irtoa. Mirja tekee satunnaishommia kaupan kassana tai siivoojana. Mirja ja Kaisa ovat 27-vuotiaita.
Kaisa on onnellinen miehensä kanssa, he matkustelevat, tekevät töitä ja harrastavat yhdessä. Lapsistakin he ovat puhuneet, Kaisa on miettinyt lasten ajankohtaa jonnekin 30 vuoden tienoille. Mirjan lapset ovat jo 9, 7 ja 5-vuotiaat. Mirja alkaa puhua miehelleen, että haluaisi alkaa opiskella. Mies tuhahtaa ja laukoo, että "Mee töihin jo, ei mulla oo varaa sua enää elättää", joka on vain tekosyy sille, että henkinen yhteys on jo aikoja sitten kadonnut. Mirjan miehellä on jo kauan ollut toinen nainen, koska hänkin oli 16-vuotias alkaessaan seurustella Mirjan kanssa. Jossain vaiheessa pikkulapsiaikaa on alkanut ruoho aidan takana kiinnostaa liikaa. Tämä tulee Mirjalle täytenä yllätyksenä. Mirja ja Kaisa ovat 28-vuotiaita.
Mirja ottaa miehestään eron ja jää kouluttamattomana, 28-vuotiaana yh-äitinä kolmen lapsen kanssa. Kaisa vasta suunnittelee perhe-elämää miehensä kanssa, johon hän on yhä rakastunut.
Kärjistetty tarina, myönnetään, mutta monelle käy juuri noin. Tunnen useita ikäisiäni naisia (oon 38), jotka on eronneet yhteen tai kahteen kertaan, lapsia on ainakin ensimmäiselle miehelle, joillain toisellekin. He ovat poikkeuksetta menneet naimisiin alle 25-vuotiaina. Tunnen myös yhdessä pysyneitä pareja, joilla on aikaisin solmitut liitot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:04"]
No onko teissä pariskuntana jotain sellaista mikä saisi sanomaan noin? Oletteko muiden silmissä jotenkin epäsopivat, esim iso ikäero tms?
[/quote]
Mistä ihmiset arvioivat näitä juttuja? Mitäs nyt heittäisin. Samanikäisiä ollaan. Molemmat yliopistossa, mutta eri aloilla. Samoja harrastuksia, mutta myös omia juttuja. Kummallakaan ei ole lapsia entuudestaan. Molemmilla aika pitkälti samat arvot ja esimerkiksi odotukset parisuhteesta. Tykätään liikkua, ja esim. mieluummin pyöräillään tai kävellään kuin mennään autolla.
Ennen kihlautumista meitä hehkutettiin unelmaparina, mutta se nuorena solmittu avioliitto muutti äänen monen kellossa.
[/quote]
Te ette toimineet normien mukaan. Ihmiset ovat kovin fiksoituneita normeihinsa. Minäkin olin ensimmäinen kaveripiirissäni naimisiinmenon ja lapsen suhteen. Huomasin kyllä ennakkoluuloja, vaikka ihan suoraan ei sanottu mitään. Naimisiin menin 25-vuotiaana ja lapsen sain 27-vuotiaana. Meilläkin yliopistotausta, joten kavereilla myös. Kaverit ovat avioituneet ja tehneet lapsia vasta päälle kolmekymppisinä. Hiljattain minulta taas kysyttiin, että kuinka vanha olen ja minkä ikäinen on lapseni. Kun kerroin, sain vastaukseksi, että "no se on ihan ok". Kiitos hyväksynnästäsi, teki mieli lohkaista.
Jokainen tyylillään. Itse henkilökohtaisesti en ikinä olisi voinut kuvitella meneväni nuorena naimisiin. Olen ollut liian menevää sorttia edes rakastumaan kehenkään niin kovasti. Minulle tärkeämpiä asioita ovat olleet työ, matkustelu ja ystävät. Haluan nauttia elämästäni rauhassa ja tehdä niitä asioita, joista pidän. Olen vielä itsekäs nuori nainen.
