Lue keskustelun säännöt.
Vältteletkö lääkäriä, hammaslääkäriä, gynekologia?
08.02.2022 |
Hirvee kammo vaan kasvaa iän myötä. Onko se se että ymmärtää mitä kaikkea voi olla?
Mulla hirveen vaikee varata hammaslääkäriaika, pelkään gynekologia, en uskalla mennä mammografiaan. Mitään oireita ei ole ja kyse lähinnä näistä perustarkastuksista, mutta hirvee kynnys..
Kommentit (43)
Oikeastihan terveyskeskukseen ei edes haluta yhtään potilasta. Jos nyt jotenkin onnistuu sinne kuitenkin ajan saamaan on kohtelu vihamielistä, eikä vaivoja hoideta mitenkään tai tuloksena on korkeintaan väärä diagnoosi, mielenterveysdiagnoosi, resepti masennuslääkkeisiin tai kehotus syödä Buranaa, sairaslomalappu ja käsky häipyä häiritsemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rahapulassa jättänyt käymättä gynekologilla ja hammaslääkärissä. Kerran minulla oli niin paha hammastulehdus, että en saanut suutani auki, enkä pystynyt syömään. Tiesin kuitenkin seuraavan palkan olevan ilman lisiä, joten pelkäsin etten saa vuokraa ja muita laskuja maksettua, jos menen hammaslääkäriin. Oli kuitenkin pakko antaa periksi ja mennä hammaslääkäriä tapaamaan, kun kipu vain paheni. Tulehtunut viisaudenhammas ja leukaluuhun levinnyt tulehdus, olisin säästynyt niin paljolta, jos olisin mennyt heti lääkäriin, enkä pihistellyt. Olin joka tapauksessa pussikeittokuurilla useamman kuukauden, joten selviydyin ilman taloudellista ahdinkoa...
Gynekologi-käynnit skippasin myös usein, koska yli satasen reissu ei houkutellut. Nyt olenkin 30-vuotiaana rampannut gynellä senkin edestä endon vuoksi ja rahaa palaa, halusin tai en.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen noita kaikkia traumaattisen huonojen kokemusten takia. Noh, gynekologilla en ole koskaan käynytkään. Psykiatrilla uskaltaisin kyllä käydä, jos siis sinne ylipäätään pääsisin. Psykiatrihan ei koske fyysisesti, eikä tutki mitään fyysisiä vaivoja. Siis ihan mielenterveydellisistä ongelmistakin kärsin. Aikaisemmin ajattelin, että psykiatri se kaikkein rankin, rajuin ja yksityisyyden vievin kokemus olisi, mutta kyllä se gynekologilla käynti kuitenkin olisi. Ei nainen psykiatrilla haavoittuvimmillaan ole, vaan gynekologilla.
Kaikenlaista vaivaa siis löytyy. Huonoista geeneistä johtuen riski moneen eri sairauteen on suuri, mutta en välitä. Tavallaan olen kai hyväksynyt asian, eikä se traumatisoiva lääkärikäynti mitään muuta. Sitten jos sairastun viisikymppisenä syöpään tai verenkierron häiriöön, kuten vanhemmilleni kävi toivon varmaan kuolevani ennen kun mitään diagnoosia saan. Ainakaan syöpähoitoihin en pystyisi. Kärsin myös mm. neulakammosta. En pysty käymään edes verikokeissa, enkä ottamaan rokotuksia. Toki rokottamattomuuteeni on muitakin syitä. Jos joutuisin pistettäväksi tarvitsisin varmaan ensin rauhoittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen noita kaikkia traumaattisen huonojen kokemusten takia. Noh, gynekologilla en ole koskaan käynytkään. Psykiatrilla uskaltaisin kyllä käydä, jos siis sinne ylipäätään pääsisin. Psykiatrihan ei koske fyysisesti, eikä tutki mitään fyysisiä vaivoja. Siis ihan mielenterveydellisistä ongelmistakin kärsin. Aikaisemmin ajattelin, että psykiatri se kaikkein rankin, rajuin ja yksityisyyden vievin kokemus olisi, mutta kyllä se gynekologilla käynti kuitenkin olisi. Ei nainen psykiatrilla haavoittuvimmillaan ole, vaan gynekologilla.
