Millainen on terve suhde ruokaan?

Syö tasan sitä mitä haluaa. Ei tee mieli herkkuja muuta kuin harvoin. Jos tekee mieli pizzaa, syö pizzaa. Jos tekee mieli burgeria, syö burgeria. Yleensä syö normaalia ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Syö tasan sitä mitä haluaa. Ei tee mieli herkkuja muuta kuin harvoin. Jos tekee mieli pizzaa, syö pizzaa. Jos tekee mieli burgeria, syö burgeria. Yleensä syö normaalia ruokaa.

Minkä pohjalta siis valitset ruuan, jos "syöt sitä mitä haluat"? Itselleni esim iloisena ja hyväntuulisena, levänneenä on helpompaa syödä hyvin. Kun ahdistaa tai muuta, sorrun herkkuihin ja roskaruokaan.

Mikä on harvoin herkkuja? Kuinka usein suunnilleen? Mitä sinulle on normaali ruoka? Kuinka paljon päivässä? Onko tarkat ajat?

Ap

Ruoka ei hallitse ajatuksia. Voi syödä herkkuja ilman että ajattelee ''sortuneensa'' tai että sen jälkeen pitää jotenkin rankaista itseään. Voi syödä ilman että ruoka  ensin pitää ''ansaita'' liikunnalla tai paastolla. Ei kyttää muiden ruokavalioita tai arvostele muiden syömisiä.

Valitsen ravinnon sen mukaan mikä antaa energiaa ja tekee hyvän olon. Kuitenkin jos tekee mieli pizzaa, syön pizzan ilman mitään morkkista. Sen jälkeen onkin turvonnut ja väsynyt olo joten ei tee mieli vastaavaa ruokaa taas aikoihin. Ruuasta ei tule ikinä huonoa omaatuntoa. Ruoka on ravintoa ilman kaloreiden laskemista. Myös nautinto. Koen minulla olevan mutkaton terveellinen suhde ruokaan enkä ikinä laihduta. Olen suunnilleen aina ollut saman kokoinen 163cm/54kg. (Paitsi raskaudet).

Kun syö säännöllisesti ja monipuolisesti, ei usein tule mitään hirveitä himojakaan.

Silloin kuin ruoka on pääasiassa ravinnon ja ilon lähde, eikä siihen liity suurta moraalista arvottamista (esim. salaattilounas ja hoikkuus = olen hyvä ihminen ja ansaitsen palkinnon, roskaruoka ja ylipaino = olen paha ihminen ja ansaitsen rangaistuksen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö tasan sitä mitä haluaa. Ei tee mieli herkkuja muuta kuin harvoin. Jos tekee mieli pizzaa, syö pizzaa. Jos tekee mieli burgeria, syö burgeria. Yleensä syö normaalia ruokaa.

Minkä pohjalta siis valitset ruuan, jos "syöt sitä mitä haluat"? Itselleni esim iloisena ja hyväntuulisena, levänneenä on helpompaa syödä hyvin. Kun ahdistaa tai muuta, sorrun herkkuihin ja roskaruokaan.

Mikä on harvoin herkkuja? Kuinka usein suunnilleen? Mitä sinulle on normaali ruoka? Kuinka paljon päivässä? Onko tarkat ajat?

Ap

Terve suhtautuminen ruokaan on juuri tuon vastakohta.

Ruokavalio ei muutu epäterveellisemmäksi eikä aleta tunnesyömään enemmän kun on huono päivä.

Säännölliset ruoka-ajat tietysti ja terveellistä ruokaa, hyvin harvoin herkkuja, ei napostelua.

Syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.