En ole naimisiin menevää tyyppiä, jos semmoiseksi nyt voidaan sanoa. Se ei koskaan ole ollut mulle pakollinen asia unelmissakaan. Mä ehdin kyllä, ajattelen. Tai jos en, niin se on tarkoitettu niin. Olen kuitenkin iloinen niiden puolesta, jotka ovat löytäneet rakkauden ja ovat onnellisia suhteissaan saman henkilön kanssa.
Itse en ole vielä edes tosirakkautta kohdannut. Odotan, että se veisi jalat alta. Sitten ehkä joskus naimisiin jos niikseen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:01"]
Niin, monesti vaan juuri ne kriisit ja pettämiset sun muut menetetyt nuoruudet iskevät niihin, jotka ovat pitkässä parisuhteessa olleet nuoresta pitäen. Ja sitten erotaan. Eihän toisten mielipiteistä kannata mieltään pahoittaa, kyllä teidän suhde kestää jos on kestääkseen muutenkin. Koskaan elämästä ei voi tietää, kuinka täällä käy. Sitä on turhaa spekuloida etukäteen.
[/quote]
Mä en tiedä, mitä tilastot tästä sanoo, mutta jos oletetaan että on kaksi ystävystä, olkoot vaikka Mirja ja Kaisa. Mirja menee poikakaverinsa kanssa yhteen 16-vuotiaana, kun Kaisa bilettää ja viettää villiä sinkkuelämää. Mirja menee kihloihin 18-vuotiaana ja alkaa odottaa ensimmäistä lastaan. Kaisa seurustelee lyhyitä seurustelusuhteita ja käy paljon baareissa. Miehiä on, mutta Kaisa harrastaa aina seksiä kondomin kanssa ja käy säännöllisesti seksitautitesteissä. Yhden vuoden ajan Kaisa reissaa maailmalla ja saa sieltäkin paljon kokemuksia.
Mirja menee naimisiin poikakaverinsa kanssa, kun lapsi on 1-vuotias. Mirja ja Kaisa ovat nyt 20-vuotiaita. Kaisalla on joitain pidempiäkin suhteita, hän asuu joidenkin poikakavereidensa kanssa. Pisin suhde kestää pari vuotta. Mirja alkaa odottaa toista lasta häiden jälkeen. Mirja ja Kaisa ovat 22-vuotiaita.
Menee muutama vuosi. Kaisan opiskelut ovat päätöksessään ja hän hakee vakitöitä. Muutaman sijaisuuden jälkeen sellainen irtoaa. Silloinen seurustelusuhde päättyy, koska saadakseen vakityön Kaisa vaihtaa paikkakuntaa, mikä taas ei poikakaverille sovi. Mirjalla on jo kolme lasta ja haave alkaa opiskella, kunhan lasten kanssa on taas vähän helpompaa. Mirja ja Kaisa ovat 25-vuotiaita.
Kaisa löytää uudelta paikkakunnaltaan miehen, johon hän palavasti rakastuu. He seurustelevat jonkin aikaa eri osoitteista käsin, kunnes muuttavat yhteen. Kihloihin he menevät, kun ovat seurustelleet pari vuotta. Mirja on jo ehtinyt kyllästyä kotielämään, mutta koska hän ei lukion jälkeen ole opiskellut lainkaan, häneltä puuttuu kokonaan ammattitutkinto eikä töitä oikein irtoa. Mirja tekee satunnaishommia kaupan kassana tai siivoojana. Mirja ja Kaisa ovat 27-vuotiaita.
