Miten karkotat yksinäisyyden tunteen?

Mä voisin ihan helposti tavata jonkun kavereista päivittäin. He eivät halua, liian paljon töitä tai omia menoja. Joskus harvoin kun saan koko poppoon kasaan esim joka toinen kuukausi ja toivoisin että voitais hengata ihan pitkän kaavan mukaan. Mennä vaikka shoppailemaan, siitä syömään ja terdelle. Paljastuu että ei onnistu kun viideltä on nyrkkeily, äiti tulossa käymään tai miehen kaverin grillajaiset. Todella todella turhauttavaa.

Ja ollaan kaikki siis lapsettomia yli 30siä naisia.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 15:41"]Mä voisin ihan helposti tavata jonkun kavereista päivittäin. He eivät halua, liian paljon töitä tai omia menoja. Joskus harvoin kun saan koko poppoon kasaan esim joka toinen kuukausi ja toivoisin että voitais hengata ihan pitkän kaavan mukaan. Mennä vaikka shoppailemaan, siitä syömään ja terdelle. Paljastuu että ei onnistu kun viideltä on nyrkkeily, äiti tulossa käymään tai miehen kaverin grillajaiset. Todella todella turhauttavaa.

Ja ollaan kaikki siis lapsettomia yli 30siä naisia.
[/quote]

Ja taas ap:n tekstiä tämä.

Siihen pitää tottua

Eikä pidä. Sille tunteelle pitää "tehdä" jotakin.

Aika moni yksinäinen palstailee.

Minulla ei ole yksinäisyyden tunnetta. Viihdyn pitkiä aikoja yksin ihan tyytyväisenä. Voin myös käydä syömässä, kahviloissa ja konserteissa yksin. Sitten jos alkaa olla sosiaalisempi olo, soittelen ystävät, kaverit ja tutut läpi. Yleensä joku aina löytyy. Jos ei löytyisi, hankkiutuisin ihmisten seuraan muuten ja hankkisin lisää kavereita.

Asun yksin ja työtä teen yhden henkilön kanssa mutta koskaan en tunne itseäni yksinäiseksi. No. 5:n tavoin viihdyn omissa oloissani.  Minä myös käyn silloin tällöin ravintolassa syömässä, kahviloissa jne. ja on vapauttavaa kun ei tarvitse vääntää juttua toisten kanssa.  Mutta nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä: joku kaipaa jutustelua, minä tulen toimeen vähemmällä.

Voisi tietenki auttaa sinua ap, jos et vertailisi itseäsi muihin.  Kenties se korostaa yksinäisyyden tunnettasi.

No mä tulen perheestä/suvusta joka on iso. Mulla on1 serkkuja kutakuinkin 40 ja pukkuserkkuja sitäkin enemmän. Kesät oli täynnä vilskettä. Isällä ja äidillä paljon sisaruksia ja ystäviä. Oltiin jatkuvasti reissun päällä, asuntovaunulla, mökillä sun muuta.

Mun aikuiselämästä puuttuu kaikki tämä yhteisöllisyys ja mä tiedän että suurinosa yksinäisyydestä kumpuaa sieltä. Sattumalta tulin valinneeksi puolisoksi miehen joka rakastaa yksinolemista. En ole siis saanut rakennettua hänen kanssaan elämää joka olisi virkeää ja seurallista. Hällä ei oke kauheasti itsellä edes ystäviä.

Joskus tuntuu etten voi elää näin, mutten tiedä kuinka korjata/rakentaa uutta elävää elämää näistä palikoista. Auttaisiko lasten tekeminen vai eristääkö se entisestään? Mietin siis vauvavuotta.

Ihmettelen siis tosissaan miksei mun kaveripiiriin ole sattunut yhtään kaltaistani ihmistä jolle olis ihan okei käydä vaikka keskellä viikkoa kahvilla kaverilla, tai iltalenkillä, tai viikonloppuna pari tuntia shoppaillemassa. Pääsääntösesti tyypit tuntuu ajattelevan että johan sitä on jo kerran nähty per 2 viikkoon niin se saa riittää.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 11:50"]No mä tulen perheestä/suvusta joka on iso. Mulla on1 serkkuja kutakuinkin 40 ja pukkuserkkuja sitäkin enemmän. Kesät oli täynnä vilskettä. Isällä ja äidillä paljon sisaruksia ja ystäviä. Oltiin jatkuvasti reissun päällä, asuntovaunulla, mökillä sun muuta.

Mun aikuiselämästä puuttuu kaikki tämä yhteisöllisyys ja mä tiedän että suurinosa yksinäisyydestä kumpuaa sieltä. Sattumalta tulin valinneeksi puolisoksi miehen joka rakastaa yksinolemista. En ole siis saanut rakennettua hänen kanssaan elämää joka olisi virkeää ja seurallista. Hällä ei oke kauheasti itsellä edes ystäviä.

Joskus tuntuu etten voi elää näin, mutten tiedä kuinka korjata/rakentaa uutta elävää elämää näistä palikoista. Auttaisiko lasten tekeminen vai eristääkö se entisestään? Mietin siis vauvavuotta.

Ihmettelen siis tosissaan miksei mun kaveripiiriin ole sattunut yhtään kaltaistani ihmistä jolle olis ihan okei käydä vaikka keskellä viikkoa kahvilla kaverilla, tai iltalenkillä, tai viikonloppuna pari tuntia shoppaillemassa. Pääsääntösesti tyypit tuntuu ajattelevan että johan sitä on jo kerran nähty per 2 viikkoon niin se saa riittää.
[/quote]

Tämä siis ap:n kirjoittama.

