Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudut uhrautumiseen muiden puolesta?
16.06.2015 |
Tunnetko asettavasi joka päivä muut itsesi edelle? Vai onko uhrautuminen varattu vain erikoistilanteisiin? Tulisiko kaikkien uhrautua muiden puolesta, koska se kasvattaa luonnetta, vai olisiko parempi, jos emme tekisi niin? Edellyttääkö eimerkiksi hyvä vanhemmuus tai hyvä työntekijyys uhrautumista?
Kommentit (9)
Kyllä minä olen luopunut joistain aioista lasteni takia. Mutta ei se ole uhrautumista. Vanhempana haluan lapsilleni tasapainoisen lapsuuden ja teen valintoja saavuttaakseni sen. Olen siis lykännyt joitain asioita tulevaisuuteen, jotta voin nyt täysillä keskittyä lapsiini. Mutta en ole luopunut mistään lopullisesti tai vastoin tahtoani.
Työelämässä olen yhteistyökykyinen ja otan muut huomioon. Sekään ei ole uhrautumista, mutta tarkoittaa sitä, että en voi yksin aina päättää miten ja mitä tehdään ja esim. otan kesälomani siihen aikaan , että tasapuolisuus lomien ajankohdissa toteutuu.
Uhrautuminen on vanha käsite. En usko , että kukaan haluaa toisen uhrautuvan puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uhrannut oman työpaika palkan sekä oman elämäni hoitaakseni sairasta äitiäni, pienimmällä omaishoidon tuella mennään. Sisaruksista muut ei halunneet, toivottavasti käsittävät paljostako itse ole joutunut luopumaan.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:29"]
Olen uhrannut oman työpaika palkan sekä oman elämäni hoitaakseni sairasta äitiäni, pienimmällä omaishoidon tuella mennään. Sisaruksista muut ei halunneet, toivottavasti käsittävät paljostako itse ole joutunut luopumaan.
[/quote]
Eivät käsitä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:29"]
Olen uhrannut oman työpaika palkan sekä oman elämäni hoitaakseni sairasta äitiäni, pienimmällä omaishoidon tuella mennään. Sisaruksista muut ei halunneet, toivottavasti käsittävät paljostako itse ole joutunut luopumaan.
[/quote]Varmaan he käsittävät, että valinnastasi seuraa esimerkiksi taloudellista epävarmuutta. Mutta pitäsikö heidän arvostaa sinua tämän vuoksi jotenkin tavallista enemmän? Jos omaishoitajaksi jättäytyminen olisi heistä valtavan tärkeä ja arvokas asia, he olisivat varmaankin ryhtyneet siihen itse.
Suhtaudun erittäin negatiivisesti uhrautumiseen. En itse uhraudu kenenkään puolesta enkä halua minun puolestani uhrauduttavan. Vaikka usein on mahdollista löytää ratkaisu, jossa kaikki voittavat, ihmisellä on kuitenkin ensisijainen moraalinen velvollisuus itseään kohtaan, ei muita.
Tästä huolimatta ajattelen kuitenkin hyvän vanhemmuuden vaativan suuria uhrauksia ja monesta hyvästä luopumista. Tämä on eräs syistä, miksi en ole lapsia hankkinut. Hyvä työntekijyys edellyttää varmasti myös uhrauksia. Siksi minulle riittää olla kohtalainen työntekijä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän ärsyyntyväni ihmisistä, jotka odottavat muilta tunnustusta ja ihailua uhrauksiensa vuoksi. Sen kun uhrautuavat, mutta en minä sille mitään arvoa anna. -7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhraudun lähes kaikkien puolesta. Enkä edes osaa odottaa kiitosta. Olen oikea kynnysmatto.
Minä ajattelen niin, että läheisissä ihmissuhteissa, ja varsinkin lasten kohdalla, uhrautuminen on hyvin tärkeää jos lapsen ja perheen hyvinvointi sen vaatii. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan. Lapsen tekeminen on itsekäs teko, jonka myötä tulee myös vastuu, jota ei voi paeta. Äitinä ja isänä jokainen on korvaamaton.
Mutta työ on aivan eri asia. Siinä myydään aikaa ja ammattitaitoa, eikä siitä että uhraa itsensä työlle ole mitään järkeä. Oven takana on sata muutakin osaavaa ihmistä tekemässä ne samat työt, kukaan ei ole korvaamaton työntekijä. Siitä ei vaan koskaan saa mitään, ei kiitosta eikä muutakaan etua, jos pistää työn kaiken edelle. Siitä saa vaan katkeran vanhuuden, kun eläkeikä lähestyy ja huomaa miten oma elämä jäi elämättä.