Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytynyt ystävä
06.02.2022 |
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut yli 10 vuotta. Minua on alkanut viimeakoina ahdistaa se, miten erilaiset elämäntilanteet meillä on. Ystäväni lopetti ammattikoulun masennuksen takia kesken, ja on pyörinyt vuosia ties missä pajatoiminnoissa ynnämuissa. Hän ei ole koskaan seurustellut, ollut töissä tai matkustellut. Minä opiskelen ensimmäistä vuotta korkeakoulussa, olen kihloissa ja yritämme saada vauvan mieheni kanssa. Olen itsekin ollut nuorena masentunut, ja ollut työtönkin vuoden päivät. Kuitenkin terapian ja muiden voimavarojen avulla elämä on asettunut mukaviin uomiin. Ystäväni elämä on todella passiivista ja tuntuu että perus arjen asioista selviäminen on hänelle iso juttu. Minua ei haittaa vaikka emme kävisi missään maksullisissa harrastuksissa yhdessä, mutta jos kysyn häntä vaikka lenkille, hän alkaa ikäänkuin keksiä syitä miksei voisi lähteä. En ole itsekään mikään urheiluhullu, mutta nautin ulkoilusta. Olen myös alkanut kiinnittämään huomiota siihen, miten epärealistia ajatuksia hänellä on liittyen esimerkiksi vaikka työelämään. Välitän ystävästäni, mutta tuntuu kuin löisin päätä puuhun jos koetan vaikka tsempata liikunnan harrastamiseen tai koulupaikan etsimiseen. Onko mahdollista säilyttää ystävyys vaikka elämäntilanteet ovat näin erilaiset?
Kommentit (6)
Entäpä jos hyväksyisit ystäväsi sellaisenaan, väsyneenä, masentuneena, jaksamattomana ja työttömänä? Keittäisitte lenkkeilyn sijaan kahvit ja juttelisitte niitä näitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos hyväksyisit ystäväsi sellaisenaan, väsyneenä, masentuneena, jaksamattomana ja työttömänä? Keittäisitte lenkkeilyn sijaan kahvit ja juttelisitte niitä näitä?
Olet oikeassa. Minulla on huono omatunto näistä ajatuksistani. Asumme eri paikkakunnilla ja näemme muutama kertaa vuodessa. Vierailut kestävät pari-kolme päivää. Siksi olen ehdottanut ulkoilua tai jotain muuta aktiviteettia sisällä istumisen lisäksi. Ehkä vain turhauduin, kun itselle kynnys lähteä on pienempi. Muistan kyllä miten vaikeaa liikkeelle lähtö oli masentuneena, mutta olen ajatellut että ehkä ystävän kanssa se olisi helpompaa.
Sanoisin myös että älä ota henkilökohtaisesti, vaikka ymmärrän turhautumisesi. Masentuneena on tosiaan vaikeaa lähteä liikkeelle.
Mitä jos lopetat kaiken mahdollisen hääräilyn ja oletukset siitä, mikä ystävälle olisi parasta. Anna hänen ottaa halutessaan yhteyttä ja ehdottaa itse tapaamista. Voit silti kysellä vointeja ja kuulumisia, osoittaa välittämisesi, että olet hänen asioistaan kiinnostunut ja olet omien voimavarojesi mukaan saatavailla. Kuten tiedät, masennus nimenomaan laskee toimintakykyä ja vie itsetunnon. Onko mitään ärsyttävämpää, kun esim. ammattinvalintaohjaus ja liikuntasuositukset läheisiltä, kun on sellaisessa tilassa, ettei jaksa edes elää. Sitten vielä suututaan kun vinkit ja neuvot ei kelpaa. Juuri tuo asenne (joka muuten näkyy), että oma seura tuntuu toisista siltä, että lyövät päätään puuhun, tuntuu todella pahalta ja saa vetäytymään. Mitään omia ideoitasi tai sinun mielenmukaisia piristysruiskeita ei kannata väkisin olla tyrkkimässä. Turhaudutte molemmat. Yritä hyväksyä hänet sellaisenaan ja se ettet pysty häntä korjata. Voit olla vain ystävä. Sinun ei tarvitse olla pelastaja. Hän valintoineen ei ole vastuullasi. Ole mielummin vierellä hiljaa, kuin yläpuolella ohjeistamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lopetat kaiken mahdollisen hääräilyn ja oletukset siitä, mikä ystävälle olisi parasta. Anna hänen ottaa halutessaan yhteyttä ja ehdottaa itse tapaamista. Voit silti kysellä vointeja ja kuulumisia, osoittaa välittämisesi, että olet hänen asioistaan kiinnostunut ja olet omien voimavarojesi mukaan saatavailla. Kuten tiedät, masennus nimenomaan laskee toimintakykyä ja vie itsetunnon. Onko mitään ärsyttävämpää, kun esim. ammattinvalintaohjaus ja liikuntasuositukset läheisiltä, kun on sellaisessa tilassa, ettei jaksa edes elää. Sitten vielä suututaan kun vinkit ja neuvot ei kelpaa. Juuri tuo asenne (joka muuten näkyy), että oma seura tuntuu toisista siltä, että lyövät päätään puuhun, tuntuu todella pahalta ja saa vetäytymään. Mitään omia ideoitasi tai sinun mielenmukaisia piristysruiskeita ei kannata väkisin olla tyrkkimässä. Turhaudutte molemmat. Yritä hyväksyä hänet sellaisenaan ja se ettet pysty häntä korjata. Voit olla vain ystävä. Sinun ei tarvitse olla pelastaja. Hän valintoineen ei ole vastuullasi. Ole mielummin vierellä hiljaa, kuin yläpuolella ohjeistamassa.
Tämä pistää miettimään. Toivon etten aiheuttanut oloa että olisin hänen yläpuolellaan. En ole suuttumusta näyttänyt jos lenkkeilyt ym. ei maistu, vaan itsekseni miettinyt näitä asioita. -ap
Taitaa olla hyvin masentunut, mikä johtuu kaikkeen välttelyyn ja vähäiseen aivotoimintaan.