Sosiaalityö 2022
Kommentit (1389)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla täällä tämän kevään hakijoiden fiiliksiä ja mihin hakevat ja ovatko ensikertalaisia vai ei. Eikö tämä aloitus oltu tehtykkin sostyönhakijoiden keskustelupalstaksi?
Minäkin haluaisin kuulla, nyt keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteelle. Mä en ole ensikertalainen ja olen tehnyt jo sosiaalityön opintoja, joten itse opiskelu ei erityisesti jännitä kun tiedän mitä odottaa. Yliopistotutkintokin löytyy, mutta pääsykoe hermostuttaa silti. Monet hakijat, jotka ovat vasta kirjoittaneet ylioppilaaksi kirjoittavat esseitä kuin vettä vaan ja itselläni on siinä kyllä harjoittelemista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla täällä tämän kevään hakijoiden fiiliksiä ja mihin hakevat ja ovatko ensikertalaisia vai ei. Eikö tämä aloitus oltu tehtykkin sostyönhakijoiden keskustelupalstaksi?
Minäkin haluaisin kuulla, nyt keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteelle. Mä en ole ensikertalainen ja olen tehnyt jo sosiaalityön opintoja, joten itse opiskelu ei erityisesti jännitä kun tiedän mitä odottaa. Yliopistotutkintokin löytyy, mutta pääsykoe hermostuttaa silti. Monet hakijat, jotka ovat vasta kirjoittaneet ylioppilaaksi kirjoittavat esseitä kuin vettä vaan ja itselläni on siinä kyllä harjoittelemista
Kyllä sosiaalityöntekijän ja sellaiseksi aikovan pitää olla tietoisia mm. alaansa kohdistuvasta kritiikistä, realiteeteista ja siitä, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Jo se, miten tässäkin keskustelussa sosiaalityöntekijät ja alan opiskelijat kritisoivat asiakkaan toivomaa sosiaalityöntekijän kokemusasiantuntijuutta ja pakenevat teoriatiedon ja hierarkian taakse kertoo karulla tavallaan sitä, mikä onkaan pielessä. Hyvä, että tästä on ollut puhetta ja kun sosiaalityöntekijä on täysin tietämätön tai vähintäänkin vieraantunut asiakkaan todellisuudesta ja kun tarjottu apu on lähinnä keskusteluapua pitäisi sosiaalityöntekijän ymmärtää asiakkaalta saatava kovakin kritiikki. Tätä keskustelua lukeneena miettii myös monen todellista motiivia hakea alalle. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole mikään poliisi, oikeudet eivät ole samaa tasoa, eikä sosiaslityöntekijän pidäkään leikkiä mitään poliisia.
Byrokratia ja hierarkia menee kirkkaasti asiakaslähtöisyyden edelle. Se on apua tarvitsevan asiakkaan kannalta valitettavaa aiheuttaen suurta tyytymättömyyttä ja kritiikkiä työntekijöitä kohtaan, mutta tilannetta ei haluta kuitenkaan muuttaa. Tällaisessa tilanteessa sosiaalityöntekijä on nimenomaan järjestelmän eli byrokratian ja hierarkian puolella ja kannattaa näitä asiakkaan kustannuksella.
Juu, minäkin toivosin enemmän alkuperäseen aiheeseen liittyvää keskustelua tässä ketjussa. Olen ensikertalainen hakija, hakemassa ensisijaisesti Tampereelle, mutta luultavasti myös kaikkiin muihin kaupunkeihin.
Haetteko ensisijaisesti todistuksella vai pääsykokeella? Millaisella todistuksella haette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla täällä tämän kevään hakijoiden fiiliksiä ja mihin hakevat ja ovatko ensikertalaisia vai ei. Eikö tämä aloitus oltu tehtykkin sostyönhakijoiden keskustelupalstaksi?
