Lue keskustelun säännöt.
Kesäkandi vuodattaa
16.06.2015 |
Olen ollut nyt kesän alusta asti töissä lääkärin sijaisena ja olen ehtinyt jo pari kertaa päivystääkin. Olen toki ollut jo viime kesänä töissä, mutta silloin olin isossa sairaalassa osastolla jossa oli muitakin (valmistuneita) lääkäreitä. En siis ollut missään vaiheessa yksin vaan tehtiin yhdessä.
Nyt olen siis ensimmäistä kertaa yksin. Tai toki minulla on nytkin joku keneltä kysyä, mutta ei koko aikaa vaan pitää aina erikseen joko soittaa tai pyytää käymään. Eikä joka potilaasta voi kysyä. Kai sitä pitäisi jo jotain tietääkin, 5 vuotta kuitenkin koulua käyty. Silti koko ajan on sellainen fiilis että mokaanko kohta pahasti kun unohdan jotain tärkeää tai en tajua. Tunnen itseni välillä tosi tyhmäksi kun saan palautetta että olen unohtanut ottaa jonkun tietyn verinäytteen tai tutkimuksen. Ei siis mitään maata kaatavaa vielä onneksi. Lisäksi on kauhea kiire koko ajan ja potilaat joutuu odottamaan ja ovat ärsyyntyneitä, vaikka yritän koko ajan tehdä mahdollisimman nopeasti (ja sitten sen vuoksi pelkään entistä enemmän että unohdan jotain). Ehdin yleensä käydä koko päivän aikana kerran tauolla eli syömässä lounaan. N. 20min. Joskus hörppään limua tai teetä koneen ääressä. Kestää joka potilaan kanssa niin pitkään kun pitää tarkistella asioita terveysportista (tai googlestakin joskus) tai soitella kollegalle ja konsultoida.
Tykkään ihan hirveästi työstä ja se on tosi mielenkiintoista, mutta välillä mietin että onko tämä aina tällaista ja jos on niin en jaksa tehdä sitä pitkään. Kai sitä väkisin alkaa oppia ja muistaa asioita ulkoakin, mutta harmittaa kun vieläkin pitää aina tarkistaa ihan perusasioitakin kun ei jotenkin uskalla luottaa vielä että se mitä muistan on oikein.
Onneksi olen saanut potilailta hyvääkin palautetta, että on kiva kun joku paneutuu kunnolla asiaan. No paneudun kyllä etten vaan vahingossakaan tekisi virheitä!
Että jos joudutte odottamaan päivystyksessä tuntikaupalla, anteeksi. Se olen minä (tai joku kaltaiseni) joka yrittää selvitä kunnialla urakasta. Emme istu taukohuoneessa telkkaria katsomassa vaan teemme töitä. Viime viikonloppu meni 14t päivystyksessä kolmella 15min ruokatauolla ja sen adrenaliinin voimalla joka siitä jännityksestä tuli kun on ihan uudessa työssä uudessa paikassa. Ei väsyttänyt eikä nälättänyt.
Kiitos ja anteeksi. t. kandi
Kommentit (26)
Kannattaa pitää hyvät suhteet osastojen hoitajiin. Viaton kysymys: mites teillä on tapana tällainen hoitaa, auttaa paljon. Heillä on kokemusta ja halua auttaa keltanokkia. Tietynlainen nöyryys, ei nöyristely on hyvä. Kokeneet hoitajat ovat tottuneet tilanteeseen ja mielellään neuvovat.
T. Hoitsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tipahti maanpinnalle. Lääkis menee monilla vähän hattuun, mutta yleensä opintojen loppuvaiheessa ja työuran alussa tulee pudotus maanpinnalle. Osa oppii jotain elämästä, osa kyynistyy.
Työskentelen paljon lääkärien kanssa (en ole hoitaja) ja voin sanoa ap, että susta tulee oikein hyvä lääkäri, kun säilytät tuon nöyrä ja herkkä mielesi! Liian usein lääkärit ovat kyynisiä ja ilkeitä silloin, kun ovat ns.vierailla vesillä tai jokin ei suju. Paha mieli tulee pitkäksi aikaa, kun joutuu syyttä suotta järjettömän huudon tai haukunnan kohteeksi. :( Inhimillisyys ja lempeys tekevät sinusta hyvän lääkärin!
-järjestelmäasiantuntija-
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:08"]Jos susta tehdään valitus, niin olen pahoillani, koska epäilen valittajan olevan mummoni.
[/quote]
Se voi olla myös minun mummoni.
Sulla ap on kuitenkin aina takaportti tehdä itsari kivuttomasti lääkkeillä, jos elämästä tulee liian rankkaa. Meillä muilla ei ole mitään, ei edes kivutonta itsaria. Vain kärsimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin nautin tästä. Yliopistossa jouduin eräällä kurssilla lääkisläisten kanssa samaan pienryhmään, ja minua pilkattiin ja kiusattiin "osaamattomuudestani", koska en ollut lääketieteen opiskelija. Kurssin tentistä sain kuitenkin parhaimmat pisteet. Ovat nyt samassa vaiheessa opintoja, kuin ap. Tekisi mieli kysäistä joku kerta nähdessä, miten niillä ylimielisillä medisiinareilla hurisee. Ovatkohan tippuneet maanpinalle?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:20"]
Sulla ap on kuitenkin aina takaportti tehdä itsari kivuttomasti lääkkeillä, jos elämästä tulee liian rankkaa. Meillä muilla ei ole mitään, ei edes kivutonta itsaria. Vain kärsimys.
