Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (2063)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi mummisi. Ymmärrän häntä täysin siinä, että haluaisi omassa kodissaan asua loppuun asti.
Teen kaikkeni, että minä pysyn niin hyvinvoivana kuolemaan asti, että voin kotonani asua ilman yhtään hoitajaa.Ihan hyvä suunnitelma, jos ilman yhtäkään hoitajaa tarkoittaa ettet velvoita lapsiasiasi hoitamaan itseäsi. Heillä on oma elämä.
Mitä tarkoitat että "sullakin on oma elämä" ? Jos käsitin oikein tarkoititko sitä että kun sinun äiti tai mummi, tai isä tai vaari, on niin vanha ettei ihan pärjää yksin, voit jättää jättää hänet yksin, kun sulla on oma elämä? Aikaa ei liikene hänelle, joka on sinua kasvattanut, sinua rahallisesti auttanut, viettänyt aikaa ja hoitanut..ym, jehkä sinunkin lapsiasi, ihan kylmästi hän on sinulle tarpeeton kun ei jaksa enää sinua auttaa, niin sinä et auta häntä?? Sinä voit mennä omaisesi kotiin kun apua tarviit, tai koska vaan, mutta tämä omainen on rasittava kun tulee sinun kotiisi ja pyytää vaikka apua johonkin??? Ei varmasti tule mieleen että mummulla on omakin elämä???Miten voi olla näin kylmiä ihmisiä?
Hoh, perintö odottaa ja sitä kohti kirkuen ja tapellen kyllä on asiallista vai? Silloin kelpaa mummon lipastot, ja matot, rahat ja asunnostakin voi saada sievoisen summan, silloin mummu muistuu mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa hyvä, jos Suomen perintökaareen tulisi jämäkkä muutos. Eli että ns rintaperillisen perintöoikeus poistuisi eikä mitään lakiosuuksia enää saisi. Mummot ja papat saisivat sujuvammin ilmaista tahtonsa siitä, mihin/kenelle mahdollinen omaisuus jää. Saattaisi ääni muuttua kellossa.
Kukahan siinä vaiheessa alkaisi 'uhriutua'....
Uhriutujat olisivat varmaan ne vanhukset, jotka huomaisivat että perinnöttömäksi jättämisellä uhkailu ei toimi. Aika harvalla on luvassa niin suuria perintöjä, että niiden takia kannattaisi pistää oma elämä tauolle useiksi vuosiksi.
Tässä ja vastaavissa keskusteluissa usein toistuva teema on se, että vanhukset eivät halua ottaa vastaan maksettua tai yhteiskunnan tarjoamaa kotihoitoa tai muuta apua. Ei esim. kelpaa edes se, että omainen maksaisi jollekin ruohonleikkauspalvelua tarjoavalle teinille vanhuksen pihan hoitamisesta. Vanhus kieltäytyy ja vaatii, että omaisen pitää hoitaa asia.
Toinen toistuva teema on, että omaiset toivovat, että vanhukset käyttäisivät rahat itseensä ja elämänlaatunsa parantamiseen eivätkä säästelisi perinnöksi. Siitä huolimatta tulee aina kaltaisiasi kirjoittajia, jotka ohittavat sen mitä on kerrottu ja alkavat syytellä perinnön kärkkymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkään mielipidettä pitäisi kuunnella. Kotihoito tai hoivakoti ei ole automaattisesti mikään kiva asia, riippuu kuinka natsimaista (lakipykälät) meno on niissä vai oikeasti iäkästä kuuntelevaa, ymmärtävää, joustavaa. Ja varmasti tuntuu petetyltä, jos hän ei saa sanoa mitään. Palvelutalo ei ilmeisesti riitä?
On myös perhekoteja, jotka sopivat vanhuksille, jotka kaipaavat välillä myös seuraa.
Kannattaa kysellä hoivapaikkoja koordinoivilta viranomaisilta myös näistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
En rupeaisi hoitamaan 87-vuotiasta. Hän mahdollisesti elää vielä 10 vuotta.
Kun esim. itse olen jo yli 70-vuotias ja alkaa sydän temppuilemaan, en todellakaan jaksaisi ja pystyisi hoitamaan tätä meidän tapauksessamme itseäni kookkaampaa ihmistä. On tekemistä, kun avustan kyläilyjen aikana. Saa varoa, ettei itselle käy mitään, kun autan häntä vessassa. Vanhustenhoito on riuskojen ammattilaisten työtä.
