Remmiä ja risuja lapsena saanut, 60-luvun lapsi

Ei tarvitse antaa anteeksi

Uskovaiset ovat usein kaksinaamaisia, ulkokultaisia.

90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.

Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito oli ihana jälkiruoka.

Pullamaito kuulostaa tosiaan hyvältä.

Ap sun olis nyt syytä keskustella sukusi kanssa. On röyhkeää vinkua anteeksiantoa päivittäin, ja kaikkien olisi syytä ymmärtää, ettei tässä ole kysymys sen tason asiasta, että äiti on unohtanut kastella kukkasesi kun olit viikon lomalla. Anteeksiantoa ei voi painostaa, sellainen on kertakaikkiaan väärin. Jos äiti ei tajua tätä, hän tekee sinulle vääryyttä edelleen, koko ajan.  Ehkä puolisisarukset voivat auttaa häntä ymmärtämään asian jos hän sinulle osaa vain ruikuttaa.

Onnittelut siitä, että äitisi on ainakin ymmärtävinään. Tosin se saattaa olla pelkkää kieroilua. 

Lähes kaikki antoivat remmiä tai risua lapsilleen tuohon aikaan. Se oli aivan normaali rangaistus kielletyistä teoista, samaan tapaan kuin esimerkiksi kotiaresti ja jäähy olivat myöhemmin, ennen kuin niitäkin alettiin paheksua.

Vinkkaa äidillesi, että hän voisi hyvitellä sinua pullamaidolla ja mansikkahillolla.

Remmiä ja risua käytettiin minunkin lapsuudenkodissa. En ole hiukkaakaan katkera. Vanhempani olivat maaseudulta kotoisin, eivät kovin lukeneita, ja ruumiillinen kuritus oli se mitä he olivat itse oppineet. He tekivät parhaansa niillä keinoilla mitä heillä oli. 

Ap. Lue kirja Jouppilan neloset.

Vertaistukea.

Itsellä rankka lapsuus - väkivaltaa ja äiti epäkypsä narsisti.

Voimia sulle❤️

Ethän sinä täältä löydä vastausta pitää/ei pidä antaa anteeksi. Oikeaan anteeksiantoon kykenee vain oman sydämen kautta. Muodollinen anteeksianto ei poista katkeruutta, mutta oikea anteeksianto vapauttaa sinut itsesi vihasta.

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja risua käytettiin minunkin lapsuudenkodissa. En ole hiukkaakaan katkera. Vanhempani olivat maaseudulta kotoisin, eivät kovin lukeneita, ja ruumiillinen kuritus oli se mitä he olivat itse oppineet. He tekivät parhaansa niillä keinoilla mitä heillä oli. 

Varmaan oli sitä rakkauttakin lasta kohtaan.

Itseltä se on puuttunut.

En ole Ap

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja risua käytettiin minunkin lapsuudenkodissa. En ole hiukkaakaan katkera. Vanhempani olivat maaseudulta kotoisin, eivät kovin lukeneita, ja ruumiillinen kuritus oli se mitä he olivat itse oppineet. He tekivät parhaansa niillä keinoilla mitä heillä oli. 

Niinpä. Tuohon aikaan harva tiesi tunteiden sanoituksesta. Yleinen luulo oli, että lapsi tulee pelotella tottelevaiseksi sen sijaan, että lapsen tunnetaitoja kehitettäisiin niin kuin nykyään tehdään.