Millaista apua olet saanut terveydenhuollosta, kun olet valittanut olevasi äärimmäsein väsynyt?

En mitään. Työkaveri sai monen viikon sairasloman. Pärstäkertoimen mukaan menee joka kerta.

Otettiin verikokeita mutta mitään syytä ei löytynyt. Hiuksiakin on lähtenyt päästä viimeiset 2 vuotta ja ponnari ohentunut puolella.

Mirtazapinia ja neuvot keskustella esimiehen kanssa työjärjestelyistä.

Harmi että ihmisillä on niin huonoja kokemuksia terveyskeskuksista. Itselläni ei ole mitään yksityisiä vakuutuksia joten tk:ssa asiat hoidetaan. Olen kai sitten onnekas kun olen aina saanut hyvää palvelua ja hoitoa. 

Julkiselta puolelta eläkeiän kynnyksellä oleva mieslääkäri sanoi alentuvasti, että "kaikki äidit ovat väsyneitä."

Työterveyslääkäri (mies myös) kehotti alentamaan "tuota sinun stressiäsi" ja kirjoitti viikon sairausloman.

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Työkaveri sai monen viikon sairasloman. Pärstäkertoimen mukaan menee joka kerta.

Tämä! Toisilla on aina vaikka mitä lääkärintodistuksia ettei tarvitse tehdä sitä eikä tätä, mutta vaikka itsellä olisi sama vaiva, esim. korkea verenpaine, ei kielletty tekemästä yövuoroa kuten eräillä toisilla, ei saanut jatkuvien selkävaivojen takia lausuntoa, että pääsisi kevyempiin töihin, ihan hyödytön paskalaitos koko työterveyshuolto, joutaisi lakkauttaa koko paskasysteemi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Työkaveri sai monen viikon sairasloman. Pärstäkertoimen mukaan menee joka kerta.

Tämä! Toisilla on aina vaikka mitä lääkärintodistuksia ettei tarvitse tehdä sitä eikä tätä, mutta vaikka itsellä olisi sama vaiva, esim. korkea verenpaine, ei kielletty tekemästä yövuoroa kuten eräillä toisilla, ei saanut jatkuvien selkävaivojen takia lausuntoa, että pääsisi kevyempiin töihin, ihan hyödytön paskalaitos koko työterveyshuolto, joutaisi lakkauttaa koko paskasysteemi!!

Tarkennettuna, toisilla on aina VÄITETYSTI lääkärintodistuksia, siihen on helppo aina kusettaja-vetelysten vedota vaikka mitään todistuksia ei olisi olemassakaan...

Mulla hyviä kokemuksia. Pohdittiin lääkärin kanssa onko fyysistä vai psyykkistä oiretta. Verikokeista löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka selitti oireita. Olen välillä stressaantunut, niin tuo mielialan kartoitus oli myös tärkeä osa selvittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kerta, kun olen terveydenhuollossa valittanut jatkuvaa väsymystä ja sitä että haluaisin vain nukkua, oli kun huonosti nukkuvan esikoisen vauva-aikana sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Psyk.sairaanhoitaja ääneen ihmetteli, että miten sinua nyt niin kovasti voi väsyttää. Mitään apua en saanut, pelkkää päivittelyä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun väsymystä menen kenellekään valittamaan.

Vanhemmat vauvan kasvatuskouluun niin eivät turhaan kuormittaisi terveydenhuoltoa. Juoksevat lääkärillä kysymässä apua lastenhoitoon, eihän se ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kerta, kun olen terveydenhuollossa valittanut jatkuvaa väsymystä ja sitä että haluaisin vain nukkua, oli kun huonosti nukkuvan esikoisen vauva-aikana sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Psyk.sairaanhoitaja ääneen ihmetteli, että miten sinua nyt niin kovasti voi väsyttää. Mitään apua en saanut, pelkkää päivittelyä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun väsymystä menen kenellekään valittamaan.

Vanhemmat vauvan kasvatuskouluun niin eivät turhaan kuormittaisi terveydenhuoltoa. Juoksevat lääkärillä kysymässä apua lastenhoitoon, eihän se ole sairaus.

Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole lasten kasvatusongelma. Se on ihan sairaus.

Työelämässä olen ollut. Nuorempana, kun lapsi oli noin parivuotias enkä ollut saanut nukuttua kunnolla, sain muutaman kuukauden sairasloman ja lääkkeet masennukseen ja harhoihin. Väsymyksen lisäksi minulla oli vainoharhoja.

Sairasloman jälkeen palasin töihin mielestäni onnistuneesti. Pääsin vuodeksi toisenlaisiin töihin ja toisenlaiseen ryhmään. Lääkkeitä otin yhä. Lääkkeetkin väsyttivät, mutta säilyttivät henkisen tasapainon.

Myöhemmin yhtenä vuonna todettiin alhainen feeritiini, milä korjaantui, kun aloin kiinnittää huomiota raudan saantiin.

Verikokeita on otettu, mutta kaikki arvot ovat olleet aina kunnossa, kilpirauhanen ja muut. Uniapneakaan ei ole niin paha, että saisin CPAP-laitteen.

Muutama vuosi sitten todettiin pienten verisuonten tauti aivoissa, kun koin vaikeuksia selviytyä töissä. Neurologi totesi työkykyiseksi ja neuvottiin puhumaan esimiehen kanssa, jotta työtehtäviä voisi tuunata sopiviksi. Nyt olen ollut huolissani. Olen nykyään paljon hitaampi kuin ennen. Pohdin usein, paljonko se näkyy töissäni muille. En ole ihan vielä eläkeiässäkään. Perhe sanoo, ettei minua vaivaa mikään vaan olen samanlainen kuin ennenkin. Mihin tässä uskoisi.

Kehotettiin syömään säännöllisesti ja käymään lenkillä. Ei muuta. Ja tämä juttu on tosi. 

Sitten kun menin yksityiselle, alkoi löytyä tukea. Mutta se maksoi todella paljon.

Itsellä todettiin traumaperäinen stressihäiriö. Sain masennuslääkkeet.

Lapset olivat aivan pieniä ja minulla oli valtavasti univelkaa ja olin ihan uupunut.

Minut ohjattiin psygologille ja hän määräsi masennuslääkkeet. Itse annoin ratkaisuehdotuksena, että tarvisin pari päivää lomaa, vaikkapa yksin hotellissa, että saisin vain nukkua. Tästä huolestuneena minut ohjattiin suljetulle osastolle, jonka alkukartoituksessa sain vaivoin vakuutettua, että en todellakaan tarvitse mitään suljettua osastoa, ainoastaan kunnon yöunet. Päästivät menemään. 

Sen jälkeen en ole koskaan enää uskaltanut valittaa väsymystä ääneen.

Ulostenäytepurkin käteeni.

25 vuotta sanottiin että olet varmaan masentunut, ja ylipainoakin on, tässä masennuslääkeet, koita nyt laihduttaa. Vasta kolme vuotta sitten tajusin että mulla on ollut aina raudanpuute, löytyi sitten myös todella paha deen puute, folaatin puute, b12 puute ja endometrioosi.. nyt on tähystetty molemmista päistä ja annettu pari kertaa rautaa suoneen ja odotellaan tuloksia. Koko ikäni on ollut myös ibs, joka sekin yksinään aiheuttaa väsymystä.

Iih