Suomessa pienituloisella ei ole varaa kunnon terapiaan.
Heidät jätetään heitteille. Sitten vielä ihmetellään, mistä lisääntyneet mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen johtuvat.
Kommentit (67)
Nykyään mt-ongelmat huomataan. Ennen saivat niin sotaveteraanit kuin koulukiusatutkin selvitä omin voimin, ketään ei kiinnostanut.
Kaikella ystävyydellä: olen maksanut - ja maksan - yksityisen psykoterapiani itse, kokonaan.
Ehdottomasti elämäni kannattavin "investointi".
Näihin terapiavuosiin (9, vaihtelevalla tiheydellä) mahtuu monenmoista kriisiä (rintasyöpä, vanhempieni kuolema, ero pitkästä liitosta, kolmet yt-kierrokset), joista yhdestäkään en olisi luultavasti selvinnyt ilman terapiaa.
Olen pieni- tai korkeintaan keskituloinen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]
Ja kun pitäisi käydä ainakin kerran viikossa, niin se noin 150-250e per kuukausi on TODELLA kallista. Kahdesti viikossa on useimmille jo täysin mahdotonta. Tekee vain lisästressiä jos/kun jo valmiiksi on psyykkisiä ongelmia. Psykoterapeutit taitaa olla kaikki itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja siksi hinta on tosi kova. Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.
[/quote]
150 euroa kk siihen että pysyt työ- ja toimintakykyisenä? Ja paljonko kk satsaat vaikkapa kosmetiikka-, karkki-, vaate- ja muuhun heräteshoppailuun?
^ihan mielenkiinnosta ihmettelen, minkä takia joku tarvitsee terapiaa elämän ihan normaaleihin käännekohtiin? Tietenkin, jos on jonkinlaista ongelmaa jo pohjalla, niin tuollaiset yt:t ja erot voivat suistaa raiteltaan. Hattua nostan sille, että maksat itse terapiasi!
Itse käyn Kelan tukemana ryhmäosykoterapiassa, omakustannus on 40€/kuussa, eli halvempi kuin yksittäisterapia. Ottakaa selvää siis, vaihtoehtoja löytyy.
Joo, ei ole halpaa ei. Juuri sain tyttären terapeutilta 850E laskun. Tyttö ei ole saanut vielä edes lähetettä nuorisopsykiatriselle, jota kautta voisi saada KELA-tuettua terapiaa. Terapiassa on kuitenkin käytävä, näin sanoo sekä koulupsykologi, että oma terapeutti.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]
Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.
[/quote]
niitähän tarjotaan: mene terkkariin!
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:18"]Kaikella ystävyydellä: olen maksanut - ja maksan - yksityisen psykoterapiani itse, kokonaan.
Ehdottomasti elämäni kannattavin "investointi".
Näihin terapiavuosiin (9, vaihtelevalla tiheydellä) mahtuu monenmoista kriisiä (rintasyöpä, vanhempieni kuolema, ero pitkästä liitosta, kolmet yt-kierrokset), joista yhdestäkään en olisi luultavasti selvinnyt ilman terapiaa.
Olen pieni- tai korkeintaan keskituloinen.
[/quote]
Sama juttu. Kahdeksan vuotta terapiaa, Kela korvasi osan kaksi ekaa vuotta. Ja pienituloinen olin. Nyt olen hyvätuloinen ja hyvinvoiva. Ymmärsin aikoinaan oikein sen, että oma (myös mielen) terveys on tärkein asia ihmiselle. Ostin itselleni tulevaisuuden, tavallaan.
Yhteiskunta ei voi enää maksaa kaikille kaikkea. Sellaista elämä on, jokainen joutuu itse ponnistelemaan oman hyvinvointinsa eteen.
:DD
Terapiaa bakteeri-infektioihin aivoissa? Ei kannata.. kustantakaa itsellenne kunnon antibiootit mieluummin.
Mitenkähän pienituloisia tässä tarkoitetaan? Miehelläni on 6000 euron tulot, joten vähän vaikea miettiä, että miten iso panostus se jollekin toiselle olisi, mutta mies sai lähetteen terapiaan työnantajalta ja maksaa sen omavastuun ylittävältä osalta. Maksaa muutaman euron tai maksimissaan kympin per kerta ja on saanut itse valita yksityisen terapeutin.
Puhutaanko tässä nyt siis siitä, että tuo muutama euro per kerta on liikaa?
No miettikääpä tilanne, jos elät takuueläkkeen suuruisella kuntoutusrahalla tai peruspäivärahalla. Vuokran jälkeen käteen saattaa jäädä esim. 300€/kk. Maksappa siitä vielä 150-200€/kk terapiaa. Käytännössä rahani eivät riitä terapiaan, joten edessäni heilutellaan jo työkyvyttömyyseläke korttia. Tuntuu aika pahalta, olisin niin halunnut kuntoutua takaisin työelämään.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:22"]
^ihan mielenkiinnosta ihmettelen, minkä takia joku tarvitsee terapiaa elämän ihan normaaleihin käännekohtiin? Tietenkin, jos on jonkinlaista ongelmaa jo pohjalla, niin tuollaiset yt:t ja erot voivat suistaa raiteltaan. Hattua nostan sille, että maksat itse terapiasi!
[/quote]
9 vastaa:
nuo elämän "ihan normaalit käännekohdat" (kuten syöpädiagnoosi) tulivat minulle kuitenkin hieman epänormaaleina (heh).