Kaisa on onnellinen miehensä kanssa, he matkustelevat, tekevät töitä ja harrastavat yhdessä. Lapsistakin he ovat puhuneet, Kaisa on miettinyt lasten ajankohtaa jonnekin 30 vuoden tienoille. Mirjan lapset ovat jo 9, 7 ja 5-vuotiaat. Mirja alkaa puhua miehelleen, että haluaisi alkaa opiskella. Mies tuhahtaa ja laukoo, että "Mee töihin jo, ei mulla oo varaa sua enää elättää", joka on vain tekosyy sille, että henkinen yhteys on jo aikoja sitten kadonnut. Mirjan miehellä on jo kauan ollut toinen nainen, koska hänkin oli 16-vuotias alkaessaan seurustella Mirjan kanssa. Jossain vaiheessa pikkulapsiaikaa on alkanut ruoho aidan takana kiinnostaa liikaa. Tämä tulee Mirjalle täytenä yllätyksenä. Mirja ja Kaisa ovat 28-vuotiaita.
Mirja ottaa miehestään eron ja jää kouluttamattomana, 28-vuotiaana yh-äitinä kolmen lapsen kanssa. Kaisa vasta suunnittelee perhe-elämää miehensä kanssa, johon hän on yhä rakastunut.
Kärjistetty tarina, myönnetään, mutta monelle käy juuri noin. Tunnen useita ikäisiäni naisia (oon 38), jotka on eronneet yhteen tai kahteen kertaan, lapsia on ainakin ensimmäiselle miehelle, joillain toisellekin. He ovat poikkeuksetta menneet naimisiin alle 25-vuotiaina. Tunnen myös yhdessä pysyneitä pareja, joilla on aikaisin solmitut liitot.
[/quote]
Tässä sun skenaariossa ongelma ei ole aikaisin vakiintunut parisuhde, vaan lasten hankinta nuorina ilman koulutusta. #11
Mulle ei onneksi ole kukaan päin naamaa tullut mitään typeryyksiä laukomaan. Vaikka menin naimisiin 18-vuotiaana ja lapset sain 22- ja 24-vuotiaana, ei edes kuuluta kirkkoon. Satuin nyt vaan tapaamaan "sen oikean" nuorena, ei siinä sen kummempaa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:42"]
Jokainen tyylillään. Itse henkilökohtaisesti en ikinä olisi voinut kuvitella meneväni nuorena naimisiin. Olen ollut liian menevää sorttia edes rakastumaan kehenkään niin kovasti. Minulle tärkeämpiä asioita ovat olleet työ, matkustelu ja ystävät. Haluan nauttia elämästäni rauhassa ja tehdä niitä asioita, joista pidän. Olen vielä itsekäs nuori nainen.
En ole naimisiin menevää tyyppiä, jos semmoiseksi nyt voidaan sanoa. Se ei koskaan ole ollut mulle pakollinen asia unelmissakaan. Mä ehdin kyllä, ajattelen. Tai jos en, niin se on tarkoitettu niin. Olen kuitenkin iloinen niiden puolesta, jotka ovat löytäneet rakkauden ja ovat onnellisia suhteissaan saman henkilön kanssa.
Itse en ole vielä edes tosirakkautta kohdannut. Odotan, että se veisi jalat alta. Sitten ehkä joskus naimisiin jos niikseen on.
[/quote]
Nuorena solmittu parisuhde ei millään tavalla estä nauttimasta työstä, ystävistä ja matkustelusta. Tai tekemästä sellaisia asioita, joista nauttii. Paitsi tietenkin, jos nauttii irtosuhteista, niin sitten voi olla ongelma. #11
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:01"]
Niin, monesti vaan juuri ne kriisit ja pettämiset sun muut menetetyt nuoruudet iskevät niihin, jotka ovat pitkässä parisuhteessa olleet nuoresta pitäen. Ja sitten erotaan. Eihän toisten mielipiteistä kannata mieltään pahoittaa, kyllä teidän suhde kestää jos on kestääkseen muutenkin. Koskaan elämästä ei voi tietää, kuinka täällä käy. Sitä on turhaa spekuloida etukäteen.
