Lue keskustelun säännöt.
Masentuneista kavereista...
18.06.2015 |
Miksi osa loukkaantuu kavereilleen, jos hän on syrjäänvetäytyvä eikä paljon soittele tai kysele kuulumisia?
Kun sitten lopulta ottaa yhteyttä parantuneena saa suorastaan jäätävää kohtelua, joka tuntuu vastalauseelta ja kostolta aiempaan hiljaiseloon?
Miksi ihmiset loukkaantuu toiselle, joka ei ole ollut millään tavalla ilkeä, vaan on viettänyt paljon aikaa yksin, koska ei ole halunnut kuormittaa muita. Ei ole jättänyt koskaan vastaamatta yteydenottoihin jne. Vaikea parantua masennuksesta, kun huomaa ettei ole melkein yhtään "ystävää" jäljellä.
Miksi jätätte kaverinne, jonka kanssa ette ole ollut esim pariin vuoteen tekemisissä, vaikka hän on ollut tärkeä teille joskus?
Itse koen ystävyyden niin, että siinä on tilaa erilaisille elämäntilanteille. Otan avosylin vastaan kaikki ystävät takaisin elämääni hiljaiselon jälkeen, elleivät ole olleet ilkeitä moukkia ennen hiljaiseloa. Minulla on paikka kaikille tärkeille ihmisille aina sydämessäni ja olen iloinen kun saan kuulla heistä hiljaiselonkin jälkeen.
Kommentit (7)
"Aidot ystävät ovat kuin tähtiä. Et aina näe heitä, mutta tiedät heidän olevan olemassa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku miinusti? Kerrothan oman mielipiteesi asiasta myös.
Koska en jaksa yksipuolisia "ystävyys"suhteita. Ystävyyssuhde perustuu molempien haluun hoitaa suhdetta ja pitää sitä yllä. Masennus ei anna mitään oikeutta käyttäytyä miten huvittaa. Olen itse ollut joskus masentunut, joten tiedän sen tarkalleen. Jos pari vuotta käyttäytyy täysin omien ehtojen mukaisesti, ei pidä itse oma-alotteisesti mitään yhteyttä tai ainoastaan silloin kun haluaa purkaa pahaa oloaan muille, peruu jatkuvasti vaivalla sovittuja tapaamisia ja ei jaksa kuunnella vastavuoroisesti kaverin asioita, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa kaverit kyllästyvät. Eri elämäntilanteet ystävyydessä pitää hyväksyä tietenkin, mutta kaikkea käytöstä ei. On minulla myös nyt masentuneita ystäviä, ja pidän ystävyyttä yllä, koska he eivät käyttäydy ihan miten huvittaa. Ja olen katkaissut välit niihin jotka ovat olettaneet että masennus antaa luvan ajatella vain itseään. Ei ole kovin kiva ensin sietää vuosia huonoa käytöstä ja sitten yrittää palata takaisin samaan vanhaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 16:10"]Koska en jaksa yksipuolisia "ystävyys"suhteita. Ystävyyssuhde perustuu molempien haluun hoitaa suhdetta ja pitää sitä yllä. Masennus ei anna mitään oikeutta käyttäytyä miten huvittaa. Olen itse ollut joskus masentunut, joten tiedän sen tarkalleen. Jos pari vuotta käyttäytyy täysin omien ehtojen mukaisesti, ei pidä itse oma-alotteisesti mitään yhteyttä tai ainoastaan silloin kun haluaa purkaa pahaa oloaan muille, peruu jatkuvasti vaivalla sovittuja tapaamisia ja ei jaksa kuunnella vastavuoroisesti kaverin asioita, ei ole mikään ihme että jossain vaiheessa kaverit kyllästyvät. Eri elämäntilanteet ystävyydessä pitää hyväksyä tietenkin, mutta kaikkea käytöstä ei. On minulla myös nyt masentuneita ystäviä, ja pidän ystävyyttä yllä, koska he eivät käyttäydy ihan miten huvittaa. Ja olen katkaissut välit niihin jotka ovat olettaneet että masennus antaa luvan ajatella vain itseään. Ei ole kovin kiva ensin sietää vuosia huonoa käytöstä ja sitten yrittää palata takaisin samaan vanhaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
[/quote]
Juuri samaa minunkin piti kirjoittaa. Säästit minut näpyttämiseltä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on vuosien huonoa käytöstä?
Se ettei jaksa itse ottaa yhteyttä, mutta on aina hyvin iloinen toisen ottaessa yhteyttä?
Se ettei kaada masentuneita juttujaan toisen niskaan ja koittaa olla positiivinen silloin harvoin kun näkee tuttuja. Se, että tekee oharit vain silloin kun toisella on joku muukin kaveri menossa johonkin tapahtumaan/tapaamiseen?
Masentuneena sitä juuri erottaa tosiystävät niistä hyväntuulen tutuista. Oikea litmustesti. Ja parantuneena joskus yllättyy siitä, ketkä on vielä messissä. Ihan normaalia.