Ja ei ole tämä vanhus hoitanut lapsiamme. Itse hoidimme tai maksoimme päivähoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa..mummin omaisuus on äkkiä syöty hoivskodissa
Suurimman osan maksaa kunta... vähän valoja päälle nyt. Jos on pieni eläke niin se kyllä menee kuukausimaksuun. Toisaalta ei sitä omaa rahaa niin paljon tarvi, kun hoitopaikassa on ruoat.
Sama juttu jos lapsi joudutaan siirtämään laitokseen (vaikka vammainen lapsi) niin ei se tuhansien eurojen lasku sinne perheelle mene, vaan yhteiskunta maksaa.
Voisi kuvitella, että vanhuksilla ei todellakaan ole paljon tarpeita - jos vaan on katto pään päällä. Kuitenkin vanhuudessa tulee vastaan monenlaista välttämätöntä menoa: lääkkeet ja erilaiset hoitotuotteet: voiteet, pesuvoiteet, pesulaput sekä tietenkin vaipat maksavat yllättävän paljon.
Paljon näkee hoitolaitoksissa vanhuksia, joilla ei ole edes kunnollisia vaatteita tai kenkiä /sisäkenkiä.
Joku mainitsi edellä, että nämä ovat "kuoleman laitoksia" tmv. Siinä mielessä hän onkin oikeassa, että moni- ja muistisairas henkilö ei yleensä enää palaa takaisin vanhaan elämäänsä. Laitoshoito on viimeinen koti - ei siksi, että siellä ihmisiä aktiivisesti autettaisiin kuolemaan, vaan siksi että muistisairaudet säännönmukaisesti johtavat kuolemaan. Joku otti esiin eutanasia-mahdollisuuden. Se on vaikea kysymys ja vaikea ratkaisu kenelle tahansa - sekä asianomaiselle, että omaisille kuin myös lääkäreille. Kyseessä ei ole pelkästään eettinen ongelma, vaan myös mahdollisesti juridinen. Kukaan lääkäri ei tietenkään halua keskelle oikeustapausta, jossa hän joutuu syytteeseen hoitovirheestä tai eutanasiasta, jonka joku omaisista ehkä päättää riitauttaa. Vanhuksen omaisetkaan eivät ole mikään homogeeninen joukko, jossa kaikki vetävät samaa köyttä ja ovat aina kaikesta yhtä mieltä. Jos näin olisi, ehkä olisi helpompaa. Asianomaisen omakin mieli voi muuttua ja siihen pitää hänellä olla oikeus. Lisäksi kuinka pelottavalta vanhuksesta siirtymä kodista hoitokotiin olisi, jos joka paikassa olisi eutanasiaa tarjolla helposti?
On tää vaikeeta. Siis eutanasiaa ei voi pyytää kuin ITSELLEEN. Sitä ei voi pyytää kenellekään toiselle. Uskokaa nyt helvetti jo. Ei mitään eettistä eikä juridista ongelmaa, kun tämän päätöksen voi tehdä vain ITSENSÄ kohdalla silloin kun on vielä oikeustoimikelpoinen. Muilla on silloin velvollisuus tätä tahtoa noudattaa.
Itse voi tietysti päättää päivänsä koska tahansa. Mutta kuolinapu lääkäriltä ei Suomessa vielä onnistu edellä mainituista syistä Eli vaikka kuinka kiroilet niin ei onnistu. Ja on todellakin ongelmallista eettisesti ja juridisesti. On paljon lääkäreitä, jotka kokevat jo abortinkin eettisenä ongelmana, saati sitten olisivat valmiita eutanasiaan. Toisinaan jopa lääkärin päätös saattohoitoon siirtymisestä on todella kiven takana. Ja jos palataan tähän ITSE ajatteluun, niin eiköhän tässä ketjussa nimenomaan omaiset yritä suostutella ikääntyvää omaistaan siirtymään hoitokotiin? Missä se vanhuksen ITSE siinä luuraa, kun muut ovat päättämässä?
No se kiroiluhan tuossa olikin olennaista :D Ensin puhutaan hoitokodista, sitten joku alkaa kukkahattu kenossa paasaamaan miten ei saa laillistaa kuolinapua, kun sitä sitten ollaan painostamassa vanhuksille poistokeinoksi. No ei olla. Ei olla. Ei olla. Ei olla. Ei olla. Ja vielä kerran: ei olla. Menikö nyt jakeluun, vai oletko vieläkin niin pöyristynyt tuosta kiroilusta, että pumpusta ottaa ja pyörryttää?