[/quote]
Mä en tiedä, mitä tilastot tästä sanoo, mutta jos oletetaan että on kaksi ystävystä, olkoot vaikka Mirja ja Kaisa. Mirja menee poikakaverinsa kanssa yhteen 16-vuotiaana, kun Kaisa bilettää ja viettää villiä sinkkuelämää. Mirja menee kihloihin 18-vuotiaana ja alkaa odottaa ensimmäistä lastaan. Kaisa seurustelee lyhyitä seurustelusuhteita ja käy paljon baareissa. Miehiä on, mutta Kaisa harrastaa aina seksiä kondomin kanssa ja käy säännöllisesti seksitautitesteissä. Yhden vuoden ajan Kaisa reissaa maailmalla ja saa sieltäkin paljon kokemuksia.
Mirja menee naimisiin poikakaverinsa kanssa, kun lapsi on 1-vuotias. Mirja ja Kaisa ovat nyt 20-vuotiaita. Kaisalla on joitain pidempiäkin suhteita, hän asuu joidenkin poikakavereidensa kanssa. Pisin suhde kestää pari vuotta. Mirja alkaa odottaa toista lasta häiden jälkeen. Mirja ja Kaisa ovat 22-vuotiaita.
Menee muutama vuosi. Kaisan opiskelut ovat päätöksessään ja hän hakee vakitöitä. Muutaman sijaisuuden jälkeen sellainen irtoaa. Silloinen seurustelusuhde päättyy, koska saadakseen vakityön Kaisa vaihtaa paikkakuntaa, mikä taas ei poikakaverille sovi. Mirjalla on jo kolme lasta ja haave alkaa opiskella, kunhan lasten kanssa on taas vähän helpompaa. Mirja ja Kaisa ovat 25-vuotiaita.
Kaisa löytää uudelta paikkakunnaltaan miehen, johon hän palavasti rakastuu. He seurustelevat jonkin aikaa eri osoitteista käsin, kunnes muuttavat yhteen. Kihloihin he menevät, kun ovat seurustelleet pari vuotta. Mirja on jo ehtinyt kyllästyä kotielämään, mutta koska hän ei lukion jälkeen ole opiskellut lainkaan, häneltä puuttuu kokonaan ammattitutkinto eikä töitä oikein irtoa. Mirja tekee satunnaishommia kaupan kassana tai siivoojana. Mirja ja Kaisa ovat 27-vuotiaita.
Kaisa on onnellinen miehensä kanssa, he matkustelevat, tekevät töitä ja harrastavat yhdessä. Lapsistakin he ovat puhuneet, Kaisa on miettinyt lasten ajankohtaa jonnekin 30 vuoden tienoille. Mirjan lapset ovat jo 9, 7 ja 5-vuotiaat. Mirja alkaa puhua miehelleen, että haluaisi alkaa opiskella. Mies tuhahtaa ja laukoo, että "Mee töihin jo, ei mulla oo varaa sua enää elättää", joka on vain tekosyy sille, että henkinen yhteys on jo aikoja sitten kadonnut. Mirjan miehellä on jo kauan ollut toinen nainen, koska hänkin oli 16-vuotias alkaessaan seurustella Mirjan kanssa. Jossain vaiheessa pikkulapsiaikaa on alkanut ruoho aidan takana kiinnostaa liikaa. Tämä tulee Mirjalle täytenä yllätyksenä. Mirja ja Kaisa ovat 28-vuotiaita.
Mirja ottaa miehestään eron ja jää kouluttamattomana, 28-vuotiaana yh-äitinä kolmen lapsen kanssa. Kaisa vasta suunnittelee perhe-elämää miehensä kanssa, johon hän on yhä rakastunut.