Kaikenlaista vaivaa siis löytyy. Huonoista geeneistä johtuen riski moneen eri sairauteen on suuri, mutta en välitä. Tavallaan olen kai hyväksynyt asian, eikä se traumatisoiva lääkärikäynti mitään muuta. Sitten jos sairastun viisikymppisenä syöpään tai verenkierron häiriöön, kuten vanhemmilleni kävi toivon varmaan kuolevani ennen kun mitään diagnoosia saan. Ainakaan syöpähoitoihin en pystyisi. Kärsin myös mm. neulakammosta. En pysty käymään edes verikokeissa, enkä ottamaan rokotuksia. Toki rokottamattomuuteeni on muitakin syitä. Jos joutuisin pistettäväksi tarvitsisin varmaan ensin rauhoittavia.
Äiti siis kuoli syöpään ja sai huonoa hoitoa. Verenkierronhäiriöistä ja monista muistakin vaivoista kärsivä isä on sen sijaan saanut vaivoihinsa parempaa hoitoa nyt vielä vanhanakin ja tuottamattomana eläkeläisenäkin.
Voi kyllä! Lääkärissä käynti on tappavaa. Sen vuoksi käytän mieluummin etälääkäriä. Pääosin pyrin siihen etten käy lääkärissä ollenkaan. Toisaalta olen joskus ihan mieilenkiinnosta kokeillut jotain hoitoa tai lääkäriä esim. kerran oli vähän raskas elämänvaihe menossa, niin olin yhteydessä etäpsykiatriin ja pyysin apua. Sain lääkettä. Noh, en minä niitäkään jaksanut syödä. Ja ahdistus helpotti kun elämä muutenkin helpottui. Periaatteessa siis tiesin missä oli vika ja mistä johtui, mutta ajattelin vain kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen akateeminen 40v nainen. Tehnyt alipalkattua pätkää koko työhistoriani. Minulla ei ole varaa noista mihinkään. Terveyskeskukseen ei saa meidän alueella edes hoitajalle aikaa (Vuosaari). Kipulääkkeisiin on onneksi varaa. Otan aina migreenin tullessa Buranan ja panadolin, ne taittaa kipua vaikkeivät sitä kokonaan viekään.
Suomi nousuun!
Hammaslääkärissä käyn liian harvoin.. Syy on se, ettei kunnalta aikoja oikein saa, ja yksityisellä käyminen on niin kallista, kun aina on jotain paikattavaa..
Pitäisi varmaan yrittää ryhdistäytyä ja hoitaa hampaita paremmin niin selviäisi pelkällä tarkastuksella ja hammaskiven poistolla vuosittain!
En pelkää hammaslääkärille menoa, mutta ärsyttää ja ehkä vähän nolottaakin hampaideni kotihoidon laiminlyönti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti pelkää mitään lääkäriä, mutta tavalliseen lääkäriin menen vasta hengenhädässä. Liian paljon huonoja kokemuksia, kun ei ole kuunneltu ja vähätelty. Nytkin olisi kaikenlaista kremppaa, jota pitäisi käydä näyttämässä, mutta ei vaan huvita mennä tai edes yrittää varata aikaa, kun usein tulee torjutuksi jo ajanvarauksessa. Hammaslääkärillä voin kyllä käydä tarkastuksessa, kun sinne saa ajan "helposti" ilman, että tarvitsee esittää olevansa pää kainalossa.
Olen pakottanut itseni käymään hammaslääkärin tarkastuksessa kerran vuodessa. Samassa paikassa olen käynyt jo yli 10 vuotta ja tehnyt alusta lähtien selväksi, että jännitän käyntejä ihan hirvittävästi. Alkuaikoina sain puudutuksen jopa hammaskiven poistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä pelkää. Ei vaan oo aikaa käydä, vaikka ehkä pitäis, ellei oo ihan ihan pakko. Joudun käymään perussairauden takia puolivuosittain parilla hoitotapamisella (pään magneetti on yks, ja suonensisäinen lääkitys toinen), niin ei yhtään kiinnosta käydä hekurilla tai hoitajalla enempää muutenkaan. Muutenkin vtuttaa kaikki koko ajan.
Mä kävisin joka pikkuvaivasta lääkärissä (minkä alan vaan) jos olisin rikas tai käynnit olisi ilmaisia ja ajan saisi saman tien, mutta kun niin ei ole, käyn vaan jos on pakko. En ole luulosairas tms. joten en kuvittele joka näppylää syöväksi tai vaivaa noilla muutenkaan päätäni, mutta olis silti kiva tietää johtuuko pienemmätkin kolotukset tai muutokset jostain :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gynekologilla en ole viitsinyt moneen vuoteen käydä. Ei ole mitään oireita, vaihdevuodet ovat ohitse eikä seksi ole kiinnostanut pitkään aikaan (35 vuoteen). Elän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte hammaslääkärissä ja onko oireita?