Että itse päättämään päivänsä koska tahansa? Jos olisikin tarjolla lempeä kuoleminen pilleri ottamalla, niin ei tarvitsisi hypätä junan alle tai am pua kuulaa kalloonsa. Jos se ei lääkäreille käy, niin sitten voin tarjoutua vaikka vapaaehtoiseksi, edellyttäen että saan saman avun jos itse sitä tarvitsen. Tai no, voinhan tulla sun ikkunan alle pistämään sen kuulan kallooni, niin saat sitten siivota roiskeet. Mutta ainakaan kukaan ei kiroillut!
Aborttiongelmasi ei kiinnosta eikä muukaan eettiset kuviosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on 91-vuotias puolisokea ja puolikuuro. Lisäksi muistisairaus ja muita vakavia sairauksia. Liikuntakyky olematon. MUTTA ei saa hoitopaikkaa.
Eutanasiasta paasannut [#26lanka]
ei minulta. En ole osallistunut
ketjuun kuin toteamuksella
ohittaa + tämä. E-nainen
..
P.s. Hoivalaitos voi maksaa
jopa 6000-8000 ei/kk. Viidellä
topolla ei vielä kuluja kateta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
"Missä vaan kunnossa"? Miten vähänkään huonokuntoisempi vanhus saa ruuat kotiin, tehtyä kodin hoitoon liittyviä asioita kuten lumitöitä, siivouksia, mitään? Oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhuksen voi vaan jättää oman onnensa nojaan jos kotihoidon palvelut yms ei kelpaa?
Se vanhus on oikeutettu päättämään omista asioistaan, ellei ole edunvalvonnan alainen.
Mitä SINÄ sanoisit, kun sinut pakotettaisiin kodistasi jonnekin laitokseen? Jos olisit ihan täysjärkinen ja haluaisit asua kotona, mutta olet vanhempi kuin N vuotta? Se N tulee sieltä kyllä sinulle ja minulle. Luuletko, että joku muu päättää asioistasi paremmin silloin?
Me kaikki olemme lopulta siinä tilanteessa, että olemme vanhuksia. Ei se vanhus ole mikään muu, kuin ihminen, joka on vanha. Sinä. Minä. Kuka vaan. Ei se ole syy ottaa pois ihmisoikeuksia.
Haluaisin asua kotona, mutta jos olisin täysjärkinen mummo ja kaatuilisin/paskoisin housuun säännöllisesti, menisin ehdottomasti hoitokotiin :D Saa olla helvetin itsekäs jos omista sukulaisista suunnittelee itselleen palvelusväkeä. Höpö höpö! Kummityttö ei minun vaippoja vaihda: voi soitella halutessaan ja perii minut jokatapauksessa. Jos hoitolaitos ei miellytä, lähden omatoimiselle iltakävelylle metsään eikä minusta enää kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
En rupeaisi hoitamaan 87-vuotiasta. Hän mahdollisesti elää vielä 10 vuotta.
Kun esim. itse olen jo yli 70-vuotias ja alkaa sydän temppuilemaan, en todellakaan jaksaisi ja pystyisi hoitamaan tätä meidän tapauksessamme itseäni kookkaampaa ihmistä. On tekemistä, kun avustan kyläilyjen aikana. Saa varoa, ettei itselle käy mitään, kun autan häntä vessassa. Vanhustenhoito on riuskojen ammattilaisten työtä.
Ja ei ole tämä vanhus hoitanut lapsiamme. Itse hoidimme tai maksoimme päivähoidosta.
Ja sekös on syy, ettei että vanhusta voi arvostaa ja auttaa häntä. Kun ei hänkään niin emme menkään???? Tekosyitä löytyy aina asiaan kun asiaan.. mutta entäs sitten sinä tuet vanhaksi ja lapsesi kääntää sulle selän?? Kiekuen tulevat kun perintöä jaetaan!!! Eikös hävetä, ettei voinut olla rinnalla silloin kun apua joku tarvii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Minun vanhempien kohdalla he alkoivat tarvita apua vajaat 10 vuotta sitten. Ensin isän kohdalla muutama vuosi ennen kuin hän menehtyi, nyt viisi vuotta äidin kohdalla. Kummallakin on pää toiminut, mutta muuten ei. Uskon, että tässä on moneen kertaan korvattu lastenhoitoapu.
Kiva ajatus, että vanhemman voisi ottaa asumaan omaan kotiin. Oletko ajatellut, että vanhempi ei halua muuttaa omasta kodistaan minnekään? Me ei edes oltaisi voitu ottaa tänne ketään, kaksiossa kun asutaan. Muistisairasta varsinkaan en ottaisi vaikka asuttaisi kartanoss.