Minäkin haluaisin kuulla, nyt keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteelle. Mä en ole ensikertalainen ja olen tehnyt jo sosiaalityön opintoja, joten itse opiskelu ei erityisesti jännitä kun tiedän mitä odottaa. Yliopistotutkintokin löytyy, mutta pääsykoe hermostuttaa silti. Monet hakijat, jotka ovat vasta kirjoittaneet ylioppilaaksi kirjoittavat esseitä kuin vettä vaan ja itselläni on siinä kyllä harjoittelemista
Kyllä sosiaalityöntekijän ja sellaiseksi aikovan pitää olla tietoisia mm. alaansa kohdistuvasta kritiikistä, realiteeteista ja siitä, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Jo se, miten tässäkin keskustelussa sosiaalityöntekijät ja alan opiskelijat kritisoivat asiakkaan toivomaa sosiaalityöntekijän kokemusasiantuntijuutta ja pakenevat teoriatiedon ja hierarkian taakse kertoo karulla tavallaan sitä, mikä onkaan pielessä. Hyvä, että tästä on ollut puhetta ja kun sosiaalityöntekijä on täysin tietämätön tai vähintäänkin vieraantunut asiakkaan todellisuudesta ja kun tarjottu apu on lähinnä keskusteluapua pitäisi sosiaalityöntekijän ymmärtää asiakkaalta saatava kovakin kritiikki. Tätä keskustelua lukeneena miettii myös monen todellista motiivia hakea alalle. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole mikään poliisi, oikeudet eivät ole samaa tasoa, eikä sosiaslityöntekijän pidäkään leikkiä mitään poliisia.
Se keskusteluapu on sitä, kun sossu yrittää puhua asiakkaalleen järkeä olla tekemättä tyhmiä valintoja. Hakeutua päihdehoitoon, mennä kouluun, mennä töihin, huomata se oma lapsi. Ihan posketonta, että joku kehtaa määrittää järjen puhumisen keskysteluavuksi, joka pitäisi korvata sillä, että annetaan loputtomasti rahaa.
Onko täällä ketään, kenellä olisi sosionomin koulutus käytynä ja hakisi/tai on jo opiskelemassa sosiaalityötä? Saako hyväksilukuja?
Meneekö se niin, että täytyy käydä sosiaalityön perus-ja aineopinnot, jotta voi hakea suoraan maisteriopintoihin?
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, kenellä olisi sosionomin koulutus käytynä ja hakisi/tai on jo opiskelemassa sosiaalityötä? Saako hyväksilukuja?
Meneekö se niin, että täytyy käydä sosiaalityön perus-ja aineopinnot, jotta voi hakea suoraan maisteriopintoihin?
Sosionomi voi saada perusopinnot hyväksiluettua. Toisen aineen maisteri saa kandin hyväksiluettua.
Ei sinne sosiaalityöhön kaivata enää yhtään enempää julmuutta ja tunnekylmyyttä. Siinä vaiheessa, kun henkilö putoaa sosiaalitoimen asiakkaaksi, on oma keinovalikoima, mutta usein myös taloudellinen selviytyminen, siis yksinkertaisesti elossa pysyminen jo uhattuna. Apuahan sieltä ollaan hakemassa! Ei sosiaalitoimisto ole mikään kliininen laboratorio, jossa sosiaalityöntekijä mittailee, tutkii, katsee ja arvioi asiakastaan pöydän takaa, että - juu, onpas kurjaa- mutta ei tee asioille mitään. Näin siellä kuitenkin valitettavasti toimitaan tällä hetkellä. Älkää hakeutuko alalle, jos motiiveihin ei millään tavalla sisälly halu aidosti ymmärtää ja auttaa ihmisiä erilaisissa krii seissä, aiheutatte nimittäin heille vain lisää ongelmia, ja saatatte saada heistä ongelmia myös itsellenne ihan henkilökohtaisesti, kun se kiusaamisen kipykynnys jossain vaiheessa ylittyy, ylimielisyys ei tarjoa suojaa, vaikka niin voisi luulla.