Laajenna kaveripiiriä! Tuppaudu eri porukoihin, harrastuksiin, vapaaehtoistöihin. Pikkuhiljaa löydät samanhenkisiä, sosiaalisempia kavereita joista on kahvi- ja lenkkiseuraksi useamminkin!

Miten piireihin voi tuppautua? Olen aika hienotunteinen ihmeinen ja olen pitänyt ohjenuorana sitä että pitää tulla kutsutuksi asioihin. Jos joku kutsuu, otan sen heti vastaan, mutta aika arka olen kyselemään lupaa siihen voinko liittyä seuraan.

Tapaan ystäviäni. Sitä ei voi korvata millään.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 11:50"]

No mä tulen perheestä/suvusta joka on iso. Mulla on1 serkkuja kutakuinkin 40 ja pukkuserkkuja sitäkin enemmän. Kesät oli täynnä vilskettä. Isällä ja äidillä paljon sisaruksia ja ystäviä. Oltiin jatkuvasti reissun päällä, asuntovaunulla, mökillä sun muuta. Mun aikuiselämästä puuttuu kaikki tämä yhteisöllisyys ja mä tiedän että suurinosa yksinäisyydestä kumpuaa sieltä. Sattumalta tulin valinneeksi puolisoksi miehen joka rakastaa yksinolemista. En ole siis saanut rakennettua hänen kanssaan elämää joka olisi virkeää ja seurallista. Hällä ei oke kauheasti itsellä edes ystäviä. Joskus tuntuu etten voi elää näin, mutten tiedä kuinka korjata/rakentaa uutta elävää elämää näistä palikoista. Auttaisiko lasten tekeminen vai eristääkö se entisestään? Mietin siis vauvavuotta. Ihmettelen siis tosissaan miksei mun kaveripiiriin ole sattunut yhtään kaltaistani ihmistä jolle olis ihan okei käydä vaikka keskellä viikkoa kahvilla kaverilla, tai iltalenkillä, tai viikonloppuna pari tuntia shoppaillemassa. Pääsääntösesti tyypit tuntuu ajattelevan että johan sitä on jo kerran nähty per 2 viikkoon niin se saa riittää.

[/quote]

Sinulla on liian pieni ystäväpiiri. Ei haittaa, vaikka kaikki kaverisi haluavat nähdä korkeintaan kerran kahdessa viikossa. Jos sinulla on neljä tai viisi tällaista kaveria, pääset kahville tai lenkille kaksi kertaa viikossa. -11

Niin, ja lapsen myötä tulet olemaan vain entistä yksinäisempi. Et välttämättä vauvavuonna, koska lapsi vie huomiosi, mutta sen jälkeen. -11

kakkeaminen auttaa

Kotiin jääminen + sekakäyttö viikonloppuisin. Yritin eilen mennä puistoon, kun oli hieno ilma, mutta tuli vain kurja olo, kun olin ainoa yksin istuva siellä. Muut olivat kaverin kanssa tai isommassa porukassa

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:03"]Miten piireihin voi tuppautua? Olen aika hienotunteinen ihmeinen ja olen pitänyt ohjenuorana sitä että pitää tulla kutsutuksi asioihin. Jos joku kutsuu, otan sen heti vastaan, mutta aika arka olen kyselemään lupaa siihen voinko liittyä seuraan.
[/quote]

Harrastuksiin ja vapaaehtoistöihin pitää vaan mennä, kukaan ei noista soittele kenenkään kotiin että tulepa käymään. :) Tuo "voinko liittyä seuraan, vai oliko teillä juttu kesken" on ihan hyvä fraasi, osoittaa että et tuppaudu väkisin ja vaikutat kuitenkin seuralliselta. "Ymmärrän, joskus toisen kerran sitten", jos tulee kieltävä vastaus. Ei kannata olla liian hienotunteinen, sillä jos kaikki aina ujostelevat ei kaveruuksiakaan voi syntyä. Älä säikähdä jos joku on vähän kylmäkiskoinen tai ei heti rupea kaveriksi, pikkuhiljaa ujommatkin ihmiset saattavat kaverustua kun tottuvat uusiin naamoihin! Ja muutenkin pitää jutella paljon ihmisten kanssa niin vähitellen löytyy ne keiden kanssa juttu jatkuu helposti. Tsemppiä vaan! :)

Kuinka aktiivista elämää haluat viettää? Jos sinulla on edes 2 kaveria, jotka haluavat nähdä parin viikon välein, niin silloinhan sinulla on jotakuinkin joka viikko tapaaminen. Ihmiset ovat kovin kiireisiä ja väsyneitä nykyisin. Jos kaverit eivät asu ihan naapurissa, niin työpäivän jälkeen ei usein jakseta lähteä muualle. Harrastuspäivätkin voivat helposti mennä ristiin eikä yhteistä aikaa löydy.

Toisekseen, kun näet ihmisiä esim. terassilla, niin voi hyvin olla, että iso osa siitäkin porukasta näkee toisiaan harvoin. Ei siellä joka päivä istu aina samat tyypit. Sikäli ei kannattaisi katsoa muita sillä silmällä, että "noilla taitaa olla aina hauskaa".