En suistunut raiteiltani, kiitos psykoterapeuttini. Ilman häntä olisivat "käännekohdat" koituneet kohtalokkaiksi. Voi tietty olla, että olen "normaalia" herkempi?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:32"]Mitenkähän pienituloisia tässä tarkoitetaan? Miehelläni on 6000 euron tulot, joten vähän vaikea miettiä, että miten iso panostus se jollekin toiselle olisi, mutta mies sai lähetteen terapiaan työnantajalta ja maksaa sen omavastuun ylittävältä osalta. Maksaa muutaman euron tai maksimissaan kympin per kerta ja on saanut itse valita yksityisen terapeutin.
Puhutaanko tässä nyt siis siitä, että tuo muutama euro per kerta on liikaa?
[/quote]
Kelan korvauksen jälkeen jää helposti 50/kerta maksettavaa. Ja kaikki eivät saa Kelan korvaamaa terapiaa, saati työnantajan. Silloin Kustannus on luokkaa 100€/kerta.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]
Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.
[/quote]
niitähän tarjotaan: mene terkkariin!
[/quote]
Minä kävin vuosia ent. Mielenterveystoimistossa, nykyisin joku hieno nimi. Ihan hyvää apua sieltä sain psykiatrin ja psykologin apujen muodossa. Toinen keskusteli ja toinen määräsi lääkkeet. Kävin juttelemassa viikottain. Ei muistaakseni silloin maksanut mitään. Onko nämä palvelut jotenkin huonosti mainostettuja, kun aina vingutaan kuinka kunnalliselta ei saa terapia-apuja?
On terapiaa ja " terapiaa. Parantuminen lähtee henkilöstä itsestään. Kaikki muu on kusetusta ja rahastusta. Paranna itse itsesi ja ole aikuinen. Älä luuseroi.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:33"]No miettikääpä tilanne, jos elät takuueläkkeen suuruisella kuntoutusrahalla tai peruspäivärahalla. Vuokran jälkeen käteen saattaa jäädä esim. 300€/kk. Maksappa siitä vielä 150-200€/kk terapiaa. Käytännössä rahani eivät riitä terapiaan, joten edessäni heilutellaan jo työkyvyttömyyseläke korttia. Tuntuu aika pahalta, olisin niin halunnut kuntoutua takaisin työelämään.
[/quote]
Vuokran ja pakollisten jälkeen käteen jää 485€, ihan jokaiselle. Ei koske niitä, joilla ylisuuri vuokra, tai esim. velkoja, joita sossu ei hyväksy menoiksi. Mutta tuosta viidestäsadasta liikenee vaikka puolet terapiaan, jos motivaatiota on. Ja sossu kyllä maksaa monelle terapian omavastuut. Psykiatrian poliklinikoillakin on hoitoa tarjolla monelle.
Onnea toipumiseen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"] Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota. [/quote] niitähän tarjotaan: mene terkkariin! [/quote] Minä kävin vuosia ent. Mielenterveystoimistossa, nykyisin joku hieno nimi. Ihan hyvää apua sieltä sain psykiatrin ja psykologin apujen muodossa. Toinen keskusteli ja toinen määräsi lääkkeet. Kävin juttelemassa viikottain. Ei muistaakseni silloin maksanut mitään. Onko nämä palvelut jotenkin huonosti mainostettuja, kun aina vingutaan kuinka kunnalliselta ei saa terapia-apuja?
[/quote]
On täysin tuurista kiinni, millaista apua kunnalliselta pystytään tarjoamaan. Minulle tarjottiin keskustelutuokioita sairaanhoitajan kanssa, joka heti ensitapaamisella ilmoitti minun olevan aivan turhaan missään hoidoissa ja kehotti nostamaan itseäni niskasta kiinni. Diagnoosini olivat sosiaalisten tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, keskivaikea masennus, piirteitä personallisuuden hauraudesta. Hoitosuhde tietysti epäonnistui.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]
Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.
[/quote]
niitähän tarjotaan: mene terkkariin!
[/quote]
Minä kävin vuosia ent. Mielenterveystoimistossa, nykyisin joku hieno nimi. Ihan hyvää apua sieltä sain psykiatrin ja psykologin apujen muodossa. Toinen keskusteli ja toinen määräsi lääkkeet. Kävin juttelemassa viikottain. Ei muistaakseni silloin maksanut mitään. Onko nämä palvelut jotenkin huonosti mainostettuja, kun aina vingutaan kuinka kunnalliselta ei saa terapia-apuja?
[/quote]
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Psykiatria ei useimmat pääse näkemään, psykiatrisen sairaanhoitajan tai masennushoitajan kanssa voi päästä turisemaan.
[/quote] Sama juttu. Kahdeksan vuotta terapiaa, Kela korvasi osan kaksi ekaa vuotta. Ja pienituloinen olin. Nyt olen hyvätuloinen ja hyvinvoiva. Ymmärsin aikoinaan oikein sen, että oma (myös mielen) terveys on tärkein asia ihmiselle. Ostin itselleni tulevaisuuden, tavallaan. Yhteiskunta ei voi enää maksaa kaikille kaikkea. Sellaista elämä on, jokainen joutuu itse ponnistelemaan oman hyvinvointinsa eteen.
[/quote]
Ostin itselleni tulevaisuuden, tavallaan
hyvin kiteytit! omaan mielenterveyteen sijoittaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysiseen terveyteen sijoittaminen.
No kerro ap mistä ne lisääntyneet mt-ongelmat ja syrjäytyminen johtuvat. Pienituloisilla kun ei ole aiemminkaan ollut varaa terapiaan. Itse asiassa suomalaiset käyvät nykyisin terapiassa enemmän kuin koskaan aiemmin.