Ystävän appivanhemmista kumpikin sairasti dementiaa. Kun heistä toinen joutui sairaalaan, niin lapset käyttivät viikkoa myöhemmin puolisoa häntä katsomassa. Kumpikaan ei enää tunnistanut toista.
En puhunut mistään lastenhoitoavusta vaan siitä miten omat vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja huolehtineet aikuisuuteen asti eli 18 vuotta. Tässä nyt ei käyty läpi kaikkia skenaarioita siitä haluaako vanhempi muuttaa tai minkä kokoinen asunto lapsella on. Lähtökohtaisesti tekstin takana on ajatus, että vanhempi ei haluaisi hoivakotiin kuten ap:n mummin tapauksessa ja se, miten lapsilta unohtuu se miten paljon vanhemmat ovat heidän eteen aikanaan tehneet.
Lisään vielä. Tiedän kyllä mitä muistisairaus tarkoittaa. Tiedän myös, että sitä on monen tasoista ja yleensä tauti etenee. Lisäksi välillä saattaa olla kirkkaita hetkiä, jolloin muistaa läheiset ihmiset jne. Voihan toisella silti muisti pelata, eikä kukaan voi sanoa miten usein muistisairaalla tulee näitä hyviä hetkiä. Uskon myös, että jos toisen ihmisen kanssa on lähes koko elämänsä jakanut kyllä sen toisen ihmisen puuttumisen jollain tasolla huomaa. Tämän vuoksi emme ehdottomasti halua, että meidät erotetaan toisistamme ja lykätään johonkin kuolemaan yksiksemme.
Ei todellakaan huomaa. Muistisairas taantuu ajassa taaksepäin eikä "skarppaa hetkittäin". Päinvastoin. Siirtyy aina vaan syvemälle itseensä ja menneisyyteen. Mummo ei muista olleensa naimisissa, ei ole tunnistanut omia lapsiaan vuosiin. Luuli 7v sitten minua äidikseni, nyt ei tunne suvusta ketään. Luulee itse olevansa lapsi. Kyselee isän ja äidin perään. Välillä itkee hysteerisesti kun "isä on kuollut." Sitten kohta jo kysyy missä isä. Surkeaa. Antaisin etukäteen luvan eutanasialle muistisairauden kohdatessa, jos se olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
En rupeaisi hoitamaan 87-vuotiasta. Hän mahdollisesti elää vielä 10 vuotta.
Kun esim. itse olen jo yli 70-vuotias ja alkaa sydän temppuilemaan, en todellakaan jaksaisi ja pystyisi hoitamaan tätä meidän tapauksessamme itseäni kookkaampaa ihmistä. On tekemistä, kun avustan kyläilyjen aikana. Saa varoa, ettei itselle käy mitään, kun autan häntä vessassa. Vanhustenhoito on riuskojen ammattilaisten työtä.
Ja ei ole tämä vanhus hoitanut lapsiamme. Itse hoidimme tai maksoimme päivähoidosta.
Ja sekös on syy, ettei että vanhusta voi arvostaa ja auttaa häntä. Kun ei hänkään niin emme menkään???? Tekosyitä löytyy aina asiaan kun asiaan.. mutta entäs sitten sinä tuet vanhaksi ja lapsesi kääntää sulle selän?? Kiekuen tulevat kun perintöä jaetaan!!! Eikös hävetä, ettei voinut olla rinnalla silloin kun apua joku tarvii?
Vierailemme hänen luonaan joka viikko, vaikka matkaa on reilu 100 km. Silloin hoivaamme niin paljon kuin päivän aikana ehtii, mutta kotihoito vastaa hänen hoidostaan.
En jaksaisi fyysisesti häntä hoitaa jatkuvasti, vaikka haluaisin.
Kyllä vain näen asian niin, että auttaessani häntä vessassa, otan aina riskin, molempien puolesta. Entä jos hän putoaa käsistäni, jos en jaksakaan nostaa ja pidellä häntä?
Silti autan vessaan, koska hänelle intiimi hygienia on tärkeää ja muu intimiteetti myös, joten hän ei halua miestäni sinne vessaan auttamaan toiselta puolelta. On vaipat, mutta haluaa olla puhdas ja siisti. Teen myös alapesun - onneksi se onnistuu istualtaan.
