Lupasin lapsille yllätyksen, kun ovat siivonneet huoneensa.

Minunkin mielestäni aivan normaalia kasvatusta tuollainen mitä aloittaja kirjoitti. Pettymykset kuuluvat elämään, ja se on erittäin tärkeää opettaa myös lapsille. Liika varominen ja paapominen, ettei lapselle vaan tule pettymyksiä ja pahaa mieltä, kostautuu vielä myöhemmin.

Eri asia jos äiti käskee lapsia siivoamaan, hakee itse jäätelöä ja tulee siihen lällättelemään että ettepäs saa te tällaista herkkua. Mutta aloituksessa oli kyse nyt jostain aivan muusta, eikä tapauksessa ollut mitään tämän kaltaisia piirteitä mitä jotkut täällä nyt itkevät.

Miettisin siltä kantilta asiaa että mitä jos työpaikalla pomo tekisi noin.
Eli jos onnistut tuossa asiassa ja tuota firmalle voittoa niin saat lisäliksaa, jos et onnistu niin minä syön sen liksasi nokan edessäsi lällätellen.
Johtajat eivät menettele näin.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 12:17"]Miettisin siltä kantilta asiaa että mitä jos työpaikalla pomo tekisi noin.
Eli jos onnistut tuossa asiassa ja tuota firmalle voittoa niin saat lisäliksaa, jos et onnistu niin minä syön sen liksasi nokan edessäsi lällätellen.
Johtajat eivät menettele näin.
[/quote]

Jep, saat suoraan potkut jos niskuroit etkä tottele auktoriteettia :D erittäin hyvä vertaus...

Nyt kyllä lopputulos riippuu paljon siitä kuinka homma on hoidettu. Jos on alusta saakka kerrottu, että nyt siivotaan ja sitten saa jäätelöä niin tuo palkitsematta jättäminen on ok. Lapsi tajuaa itsekin mistä se johtuu ja että on reilua. Vaikka pettymys tuleekin. Jos yllätys tulee tosiaankin noin jälkikäteen, että tästä jäitte paitsi ja jos kasvatus on muutenkin ollut linjatonta siivouksen suhteen niin tuo äidin käytös on vaan omiaan pahentamaan tilannetta ja luomaan epäturvallisen tunneympäristön lapsille.

Tännekin on pesiytynyt kukkahattuja näemmä ja ainakin yksi erikoisen katkera tapaus. Mikä tässä nyt on ongelma? Ap lupasi yllätyksen JOS, ja ei tapahtunut jossia joten ei tule yllätystäkään. Äärettömän loogista. Elämä on, uskon että tämä kävi hyvin opetuksesta syy-seuraussuhteista. Parempi tottua pettymyksiin ja vastoinkäymisiin tällaisina vähän pienempinä asioina kuin että vasta aikuisena tulee ensikosketus raakaan elämään isompien pettymysten muodossa, kun vanhemmat ei olekaan curlaamassa jokaista vastoinkäymistä pois, syömässä sanojaan ja pehmentämässä iskuja.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 09:39"]Meillä lapsen huone on lapsen huone. Alle 7v:n kanssa siivotaan yhdessä, siitä eteenpäin huone on omalla vastuulla. Huoneisiin ei saa viedä ruokaa, muuten minulle ei ole merkitystä sillä, missä kunnossa heidän oma tilansa on. Yllätys: meillä on kolme kutakuinkin siistiä huonetta, joista jokaiseen voi päästää mummin kurkkimaan koska tahansa. Ei ole likaa, törkyä, järkyttävää sotkua. Joskus on leikit kesken, mutta ei teineillä likapyykkivuoria, villakoiria valmiina hyökkäämään tms.

Meillä oikeus omaan huoneeseen tuo mukanaan vastuun ja kun on pienestä pitäen oppinut siihen, että tämä on oma, niin vastuun kantaa eri tavalla kuin äidin käskiessä.

Jätskiä, kermavaahtoa ja strösseleitä meillä on vapaasti koska tahansa nautittavissa.
[/quote]
Outoa. Aina voi herkutella? Ja nyt tietenkin vastaat ettei teiän lapset edes syö niitä kun ne tykkää enemmän banaaneista...plääh nää on niin nähty. Onneks ootte täydellisiä

Curling-vanhemmuuden ja sinne toiseen suuntaan vastuuttomomien metodien välillä on kuule paljon vaihtoehtoja. Myös lapsen kasvua tukevia. Sun kukkahattuiluhuhuilut ei sitä muuta:)