Syödään kun on nälkä tai silloin kun on ruoka-aika, muutaman kerran vuorokaudessa, ei jatkuvasti. Syödään enimmäkseen järkevän kokoisia annoksia. On ihan normaalia haluta mättää hyvää ruokaa vähän enemmän kuin tarvis, mutta on tervettä osata myös pidättäytyä tästä ainakin ison osan ajasta, että välttää ähkyn ja lihomisen. Yritetään syödä suht terveellisesti, mutta ei niuhotusta eikä totaalikieltoja oikeastaan millekään. Herkuttelut yms ovat ok kunhan eivät jää päälle tai mene överiksi. Terveeseen ruokasuhteeseen kuuluu siis  tietynlainen kyky asettaa omalle syömiselle raameja, mutta myös kyky poiketa näistä raameista pienessä määrin. Ruoka on välttämätön kehon polttoaine ja sen lisäksi ilon lähde, ei mitään sen kummempaa. Ei väline itsensä tai tunteidensa hallitsemiseen tai rankaisemiseen. Ei symboli, joka määrittää esimerkiksi itsekurin kautta kenenkään ihmisarvoa. Ruoan ei kuulu aiheuttaa mitään ikäviä tunteita, ei toisaalta myöskään pakkomielteistä himoa, eikä sitä kuulu ajatella jatkuvasti missään mielessä.

Naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan on se kun voi mättää teollisesti valmistettuja herkkuja niin paljon kuin huvittaa ja tunnesyödä itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi.

Kunhan ei tule huono omatunto eikä ole sitä moralisointia, niin se on naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan.

Annoskokojen ymmärtäminen on myös osa tätä. Amerikkalaisilla tämä on ongelma. Osalla ei ole mitään hajua mikä on normaali määrä ruokaa ja juomaa yhdellä aterialla.

Syön siiloin, kun on nälkä. Ruoka ei ole muuten mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan on se kun voi mättää teollisesti valmistettuja herkkuja niin paljon kuin huvittaa ja tunnesyödä itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi.

Kunhan ei tule huono omatunto eikä ole sitä moralisointia, niin se on naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan.

Teollisen ruuan mättäminen on yksi merkki epäterveestä suhtautumisesta ruokaan. Ruoka silloin on tuskin kovinkaan suuri ilon lähde eikä sen ravinnolliseen arvoon ole kiinnitetty huomiota. Se on silti terveydellinen kysymys, ei moraalinen.

Pullakahvit tai vastaavat kerran, pari päivässä on ihan kiva.

Säännölliset ateriat noin viisi kertaa päivässä sisältäen ne kahvihetket.

Ei tarvitse nähdä nälkää eikä syödä ähkyyn vaan sen verran kuin on tarve. Jos välillä lipsuu, ei kanna huonoa omatuntoa päiväkaupalla.

Syöminen on rentoa eikä joka suupalaa tarvitse laskea paitsi ehkä aluksi, jos on syytä olettaa, että syö aivan liian vähän tai paljon.

Lautasmallista on apua: puolet kasviksia, neljännes perunaa, pastaa tai riisiä, neljännes kalaa, lihaa tai jotain muuta proteiinia. Lisäksi esim. lasillinen maitoa, voileipä ja kevyt jälkiruoka kuten marjakiisseli tai rahka tai hedelmä.

Kun syö aterialla tarpeeksi, ei tarvitse napostella. Napostelukin on välillä ok.

Hyvä ruoka ilahduttaa mielen.

Meillä on syömishäiriöt periytyneet vanhemmilta lapsille. Niitä on sitten hyvin vaikeeta korjata aikuisena kun pieleen on mennyt. Meillä kotona ei ollut ruoka aikoja vaan syötiin sitä sun tätä milloin tahansa. Viikolla ei ollut muuta kuin yksi lämmin kouluruoka päivässä ja kotona sai jääkaapista jotain kaivaa mitä siellä sattui olemaan tai aina ei ollut muuta kuin valot. 

Varmaan silloin kun ei mätä sitä jatkuvasti.

Tykkään hyvästä ruuasta ja usein se on mielessä. Eilenkin nukahdin ajatukseen, että ihanaa kun saa aamulla herätä, juoda kahvia ja syödä tuoretta sämpylää. Haaveilin myös ravintolaruuasta.

