Kannattaako lähteä selvittämään ADD-diagnoosia, jos ei ole ketään menneisyydestä todistamaan?
Äitini on siis vielä elossa, mutta en tiedä pitääkö hän ADD:ta hömpötyksenä. Yhden sisarukseni kanssa en ole väleissä ja isä on kuollut, samoin naapuri joka hoiti minua. Ei jää jäljelle oikein ketään, ketä voisi luontevasti kysyä, kuka olisi minut lapsesta asti tuntenut. Onko se este diagnoosille ja lääkkeiden/terapian saamiselle? En ole lääkkeiden perässä vaan oikean avun ja jo diagnoosi helpottaisi, sillä minulla on fyysisiä sairauksia ja kesk.häiriöinen lapsi, näiden päälle keskittymisoireet tekee elämästä tavattoman raskasta enkä pysty työhön, opiskeluun ja lapsesta huolehtimiseen ilman tukea. Lapsesta huolehtimaan olen juuri ja juuri kyennyt, mutta työttömänä vastaan tulee pienet tulot ja syrjäytyneisyys, joten aika vaikea tästä on päästä yksin eteenpäin.
Kommentit (51)
Tahdotko ne hopeat myös itsellesi?
Diagnoosin saaminen on pitkä prosessi. Joudut käymään mm Nepsy tutkimuksissa. Kyllä add/ asdh voidaan selvittää aikuisena, kysehän on aikuisiän sairaudesta.
Onko sinua kutitettu lapsena jalkapohjasta?
Ihan sairasta vainoamista. Toivottavasti se koko laitos palaa maan tasalle.
Kukaan ei ota enää kehenkään yhteyttä. Sille tulee loppu.
Rääkkäämiselle tulee loppu. Tarpeeksi oli tarpeeksi.
Voithan täyttää sen kyselyn itse ja sanoa että se on lapsuudenystävän tekemä tms.
Kannattaa varmaa jatkossa jättää ne läheiset kokonaan rauhaan? Sieltä ei tule mitään järkevää?
Oletko yhteydessä läheisiini niiden muiden kanssa vai et?
Olisiko sinusta kivaa jos omien kaverini kanssa olen koko ajan yhteydessä sun läheisiin?
Voin kutittaa sinua höyhenellä jalkapohjasta.
Ei siinä kenenkään todistusta tarvi. Menet lääkäriin ja esität asiasi ja lääkäri päättää tehdäänkö jatkotutkimuksia.
Minulle huudettiin kerran niin lujaa lapsena etten puhunut hänelle vuoteen mitään.
Kummallinen aloitus. Miksi kirjoitat että kuka olisi sinut "lapsesta saakka tuntenut". Onko joku kuluttanut sinua sulalla jalkapohjasta?