Kärjistetty tarina, myönnetään, mutta monelle käy juuri noin. Tunnen useita ikäisiäni naisia (oon 38), jotka on eronneet yhteen tai kahteen kertaan, lapsia on ainakin ensimmäiselle miehelle, joillain toisellekin. He ovat poikkeuksetta menneet naimisiin alle 25-vuotiaina. Tunnen myös yhdessä pysyneitä pareja, joilla on aikaisin solmitut liitot.
[/quote]
Kouluttamattomuushan on tuossa nuorena raskautumisen seurausta, ei avioliiton. Avioliitto jopa solmittiin lapsen tekemisen jälkeen. Ensimmäisen lapsen ollessa pieni olisi myös voinut alkaa opiskella (monet tekevät niin) mutta lapsia tehtiin sen sijaan lisää ja lisää.
Jotkut ihmiset haluavat perheen nuorena. Tarinan nainen saattaa toki olla katkera ja onneton, mutta toisaalta hän saattaa alkaa opiskella ja rakentaa uraa myöhemmällä iällä. Mistään tohtorin tutkinnosta hän ei varmaan haaveile, koskapa on valinnut tehdä niin monta lasta käymättä töissä - vaikka tohtorin tutkinto on kuitenkin mahdollinen hänellekin.
Sitten hän voi kypsällä iällä käydä töissä ja nauttia lastenlapsistaan virkeänä ja nähdä heidän kasvavan aikuisuuteen.
No, vähän irrelevanttia spekulaatiota oman tilanteeni suhteen, koska lapsia ei ole (eikä ole nyt tulossa) ja molemmat opiskelevat.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:01"]
Niin, monesti vaan juuri ne kriisit ja pettämiset sun muut menetetyt nuoruudet iskevät niihin, jotka ovat pitkässä parisuhteessa olleet nuoresta pitäen. Ja sitten erotaan. Eihän toisten mielipiteistä kannata mieltään pahoittaa, kyllä teidän suhde kestää jos on kestääkseen muutenkin. Koskaan elämästä ei voi tietää, kuinka täällä käy. Sitä on turhaa spekuloida etukäteen.
[/quote]
Mä en tiedä, mitä tilastot tästä sanoo, mutta jos oletetaan että on kaksi ystävystä, olkoot vaikka Mirja ja Kaisa. Mirja menee poikakaverinsa kanssa yhteen 16-vuotiaana, kun Kaisa bilettää ja viettää villiä sinkkuelämää. Mirja menee kihloihin 18-vuotiaana ja alkaa odottaa ensimmäistä lastaan. Kaisa seurustelee lyhyitä seurustelusuhteita ja käy paljon baareissa. Miehiä on, mutta Kaisa harrastaa aina seksiä kondomin kanssa ja käy säännöllisesti seksitautitesteissä. Yhden vuoden ajan Kaisa reissaa maailmalla ja saa sieltäkin paljon kokemuksia.
Mirja menee naimisiin poikakaverinsa kanssa, kun lapsi on 1-vuotias. Mirja ja Kaisa ovat nyt 20-vuotiaita. Kaisalla on joitain pidempiäkin suhteita, hän asuu joidenkin poikakavereidensa kanssa. Pisin suhde kestää pari vuotta. Mirja alkaa odottaa toista lasta häiden jälkeen. Mirja ja Kaisa ovat 22-vuotiaita.
Menee muutama vuosi. Kaisan opiskelut ovat päätöksessään ja hän hakee vakitöitä. Muutaman sijaisuuden jälkeen sellainen irtoaa. Silloinen seurustelusuhde päättyy, koska saadakseen vakityön Kaisa vaihtaa paikkakuntaa, mikä taas ei poikakaverille sovi. Mirjalla on jo kolme lasta ja haave alkaa opiskella, kunhan lasten kanssa on taas vähän helpompaa. Mirja ja Kaisa ovat 25-vuotiaita.