Olen aivan poikki vierailujen jälkeen, sillä teen paljon muutakin päivän aikana. Vaatehuollon, keittiön jne. Ja kuten totesin, oma sydän ei ole aivan nuoruuden kukoistuksessaan. Eikä tämä henkilö ole minun vanhempani.
Katson myös, etten ole velvollinen muuttamaan omaa elämääni jonkun toisen elämäksi. Mihin kuuluisi muutto kauas.
Ai niin ja sinulle on tärkeätä se, kuka perii. No, minä en peri tätä pienen eläkkeensä varassa elävää vanhusta.
Edelleen olen sitä mieltä - varsinkin nähtyäni, että kotihoidon työntekijät hoitavat hänet kaikin puolin ammattitaitoisesti ja turvallisesti - että vanhusten hoito on osaavien työikäisten ja työkykyisten ammattilaisten tehtävä. Ei toisten vanhusten. - Eikä yhä työikäisen kolmannen sukupolven, joilla on riittävästi suorittamista omassa työelämässään ja perhe-elämässään (saattavat toki työkseen hoitaa vanhuksia hekin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.
Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.
On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.
Enoni hoitaa muistisairasta mummoa, on hoitanut jo 10 vuotta. Käy lisäksi töissä. Huolettaa enon jaksaminen, mutta ei raaski äidistään luopua. Mummo ei vaatinut ketään itseään hoitamaan vaikka tyttäriä, miniöitä ja lapsenlapsia (naisia) on useampi.
Isä 68v hoitaa 3v lastenlastaan joka päivä. Veljestä tuli yksinhuoltaja juuri kun iskä jäi eläkkeelle. Ei ketään ehditty pyytämään tai vaatimaan, kun isä jo tarjosi lastenhoitopalvelua.
Myös isän isä on muistisairas. Samalle paikkakunnalle jäivät 6 veljeä jotka vuorotellen käyvät tarkistamassa että ukolla on puhtaat housut ja hoitajat on käyneet sovitusti. Iltalääkkeet antavat papalle itse, syöttävät iltapalat, käyttävät vessassa/pesulla ja taluttavat sänkyyn. Joskus nukkuvatkin vierashuoneessa jos pappa haahuaa levottomana. Taaskaan ei ketään ole vaadittu tekemään yhtään mitään, pojat on aktivoituneet itse.
Lapsellista uhriutumista sinulta. On tekopyhää vaatia ketään hoitamaan vanhusta, piste. Ne hoitaa jotka haluaa/pystyy ilman kohtuutonta vaivannäköä.
En haluaisi, että lapseni joutuisivat joustamaan työurastaan ja elämästään minun hoitoni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
En rupeaisi hoitamaan 87-vuotiasta. Hän mahdollisesti elää vielä 10 vuotta.
Kun esim. itse olen jo yli 70-vuotias ja alkaa sydän temppuilemaan, en todellakaan jaksaisi ja pystyisi hoitamaan tätä meidän tapauksessamme itseäni kookkaampaa ihmistä. On tekemistä, kun avustan kyläilyjen aikana. Saa varoa, ettei itselle käy mitään, kun autan häntä vessassa. Vanhustenhoito on riuskojen ammattilaisten työtä.
Ja ei ole tämä vanhus hoitanut lapsiamme. Itse hoidimme tai maksoimme päivähoidosta.
Ja sekös on syy, ettei että vanhusta voi arvostaa ja auttaa häntä. Kun ei hänkään niin emme menkään???? Tekosyitä löytyy aina asiaan kun asiaan.. mutta entäs sitten sinä tuet vanhaksi ja lapsesi kääntää sulle selän?? Kiekuen tulevat kun perintöä jaetaan!!! Eikös hävetä, ettei voinut olla rinnalla silloin kun apua joku tarvii?
Eikös hävetä yrittää syyllistää olemattomalla perinnöllä? On tainnut sinultakin jäädä se seuraavan sukupolven auttaminen sikseen, tekosyitä on varmasti löytynyt ja nyt ollaan kiekuen vaatimassa kun itse tarvitaan apua!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivakoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa..mummin omaisuus on äkkiä syöty hoivskodissa
Suurimman osan maksaa kunta... vähän valoja päälle nyt. Jos on pieni eläke niin se kyllä menee kuukausimaksuun. Toisaalta ei sitä omaa rahaa niin paljon tarvi, kun hoitopaikassa on ruoat.
Sama juttu jos lapsi joudutaan siirtämään laitokseen (vaikka vammainen lapsi) niin ei se tuhansien eurojen lasku sinne perheelle mene, vaan yhteiskunta maksaa.