[/quote]
Joillakin ihmisillä kuten sinulla ei näköjään ole mitään rajaa törkeydessä. Olet säälittävä. Ap:lle onnea ja menestystä työuralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:29"]Jotenkin nautin tästä. Yliopistossa jouduin eräällä kurssilla lääkisläisten kanssa samaan pienryhmään, ja minua pilkattiin ja kiusattiin "osaamattomuudestani", koska en ollut lääketieteen opiskelija. Kurssin tentistä sain kuitenkin parhaimmat pisteet. Ovat nyt samassa vaiheessa opintoja, kuin ap. Tekisi mieli kysäistä joku kerta nähdessä, miten niillä ylimielisillä medisiinareilla hurisee. Ovatkohan tippuneet maanpinalle?
[/quote]
Kuulostat lapselliselle
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:20"]
Sulla ap on kuitenkin aina takaportti tehdä itsari kivuttomasti lääkkeillä, jos elämästä tulee liian rankkaa. Meillä muilla ei ole mitään, ei edes kivutonta itsaria. Vain kärsimys.
[/quote]
Joillakin ihmisillä kuten sinulla ei näköjään ole mitään rajaa törkeydessä. Olet säälittävä. Ap:lle onnea ja menestystä työuralle.
[/quote]
Itsekin meinasin aluksi antaa miinuksen tuolle lainaamallesi viestille, mutta sitten tajusin, että sen kirjoittaja on mitä todennäköisimmin masentunut ja hänellä itsellään on itsemurha-ajatuksia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia työhösi! Kiitos kun välität.
Senkun vain uusit niitä reseptejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiat sulle, mutta saathan hommasta sentään hyvän palkankin... Nimim. ~700 eurolla kuussa elävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei joo. Olen niin onnellinen, etten ole lääkäri. Minusta tuntuu, että se on nykyään melkoinen koiranvirka, juuri kun kokemusta ei ole, kiire on älytän ja vastuu suuri. En ole siis koskaan lääkärin ammattia harkinnutkaan, mutta työni puolesta toki siihen törmäilen jatkuvastikin ja tuon tuosta. Olen myös itse joskus potilas ja joskus "melkein lääkäri". Iän ja kokemuksen myötä myös alkaa kyseenalaista aika montaa asiaa niin lääketieteessä tai siis siinä, miten se hoitaa ihmistä kuin lääkehoidoissakin. t. farmaseutti
Mutta tsemppiä sulle! Muista olla terveesti itsekäs juuri paneutumisen suhteen! Ja pysykää pls käytännön lääkärintyössä, ja tk:ssa, teitä kuitenkin tarvitaan! (Ei kaikki tutkijoiksi ;)
Voi, et ole yksin. Kandeilla on rankkaa. Juttelin just yhden lääkäriopiskelijan kanssa. Tosin on vasta 3 vuotta opintoja takana. On meillä seurailemassa sairaalalääkärin työtä. Kertoi häpeillen ettei tajua oikein mitään eikä osaa mitään. Vuoden päästä pitäisi mennä töihin. Se on aika hurjaa. Mutta kaikki ovat saman käyneet läpi, kaikki joutuvat testaamaan osaamistaan tositoimissa. Onneksi voi konsultoida ja lähettää eteenpäin. Ei se aina tule olemaan tuollaista. Jonain päivänä alat huomata, että se sujuu jo. Myös hoitajilta voi kysyä. Heillä on usein hyvä käsitys talon tavoista ja potilaan asioista ja tilasta, vaikka ei olekaan lääkärin osaamista.
t. sh
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:44"]
Hyvin sä vedät! :) T. Sh
[/quote]
Kiitos, niin säkin :) Varsinkin silloin kun ystävällisesti vinkkaat määräyksiä laittaessani että varmaan kannattaisi tuo plv:kin pyytää kun meinaan sen unohtaa vatsakipuiselta :)
Kyllä sitä äkkiä oppii, lopulta ne ihmisten vaivat ovat kovin samanlaisia.
Sen verran pitää kyllä tosiaa lisätä että ystävälliset hoitajat on todellakin työpäiväni pelastus! He tietää mitä jatkohoitopaikkoja on tarjolla, mikä on se tämän talon tyypillinen kipulääkecocktail ja missä ne kaikki välineet taas on kadoksissa. Kiitos siis teille kaikki hoitajat ja sihteerit ja muu henkilökunta :)
t. kandi
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:49"]
Sen verran pitää kyllä tosiaa lisätä että ystävälliset hoitajat on todellakin työpäiväni pelastus! He tietää mitä jatkohoitopaikkoja on tarjolla, mikä on se tämän talon tyypillinen kipulääkecocktail ja missä ne kaikki välineet taas on kadoksissa. Kiitos siis teille kaikki hoitajat ja sihteerit ja muu henkilökunta :)
t. kandi
[/quote]
Kun sulla on tuo asenne, tulet aina pärjäämään työelämässä. Onnellinen se lääkäri, jolla on hyvät suhteet kaikkiin ammattiryhmiin. Hommat toimii ja ihmiset tekevät mielellään parhaansa potilaittesi eteen. Tämähän on aina tiimityötä.
sh
Jos susta tehdään valitus, niin olen pahoillani, koska epäilen valittajan olevan mummoni.