Kävin ennen tosi usein. Oikeastaan 6- 38 vuotiaana ramppasin sielä jatkuvasti. Lopulta tajusin että turhaan. (ei tietenkään aluksi, oli oikomista, viisaudenhampaiden extraktiota, hammaskiven poistoa tms) mutta sitten alkoi sellainen juttu, että hammaslääkäri vain rahasti ja yritti tyrkyttää ei- välttämättömiä palveluitaan. Menin siksi toiseen paikkaan, ja sieltä tuli se kammo! Sitten en mennyt vuosikausiin hammaslääkärille ja alkoi pelottaa kaikki muutkin lääkärit. Gynekologille en mene, käyny viimeks yli 10 v. sitten varmaan joutaa kun tulee vaihdevuodet.
Hammaslääkäripelosta pääsin tosin erikoisella tavalla irti, mutta mulla on hampaat hyvässä kunnossa ja sanottu ettei tarvii käydä usein. Eivät oirele.
Yleislääkärille voin mennä valittamaan yleistä tilannetta mutta mua ei sitten millään laitteella kosketa tai syynätä! Mammografia on ihan piece of cake. Papakokeessa käyny kun siihen on kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen akateeminen 40v nainen. Tehnyt alipalkattua pätkää koko työhistoriani. Minulla ei ole varaa noista mihinkään. Terveyskeskukseen ei saa meidän alueella edes hoitajalle aikaa (Vuosaari). Kipulääkkeisiin on onneksi varaa. Otan aina migreenin tullessa Buranan ja panadolin, ne taittaa kipua vaikkeivät sitä kokonaan viekään.
Suomi nousuun!
Samankaltaisia kokemuksia minullakin. Migreeni kylläkin helpotti huomattavasti, kun kuukautiset loppuivat vaihdevuosien myötä. Ilmeisesti sairaudella on ollut jotain hormonaalista taustaa. Toivottavasti sinullakin edes aika parantaa. Tsemppiä.
Tähän ikään oppinut, että välttelemällä ne asiat ei kuitenkaan korjaannu, ja etupainotteisesti asiat hoitamalla paremmilta asioilta voi päinvastoin välttyä. Joten vaikka miten ei niin ihastuta, niin kiltisti varaan säännöllisesti gynen, hammaslääkärin, ja lääkärin matalalla kynnyksellä.
N54
Paremmilta=pahemmilta. Kiitos tekstin korjaus.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte hammaslääkärissä ja onko oireita?
Käyn hammaslääkärissä sitten kun on pakko, eli lohkeaa hammas tms. Valitettavasti kammo on niin syvä, että hampaidenhoito pitäisi tehdä rauhoitettuna/nukutettuna. Sitä palvelua sitten taas ei julkisella puolella saa ja oma palkka ei todellakaan riitä monen tonnin hammaslääkärikäyntiin.
Ja ei, ei ole oireita.
esilääkityksen saa ja se rentouttaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen akateeminen 40v nainen. Tehnyt alipalkattua pätkää koko työhistoriani. Minulla ei ole varaa noista mihinkään. Terveyskeskukseen ei saa meidän alueella edes hoitajalle aikaa (Vuosaari). Kipulääkkeisiin on onneksi varaa. Otan aina migreenin tullessa Buranan ja panadolin, ne taittaa kipua vaikkeivät sitä kokonaan viekään.
Suomi nousuun!
Mulla oli yhdessä vaiheessa JUST noin. Ei varaa mihinkään yksityiseen hammaslääkäriin ja buranaa ja panadolia migreeniin. Akateeminen nainen hki nyt 50 v ja päässy just ja just palkkakuopasta ylös! Seuraavaksi pitäisikin mennä hammashygienistille koska hammaslääkäri, jossa kävin sano että ei tarvii näyttää lääkärille joka vuosi.
En. Menen kyllä ihan mielellään kaikille noille vastaanotoille hoitamaan asiani.
Kyllä pelkään, ja olen ratkaissut asian niin, että en ole käynyt millään lääkärillä lähes 30 vuoteen, enkä aio mennäkään. Toivon kuolevani joku päivä suorilta jaloilta ilman mitään lääkäreitä ja sairaaloita.