Voisi kuvitella, että vanhuksilla ei todellakaan ole paljon tarpeita - jos vaan on katto pään päällä. Kuitenkin vanhuudessa tulee vastaan monenlaista välttämätöntä menoa: lääkkeet ja erilaiset hoitotuotteet: voiteet, pesuvoiteet, pesulaput sekä tietenkin vaipat maksavat yllättävän paljon.
Paljon näkee hoitolaitoksissa vanhuksia, joilla ei ole edes kunnollisia vaatteita tai kenkiä /sisäkenkiä.
Joku mainitsi edellä, että nämä ovat "kuoleman laitoksia" tmv. Siinä mielessä hän onkin oikeassa, että moni- ja muistisairas henkilö ei yleensä enää palaa takaisin vanhaan elämäänsä. Laitoshoito on viimeinen koti - ei siksi, että siellä ihmisiä aktiivisesti autettaisiin kuolemaan, vaan siksi että muistisairaudet säännönmukaisesti johtavat kuolemaan. Joku otti esiin eutanasia-mahdollisuuden. Se on vaikea kysymys ja vaikea ratkaisu kenelle tahansa - sekä asianomaiselle, että omaisille kuin myös lääkäreille. Kyseessä ei ole pelkästään eettinen ongelma, vaan myös mahdollisesti juridinen. Kukaan lääkäri ei tietenkään halua keskelle oikeustapausta, jossa hän joutuu syytteeseen hoitovirheestä tai eutanasiasta, jonka joku omaisista ehkä päättää riitauttaa. Vanhuksen omaisetkaan eivät ole mikään homogeeninen joukko, jossa kaikki vetävät samaa köyttä ja ovat aina kaikesta yhtä mieltä. Jos näin olisi, ehkä olisi helpompaa. Asianomaisen omakin mieli voi muuttua ja siihen pitää hänellä olla oikeus. Lisäksi kuinka pelottavalta vanhuksesta siirtymä kodista hoitokotiin olisi, jos joka paikassa olisi eutanasiaa tarjolla helposti?
On tää vaikeeta. Siis eutanasiaa ei voi pyytää kuin ITSELLEEN. Sitä ei voi pyytää kenellekään toiselle. Uskokaa nyt helvetti jo. Ei mitään eettistä eikä juridista ongelmaa, kun tämän päätöksen voi tehdä vain ITSENSÄ kohdalla silloin kun on vielä oikeustoimikelpoinen. Muilla on silloin velvollisuus tätä tahtoa noudattaa.
Itse voi tietysti päättää päivänsä koska tahansa. Mutta kuolinapu lääkäriltä ei Suomessa vielä onnistu edellä mainituista syistä Eli vaikka kuinka kiroilet niin ei onnistu. Ja on todellakin ongelmallista eettisesti ja juridisesti. On paljon lääkäreitä, jotka kokevat jo abortinkin eettisenä ongelmana, saati sitten olisivat valmiita eutanasiaan. Toisinaan jopa lääkärin päätös saattohoitoon siirtymisestä on todella kiven takana. Ja jos palataan tähän ITSE ajatteluun, niin eiköhän tässä ketjussa nimenomaan omaiset yritä suostutella ikääntyvää omaistaan siirtymään hoitokotiin? Missä se vanhuksen ITSE siinä luuraa, kun muut ovat päättämässä?
No se kiroiluhan tuossa olikin olennaista :D Ensin puhutaan hoitokodista, sitten joku alkaa kukkahattu kenossa paasaamaan miten ei saa laillistaa kuolinapua, kun sitä sitten ollaan painostamassa vanhuksille poistokeinoksi. No ei olla. Ei olla. Ei olla. Ei olla. Ei olla. Ja vielä kerran: ei olla. Menikö nyt jakeluun, vai oletko vieläkin niin pöyristynyt tuosta kiroilusta, että pumpusta ottaa ja pyörryttää?
Että itse päättämään päivänsä koska tahansa? Jos olisikin tarjolla lempeä kuoleminen pilleri ottamalla, niin ei tarvitsisi hypätä junan alle tai am pua kuulaa kalloonsa. Jos se ei lääkäreille käy, niin sitten voin tarjoutua vaikka vapaaehtoiseksi, edellyttäen että saan saman avun jos itse sitä tarvitsen. Tai no, voinhan tulla sun ikkunan alle pistämään sen kuulan kallooni, niin saat sitten siivota roiskeet. Mutta ainakaan kukaan ei kiroillut!
Aborttiongelmasi ei kiinnosta eikä muukaan eettiset kuviosi.
