Mieheni elää täysin omaa elämää

Sinä voit tehdä samoin, riittää, että teet. Älä vetoa siihen, että lapsi jää hoidotta tms. Yksinkertaisesti poistu illaksi kotoa, kun mies jää pelaamaan. Jos jotain sattuu tai jos mitään ei tapahdu, lapsi ei saa ruokaa tms., niin se on miehen asia, ei sinun.

Vierailija kirjoitti:

Sinä voit tehdä samoin, riittää, että teet. Älä vetoa siihen, että lapsi jää hoidotta tms. Yksinkertaisesti poistu illaksi kotoa, kun mies jää pelaamaan. Jos jotain sattuu tai jos mitään ei tapahdu, lapsi ei saa ruokaa tms., niin se on miehen asia, ei sinun.

Kehotat siis kostamaan miehen huonon käytöksen lapselle? Tosi fiksua.

Olet itsestäänselvyys

Eikö se yksi avaus aiheesta piisannut?

Lucky bastard.

Täällä sama homma, mutta sillä erotuksella, että mies ei tee elämässään mitään muuta kuin töitä. Ja hänen työt menevät tietysti kaiken edelle: minun töiden, lapsen, minun, vapaa-ajan, kavereiden, .. kaiken.

Olen aika turta ja iloton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä voit tehdä samoin, riittää, että teet. Älä vetoa siihen, että lapsi jää hoidotta tms. Yksinkertaisesti poistu illaksi kotoa, kun mies jää pelaamaan. Jos jotain sattuu tai jos mitään ei tapahdu, lapsi ei saa ruokaa tms., niin se on miehen asia, ei sinun.

Kehotat siis kostamaan miehen huonon käytöksen lapselle? Tosi fiksua.

Ahaa - siis mies kostaa lapselle vaimonsa huonon käytöksen jäämällä kavereitten kanssa viettämään viikonloppua. Enpä ole koskaan osannut ajatella asiaa niin, että kaveriporukka ja harrastukset on kosto perheen pienimmille, mutta näköjään sitten ovat.

Nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?

Laitat lapsen nukkumaan ja lähdet ulos viettämään iltaa. Sinulla on oikeus.

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä voit tehdä samoin, riittää, että teet. Älä vetoa siihen, että lapsi jää hoidotta tms. Yksinkertaisesti poistu illaksi kotoa, kun mies jää pelaamaan. Jos jotain sattuu tai jos mitään ei tapahdu, lapsi ei saa ruokaa tms., niin se on miehen asia, ei sinun.

Kehotat siis kostamaan miehen huonon käytöksen lapselle? Tosi fiksua.

Ahaa - siis mies kostaa lapselle vaimonsa huonon käytöksen jäämällä kavereitten kanssa viettämään viikonloppua. Enpä ole koskaan osannut ajatella asiaa niin, että kaveriporukka ja harrastukset on kosto perheen pienimmille, mutta näköjään sitten ovat.

Silloin jos se kavereiden kanssa hengaaminen tarkoittaa sitä että ei ole huolehtinut hoitajaa niille lapsille, niin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Laitat lapsen nukkumaan ja lähdet ulos viettämään iltaa. Sinulla on oikeus.

Laitat lapsen nukkumaan? Petaat tämänkin miehelle valmiiksi?

Näin se menee. Meillä sama. Miehellä on kuulemma oikeus "omaan aikaan". Ei myöskään kuulemma kuulu minulle, mitä tekee omalla ajalla (käy vieraissa). Minkäs teet, kun olet kiinni imeväisessä ja miehen pienikin apu on tarpeen varsinkin näin talvella. En ihan tätä tilannut, kun halusin perheen tämän miehen kanssa

Eli lasta hyväksikäyttämällä kuvittelet hallitsevasi miestä toimimaan niin kuin sinä tahdot? Vaaditko myös että hän anoo sinulta lupia joka asiaan ja kai kuitenkin itse muistat tehdä mitä haluat kysymättä mieheltä?

Kai hän teki noin jo ennen lastakin, vai tuliko käytös puskista? En katselisi yhtään.

Avaan vielä vähän enemmän. Lapsiarki on alusta asti ollut epäreilu. Mies tekee tosi paljon töitä usein myös viikonloppuina ihan vain rahoittaakseen omat harrastukset ja menonsa. Minä hoidan lasta kotona ja opiskelen siinä sivussa. Minä hoidan lähes kaikki kotityöt ja mies ylistää itsensä taivaisiin kun auttaa kerran viikossa vaatteiden viikkaamisessa.. kun hän ei ole töissä hän usein lähtee harrastusten pariin viikonlopuksi ja minä sopeudun koska pakkohan minun on jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun mies vain ilmoittaa lähtevänsä. Mies usein myös arkisin töiden jälkeen tekee omia asioitaan kuten näkee kavereita tai rassaa autoaan ja tulee kotiin kun lapsi onjo unessa. Olen niin kyllästynyt

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Meillä sama. Miehellä on kuulemma oikeus "omaan aikaan". Ei myöskään kuulemma kuulu minulle, mitä tekee omalla ajalla (käy vieraissa). Minkäs teet, kun olet kiinni imeväisessä ja miehen pienikin apu on tarpeen varsinkin näin talvella. En ihan tätä tilannut, kun halusin perheen tämän miehen kanssa

Sinä halusit perheen mutta kysymys kuuluukin halusiko mies vai teitkö sen päätöksen hänen puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama homma, mutta sillä erotuksella, että mies ei tee elämässään mitään muuta kuin töitä. Ja hänen työt menevät tietysti kaiken edelle: minun töiden, lapsen, minun, vapaa-ajan, kavereiden, .. kaiken.

Olen aika turta ja iloton.

Mies tekee töitä elättääkseen perheen ja sinä kitiset minä minä minä asenteen kanssa kun asiat ei mene niin kuin sinä haluat

Mies oli toki menevä ennen lastakin mutta rauhottui kun päätimme perheen perustaa, kuitenkin lapsen syntymän jälkeen tuntuu pakoilevan vastuuta. Olemme keskustelleet usein ja tämä yleensä päätyy riitelyyn sillä yhteistä säveltä emme löydä, kun minä kuulema ”rajoitan” häntä. Ei kyse ei ole siitä että minä rajoittaisin vaan yritän saada häntä hoitamaan oman vastuunsa lapsesta. Tiedän ja hyväksyn että omia menoja pitää olla, mutta ei niitä laiteta perheen edelle ja jätetä lasta ja puolisoa yksin kotiin toistuvasti ilman että asiasta sovitaan. Lapsesta saan vapaa-aikaa vain siten että lapsi on jollain sukulaisella hoidossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä voit tehdä samoin, riittää, että teet. Älä vetoa siihen, että lapsi jää hoidotta tms. Yksinkertaisesti poistu illaksi kotoa, kun mies jää pelaamaan. Jos jotain sattuu tai jos mitään ei tapahdu, lapsi ei saa ruokaa tms., niin se on miehen asia, ei sinun.

Kehotat siis kostamaan miehen huonon käytöksen lapselle? Tosi fiksua.

Oman tilan ottaminen voi tuntua kostolle ja rajojen vetäminen kiukuttelulle tai ilkeydelle, mutta se ei ole sitä. Valitettavasti moni on opetettu siihen, että heillä ei ole mitään väliä ja että vain muilla on oikeuksia. Silloin kun opettelee tekemään itselle ja muille selväksi, että minä olen myös tärkeä, niin alussa se tuntuu sille kuin tekisi väärin ja olisi ilkeä muille.