Minä haen todistuksella ja pisteitä joko 117,9 tai 123,4 (riippuen äidinkielen yo kokeen tuloksesta). Tampere ja Helsinki kiinnostavat. Mitens muut?
Haen myös todistuksella ja pisteitä minulla on 105,8. Voinkohan ottaa rennosti pääsykokeiden suhteen, kun kaupungilla ei ole väliä…
Haen 112,5 Kuopioon ja Tampereelle. Uskon, että Kuopioon riittää mutta Tampereelle ei.
Vierailija kirjoitti:
Haen myös todistuksella ja pisteitä minulla on 105,8. Voinkohan ottaa rennosti pääsykokeiden suhteen, kun kaupungilla ei ole väliä…
Uskon, että riittää sulla Lappiin ja Kuopioon. Tampereelle oli ainakin viime vuonna muistaakseni 112,6, niin se on aika vaikea ja sitten tietysti Helsinki vaikein. =)
Kuinkahan paljon todistusvalinnassa tarvii pisteitä Lappiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla täällä tämän kevään hakijoiden fiiliksiä ja mihin hakevat ja ovatko ensikertalaisia vai ei. Eikö tämä aloitus oltu tehtykkin sostyönhakijoiden keskustelupalstaksi?
Minäkin haluaisin kuulla, nyt keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteelle. Mä en ole ensikertalainen ja olen tehnyt jo sosiaalityön opintoja, joten itse opiskelu ei erityisesti jännitä kun tiedän mitä odottaa. Yliopistotutkintokin löytyy, mutta pääsykoe hermostuttaa silti. Monet hakijat, jotka ovat vasta kirjoittaneet ylioppilaaksi kirjoittavat esseitä kuin vettä vaan ja itselläni on siinä kyllä harjoittelemista
Kyllä sosiaalityöntekijän ja sellaiseksi aikovan pitää olla tietoisia mm. alaansa kohdistuvasta kritiikistä, realiteeteista ja siitä, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Jo se, miten tässäkin keskustelussa sosiaalityöntekijät ja alan opiskelijat kritisoivat asiakkaan toivomaa sosiaalityöntekijän kokemusasiantuntijuutta ja pakenevat teoriatiedon ja hierarkian taakse kertoo karulla tavallaan sitä, mikä onkaan pielessä. Hyvä, että tästä on ollut puhetta ja kun sosiaalityöntekijä on täysin tietämätön tai vähintäänkin vieraantunut asiakkaan todellisuudesta ja kun tarjottu apu on lähinnä keskusteluapua pitäisi sosiaalityöntekijän ymmärtää asiakkaalta saatava kovakin kritiikki. Tätä keskustelua lukeneena miettii myös monen todellista motiivia hakea alalle. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole mikään poliisi, oikeudet eivät ole samaa tasoa, eikä sosiaslityöntekijän pidäkään leikkiä mitään poliisia.
Se keskusteluapu on sitä, kun sossu yrittää puhua asiakkaalleen järkeä olla tekemättä tyhmiä valintoja. Hakeutua päihdehoitoon, mennä kouluun, mennä töihin, huomata se oma lapsi. Ihan posketonta, että joku kehtaa määrittää järjen puhumisen keskysteluavuksi, joka pitäisi korvata sillä, että annetaan loputtomasti rahaa.