Totesin vain miten asia lääkärin näkökulmasta on. Ymmärrän, että sinua ahdistaa oma vanheminen. Mutta kun aloituksessa oli kyse vanhuksen haluttomuudesta siirtyä hoivakotiin - niin millaisille väärinkäytöksille kuolinavun antaminen näissä yhteyksissä tulisi mahdolliseksi? Siinä se vanhuksen itsemäärämisoikeus jäisi ehkä nopeasti unohduksiin, kun omaiset toivoisivat eutanasiaa ajatellen vaikka sitä, että eutanasialla säästetään ne kalliit hoitomaksut. Tai joku äkkiväärä omainen olisi sitä mieltä, että vanhusta on painostettu johonkin ja lääkäri joutuisi syytteeseen asiasta? Kiroilulla ja jankkaamisella peittelet aika huonosti tietämättömyyttäsi. Sinua käy ihan surku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Missä noin lukee, että olisi joutilas sukulaispoika tarjolla?
Ei välttämättä missään, mutta miksi se mummun/papan hoitaminen olisi vain naispuolisten vastuulla? Melkein joka kommentissa mainitaan vain tytär/tyttärentytär. Tosin useinhan pojat/miespuoliset pääsevät kuin koira veräjästä hoitohommista, mikä on tietysti täysin väärin. Ihan samalla lailla he voivat osallistua vanhempien/isovanhempien hoivaamiseen siinä missä naisetkin. Näin ainakin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Minun vanhempien kohdalla he alkoivat tarvita apua vajaat 10 vuotta sitten. Ensin isän kohdalla muutama vuosi ennen kuin hän menehtyi, nyt viisi vuotta äidin kohdalla. Kummallakin on pää toiminut, mutta muuten ei. Uskon, että tässä on moneen kertaan korvattu lastenhoitoapu.
Kiva ajatus, että vanhemman voisi ottaa asumaan omaan kotiin. Oletko ajatellut, että vanhempi ei halua muuttaa omasta kodistaan minnekään? Me ei edes oltaisi voitu ottaa tänne ketään, kaksiossa kun asutaan. Muistisairasta varsinkaan en ottaisi vaikka asuttaisi kartanoss.
Ystävän appivanhemmista kumpikin sairasti dementiaa. Kun heistä toinen joutui sairaalaan, niin lapset käyttivät viikkoa myöhemmin puolisoa häntä katsomassa. Kumpikaan ei enää tunnistanut toista.
En puhunut mistään lastenhoitoavusta vaan siitä miten omat vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja huolehtineet aikuisuuteen asti eli 18 vuotta. Tässä nyt ei käyty läpi kaikkia skenaarioita siitä haluaako vanhempi muuttaa tai minkä kokoinen asunto lapsella on. Lähtökohtaisesti tekstin takana on ajatus, että vanhempi ei haluaisi hoivakotiin kuten ap:n mummin tapauksessa ja se, miten lapsilta unohtuu se miten paljon vanhemmat ovat heidän eteen aikanaan tehneet.
Lisään vielä. Tiedän kyllä mitä muistisairaus tarkoittaa. Tiedän myös, että sitä on monen tasoista ja yleensä tauti etenee. Lisäksi välillä saattaa olla kirkkaita hetkiä, jolloin muistaa läheiset ihmiset jne. Voihan toisella silti muisti pelata, eikä kukaan voi sanoa miten usein muistisairaalla tulee näitä hyviä hetkiä. Uskon myös, että jos toisen ihmisen kanssa on lähes koko elämänsä jakanut kyllä sen toisen ihmisen puuttumisen jollain tasolla huomaa. Tämän vuoksi emme ehdottomasti halua, että meidät erotetaan toisistamme ja lykätään johonkin kuolemaan yksiksemme.
Ei todellakaan huomaa. Muistisairas taantuu ajassa taaksepäin eikä "skarppaa hetkittäin". Päinvastoin. Siirtyy aina vaan syvemälle itseensä ja menneisyyteen. Mummo ei muista olleensa naimisissa, ei ole tunnistanut omia lapsiaan vuosiin. Luuli 7v sitten minua äidikseni, nyt ei tunne suvusta ketään. Luulee itse olevansa lapsi. Kyselee isän ja äidin perään. Välillä itkee hysteerisesti kun "isä on kuollut." Sitten kohta jo kysyy missä isä. Surkeaa. Antaisin etukäteen luvan eutanasialle muistisairauden kohdatessa, jos se olisi mahdollista.