Kaisa löytää uudelta paikkakunnaltaan miehen, johon hän palavasti rakastuu. He seurustelevat jonkin aikaa eri osoitteista käsin, kunnes muuttavat yhteen. Kihloihin he menevät, kun ovat seurustelleet pari vuotta. Mirja on jo ehtinyt kyllästyä kotielämään, mutta koska hän ei lukion jälkeen ole opiskellut lainkaan, häneltä puuttuu kokonaan ammattitutkinto eikä töitä oikein irtoa. Mirja tekee satunnaishommia kaupan kassana tai siivoojana. Mirja ja Kaisa ovat 27-vuotiaita.
Kaisa on onnellinen miehensä kanssa, he matkustelevat, tekevät töitä ja harrastavat yhdessä. Lapsistakin he ovat puhuneet, Kaisa on miettinyt lasten ajankohtaa jonnekin 30 vuoden tienoille. Mirjan lapset ovat jo 9, 7 ja 5-vuotiaat. Mirja alkaa puhua miehelleen, että haluaisi alkaa opiskella. Mies tuhahtaa ja laukoo, että "Mee töihin jo, ei mulla oo varaa sua enää elättää", joka on vain tekosyy sille, että henkinen yhteys on jo aikoja sitten kadonnut. Mirjan miehellä on jo kauan ollut toinen nainen, koska hänkin oli 16-vuotias alkaessaan seurustella Mirjan kanssa. Jossain vaiheessa pikkulapsiaikaa on alkanut ruoho aidan takana kiinnostaa liikaa. Tämä tulee Mirjalle täytenä yllätyksenä. Mirja ja Kaisa ovat 28-vuotiaita.
Mirja ottaa miehestään eron ja jää kouluttamattomana, 28-vuotiaana yh-äitinä kolmen lapsen kanssa. Kaisa vasta suunnittelee perhe-elämää miehensä kanssa, johon hän on yhä rakastunut.
Kärjistetty tarina, myönnetään, mutta monelle käy juuri noin. Tunnen useita ikäisiäni naisia (oon 38), jotka on eronneet yhteen tai kahteen kertaan, lapsia on ainakin ensimmäiselle miehelle, joillain toisellekin. He ovat poikkeuksetta menneet naimisiin alle 25-vuotiaina. Tunnen myös yhdessä pysyneitä pareja, joilla on aikaisin solmitut liitot.
[/quote]
Minusta on karkea yleistys, että nuorena naimisiin meno tai lasten hankkiminen on yhtä kuin kouluttamattomuus. Ja tuossakin tarinassa se mies loppujen lopuksi oli epäkypsempi osapuoli. Onkohan se sitten naisen "syy"?
Kyllä mun silmissä avioliitto on enemminkin virallinen sopimus nykyisin kuin vakiintunut seksisuhde siis vakiintuneeseen seksisuhteeseen ei tarvita avioliittoa.
Naimisiin mennään kun ajatellaan että nyt aletaan perheen perustamiseen, hankitaan lapsia joilla halutaan olevan avioliitossa olevat vanhemmat, jos jotain sattuu eli toinen kuolee ei omakotitaloa peri puolison vanhemmat. Tai halutaan varmistaa että toinen saa leskeneläkkeen. Hyvin arkinen on minusta avioliitto.
Ja juuri tuosta syystä ihmettelen, en koskaan ääneen, parikymppisten opiskelijoiden avioliittoa. Minulla on paljon lestadiolaistuttuja ymmärrän kyllä heidän nuorena aviotumisensa.
Niin, monesti vaan juuri ne kriisit ja pettämiset sun muut menetetyt nuoruudet iskevät niihin, jotka ovat pitkässä parisuhteessa olleet nuoresta pitäen. Ja sitten erotaan. Eihän toisten mielipiteistä kannata mieltään pahoittaa, kyllä teidän suhde kestää jos on kestääkseen muutenkin. Koskaan elämästä ei voi tietää, kuinka täällä käy. Sitä on turhaa spekuloida etukäteen.