Ei se keskusteluapu ja rahallinen apu sulje toisiaan pois ja en tiedä miksi niin moni suhtautuu rahallisen avun antamiseen kovin nihkeästi ja on tarjoamassa sen sijaan jotain "järkipuhetta" vaikka tosiasia on, että valtaosa sossun asiakkaista on köyhiä ja köyhyys vaikuttaa merkittävästi ihmisen ajatteluun, näköaloihin, toiminnan mahdollisuuksiin ja kykyyn tehdä järkeviä suunnitelmia ja valintoja. Kyllä se asiakas varmasti itsekin tietää ilman, että sossu sitä hänelle kertoo, että töihin olisi mentävä ja lapset hoidettava. Kyse on siitä, onko henkilöllä tietoja, taitoja ja resursseja tällaista sitten toteuttaa elämässään. Aika vähän on sossulla annettavaa tällaiselle henkilölle jos kuvittelee "järkeä puhumalla" asiakasta tukevansa. Kannattaa aina pitää mielessä, että köyhyys ei tule yksin, se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja valinnanmahdollisuuksiin, se aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja ajattelun kaventumista. Ihminen joutuu köyhyydessä ponnistamaan voimavaransa siihen arkipäivän selviytymiseen. Se, että ihminen pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan merkittäviä muutoksia elämässään vaatii aikaa, voimavaroja ja resursseja ja ongelmahan on siinä, ettei köyhällä ja työttömällä usein niitä ole.
Kerran hain toimeentulotukea. Sossu auttoi ohjaamalla hakemaan ensisijaisia tukia. Sääli vaan että toista perustutkintoa suorittavana en ollut oikeutettu työttömyysturvaan eikä opintotukikuukausikaan ollut enää jäljellä. Kesken jäi opinnot ja nyt olen taas työtön. Ymmärrän että kyseessä oli vain yksi henkilö, mutta emotionaalisella tasolla jäi viha koko ammattikuntaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerran hain toimeentulotukea. Sossu auttoi ohjaamalla hakemaan ensisijaisia tukia. Sääli vaan että toista perustutkintoa suorittavana en ollut oikeutettu työttömyysturvaan eikä opintotukikuukausikaan ollut enää jäljellä. Kesken jäi opinnot ja nyt olen taas työtön. Ymmärrän että kyseessä oli vain yksi henkilö, mutta emotionaalisella tasolla jäi viha koko ammattikuntaa kohtaan.
Et todellakaan ole vain yksi henkilö. Samassa, ja samankaltaisessa pattitilanteessa on moni. Sosiaalityötekijöiden haluttomuus puuttua ajoissa, ennakoivasti ja korjaavasti lamauttaa sosiaalisen toiminta- ja työkyvyn usein lopullisesti. Silloin työllistämistoimetkin ovat kohdennettuina turhia, kun kykyjä javoimavaroja vain ei enää ole. Joukko näitä ihmisiä on suuri ja kasvaa kokoajan. Tällä hetkellä tahtotila ei vain valitettavasti riitä tekemään pieniä muutoksia. Korjataan sitten myöhemmin toimimattomuudesta aiheutuneet tuhot, vaikkakaan ei se sitä yksilöä enää pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla täällä tämän kevään hakijoiden fiiliksiä ja mihin hakevat ja ovatko ensikertalaisia vai ei. Eikö tämä aloitus oltu tehtykkin sostyönhakijoiden keskustelupalstaksi?
Minäkin haluaisin kuulla, nyt keskustelu on lähtenyt vähän sivuraiteelle. Mä en ole ensikertalainen ja olen tehnyt jo sosiaalityön opintoja, joten itse opiskelu ei erityisesti jännitä kun tiedän mitä odottaa. Yliopistotutkintokin löytyy, mutta pääsykoe hermostuttaa silti. Monet hakijat, jotka ovat vasta kirjoittaneet ylioppilaaksi kirjoittavat esseitä kuin vettä vaan ja itselläni on siinä kyllä harjoittelemista
Kyllä sosiaalityöntekijän ja sellaiseksi aikovan pitää olla tietoisia mm. alaansa kohdistuvasta kritiikistä, realiteeteista ja siitä, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Jo se, miten tässäkin keskustelussa sosiaalityöntekijät ja alan opiskelijat kritisoivat asiakkaan toivomaa sosiaalityöntekijän kokemusasiantuntijuutta ja pakenevat teoriatiedon ja hierarkian taakse kertoo karulla tavallaan sitä, mikä onkaan pielessä. Hyvä, että tästä on ollut puhetta ja kun sosiaalityöntekijä on täysin tietämätön tai vähintäänkin vieraantunut asiakkaan todellisuudesta ja kun tarjottu apu on lähinnä keskusteluapua pitäisi sosiaalityöntekijän ymmärtää asiakkaalta saatava kovakin kritiikki. Tätä keskustelua lukeneena miettii myös monen todellista motiivia hakea alalle. Sosiaalityöntekijä ei myöskään ole mikään poliisi, oikeudet eivät ole samaa tasoa, eikä sosiaslityöntekijän pidäkään leikkiä mitään poliisia.