Muistisairaus on muutakin kuin muistaako jonkun nimen vaiko ei. Se voi ilmetä sellaisena, ettei enää osaa ja kykene maksamaan laskujaan ja hoitamaan raha-asioitaan, kaupassa käynti ei enää onnistu, hygieniasta huolehtiminen ei enää onnistu... kaikki toimintakyky taantuu, vaikka osaisi vielä kävellä ja liikkua itsenäisesti.
Tommosessa tilanteessa mä häipyisin. Ei ole sun ongelmasi huolehtia mummon ongelmista
Hoidin itse äitini hautaan asti. Käytin kaiken avun mitä sai, kotisairaanhoidon, siivojan, ruokapavelun, saattokodin avun, yms. Asuin samalla paikkakunnalla, olin välillä itse opiskelija, välillä työtön ja välillä töissä tai koulutuksessa, joista pystyi nopeasti lähtemään, kun äidillä on joku kriittinen juttu. Olin suht nuori, ei ollut lapsiakaan. Joustoa siis hieman löytyi.
Silti tuo oli hemmetin raskas vaihe, en suosittele kellekään, koska oma terveys alkaa ottaa tuossa osumaa. Mitä järkeä on yhteiskunnalle uuvuttaa työikäiset tai itse eläkeikäiset ihmiset iäkkäiden hoidossa?
Omaisten on vaan pakko hyvin tarkasti kuvailla viranomaisille iäkkään ihmisen toimintakyvyn puutteet, kertoa omat tilanteensa (asutaan kaukana, tiukka työ, pienet lapset, oma sairaus, jne...) ja vaatia sitä hoivakotipaikkaa. Tuntuu että sitä ei saa nätisti kysymällä, vaan pitää vaatia kovaan ääneen ja ottaa asia esiin joka viikko tarvittaessa.
Iäkkään kanssa pitää keskustella asiasta ja tuoda hänelle esille konkreettiset tilanteet, mitä voi sattua. Kaatumisia sattuu valtavasti, tarvitaan turvaranneke tai muut systeemit. Hella voi jäädä päälle, tulla tulipalo. Avain ja puhelin voi unohtua kotiin ja sitten vanhus on paniikissa kadulla, eikä muista ulkoa yhtään puhelinnumeroa. Kuka hoitaa pankkiasiat, lääkkeet, muut viralliset asiat kun mummo ei enää pysty?
Toimintakyvyn heiketessä ei ehkä pääse kotona yksin vessaan, ei suihkuun, ei pysty laittamaan ruokaa, ei ehkä pääse ylös sängystä, jne... Kuvailkaa hänelle myös kuinka voidaan kotiin tilata kotisairaanhoito, eli joku vieras ihminen saa avaimen ja tulee käymään milloin sattuu, eli vanhus voi herätä päiväunilta siihen, että yhtäkkiä joku on tullut sisään. Ruokapalvelusta saa valmista ruokaa, mutta ehkä ei ole se ruoka mitä tilattiin, ei ole lämmintä kuten pyydetty tai ei tule ollenkaan. Omainen voi tilata verkkokaupasta ruokaa vanhukselle, mutta hänen pitää olla avaamassa ovi kun ruoka toimitetaan ja pitää jaksaa latoa ruoat jääkaappiin ja pakasteeseen. Siivojaakin pitää palkata tulemaan kerran viikossa tai vähintään 10 päivässä. Pienemmät vaivat voidaan hoivakodissa hoitaa paikan päällä, mutta kotona asuessa pitää lähteä terveysasemalle. Voidaan tarvita taksimatkoja ja saattaja.
Kun vanhukselle selviää että kellään suvussa ei ole aikaa olla 24/7 paikalla ja minkälaista tomintakyvyn heiketessä alkaa hänellä itsellään olla yksin kotona, niin kyllä se hoivakoti alkaa tuntua turvalliselta paikalta.
Alue: Aihe vapaa
No eipä niitä paikkoja vaan löydy noin vaan. Tuttu 91 v, joka jo itsekin haluisi hoitopaikkaan, joutuu taas sairaalasta palaamaan kotiin, vaikka lapset ja lapsenlapset asuu kaukana ja mummo ei enää yksin pärjää. Ruoka tulee valmiina ja kotisairaanhoito käy, mutta on jo useempaan otteeseen kaatuillut itsensä sairaalakuntoon, kerran katkonut nilkkansakin. Mutta ei vielä pääse edes hoitokotijonoon. Seurataan kuulema vielä ja katotaan tilannetta myöhemmin. Tämä pienellä paikkakunnalla.