Se keskusteluapu on sitä, kun sossu yrittää puhua asiakkaalleen järkeä olla tekemättä tyhmiä valintoja. Hakeutua päihdehoitoon, mennä kouluun, mennä töihin, huomata se oma lapsi. Ihan posketonta, että joku kehtaa määrittää järjen puhumisen keskysteluavuksi, joka pitäisi korvata sillä, että annetaan loputtomasti rahaa.
Ei se keskusteluapu ja rahallinen apu sulje toisiaan pois ja en tiedä miksi niin moni suhtautuu rahallisen avun antamiseen kovin nihkeästi ja on tarjoamassa sen sijaan jotain "järkipuhetta" vaikka tosiasia on, että valtaosa sossun asiakkaista on köyhiä ja köyhyys vaikuttaa merkittävästi ihmisen ajatteluun, näköaloihin, toiminnan mahdollisuuksiin ja kykyyn tehdä järkeviä suunnitelmia ja valintoja. Kyllä se asiakas varmasti itsekin tietää ilman, että sossu sitä hänelle kertoo, että töihin olisi mentävä ja lapset hoidettava. Kyse on siitä, onko henkilöllä tietoja, taitoja ja resursseja tällaista sitten toteuttaa elämässään. Aika vähän on sossulla annettavaa tällaiselle henkilölle jos kuvittelee "järkeä puhumalla" asiakasta tukevansa. Kannattaa aina pitää mielessä, että köyhyys ei tule yksin, se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja valinnanmahdollisuuksiin, se aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja ajattelun kaventumista. Ihminen joutuu köyhyydessä ponnistamaan voimavaransa siihen arkipäivän selviytymiseen. Se, että ihminen pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan merkittäviä muutoksia elämässään vaatii aikaa, voimavaroja ja resursseja ja ongelmahan on siinä, ettei köyhällä ja työttömällä usein niitä ole.
Millä tavalla sitä asiakasta auttaa antaa hänelle rahaa huumeisiin? Eikö ratkaisu olisi nimenomaisesti hoitaa hänelle päihdekuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, kenellä olisi sosionomin koulutus käytynä ja hakisi/tai on jo opiskelemassa sosiaalityötä? Saako hyväksilukuja?
Meneekö se niin, että täytyy käydä sosiaalityön perus-ja aineopinnot, jotta voi hakea suoraan maisteriopintoihin?
Sosionomi voi saada perusopinnot hyväksiluettua. Toisen aineen maisteri saa kandin hyväksiluettua.
Sosionomilta hyväksiluetaan yliopistokohtaisesti pari perusopintojen kurssia, esim. Jyväskylässä kolme.
Toisen alan maisteri ei vastaa sosiaalityön kandia, tietenkään. Perus- ja aineopinnot pitää lukea ja esim. Helsingissä tehdä kandintutkinto, mutta jossain toisessa yliopistossa ne perus- ja aineopinnot voivat riittää siihen, että saa siirtyä maisteriopintoihin.
Olisi kiva kuulla täällä tämän kevään hakijoiden fiiliksiä ja mihin hakevat ja ovatko ensikertalaisia vai ei. Eikö tämä aloitus oltu tehtykkin sostyönhakijoiden keskustelupalstaksi?