Mutta vaikka ajattelenkin ruokaa paljon, niin en mätä sitä kohtuuttomasti. Tiedän rajani. Rasvaisen ruuan jälkeen olen ähky ja pahoinvoiva, siksi syön sitä vain harvoin. Karkkeja/suklaata en syö ollenkaan, samasta syystä. Tulee paha olo. Syön kun on nälkä, kohtuullisia annoskokoja. Pullasta tykkään, mutta sitäkään ei tarvitse syödä kilokaupalla. Mun mielestä mulla on ihan terve suhtautuminen ruokaan. Hoikkakin olen, jos se nyt mitenkään asiaan liittyy.

Nälän tunnetta vain harvoin, syön ekaa kertaa n klo 14, kahvin kanssa pari leipää. Illalla klo 20-22 lämmin ruoka,yleensä kalaa tai naudanlihaa juuresten tai makaroonin kanssa. Syön mitä tekee mieli. Sianlihaa (haisee pahalle) tai kanaa(maistuu pahalle) en syö. Kananmunat eri tavoin valmistettuna on ihan ok. Kevyttuotteita en käytä, liikaa lisäaineita, jopa muovin ainesosia. En napostele, paitsi jos on suklaata niin mätän kerralla koko levyn😋

Normaalipainoinen, n60kg olen.

Huvitti kun amerikkalainen toimittaja raportoi Pariisista että siellä ei nää lihavia ihmisiä vaikka syövät paljon juustoja ja juovat viiniä. Avain oli kuulemma annoskontrolli. Ihka uusi oivallus jenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan on se kun voi mättää teollisesti valmistettuja herkkuja niin paljon kuin huvittaa ja tunnesyödä itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi.

Kunhan ei tule huono omatunto eikä ole sitä moralisointia, niin se on naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan.

Teollisen ruuan mättäminen on yksi merkki epäterveestä suhtautumisesta ruokaan. Ruoka silloin on tuskin kovinkaan suuri ilon lähde eikä sen ravinnolliseen arvoon ole kiinnitetty huomiota. Se on silti terveydellinen kysymys, ei moraalinen.

Sitähän on syöty kouluajoista lähtien. Teollista teurasjäte ruokaa, kenkän pohjia, kana-ja kala pullia, makkara keittoja, mautonta muna velli makarooni laatikkoa jossa ei paljoa lihaa näkyny. Salaatit oli kuivaa lanttu porkkana raastetta ja hyvin ollaan hengissä pysytty. 

Paljon tilataan lounas ruokaloihin teollista ruokaa ja lämmitetään vain tarjolle. Teollisesta jauhepurkista tehdään kastikkeet. 

Kotona syötiin puuroja, maksalaatikkoa ja pyttipannua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan on se kun voi mättää teollisesti valmistettuja herkkuja niin paljon kuin huvittaa ja tunnesyödä itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi.

Kunhan ei tule huono omatunto eikä ole sitä moralisointia, niin se on naisten mielestä terve suhtautuminen ruokaan.

Teollisen ruuan mättäminen on yksi merkki epäterveestä suhtautumisesta ruokaan. Ruoka silloin on tuskin kovinkaan suuri ilon lähde eikä sen ravinnolliseen arvoon ole kiinnitetty huomiota. Se on silti terveydellinen kysymys, ei moraalinen.

Sitähän on syöty kouluajoista lähtien. Teollista teurasjäte ruokaa, kenkän pohjia, kana-ja kala pullia, makkara keittoja, mautonta muna velli makarooni laatikkoa jossa ei paljoa lihaa näkyny. Salaatit oli kuivaa lanttu porkkana raastetta ja hyvin ollaan hengissä pysytty. 

Paljon tilataan lounas ruokaloihin teollista ruokaa ja lämmitetään vain tarjolle. Teollisesta jauhepurkista tehdään kastikkeet. 

Kotona syötiin puuroja, maksalaatikkoa ja pyttipannua. 

Tuotakin isompi ongelma on pulla, suklaa, karkit, keksit, ym herkut.

Se, että pidät kunnon tauot 3-4tuntia SYÖMISEN välillä. Älä napostele! Älä syö karkkia!

Syö elääkseen eikä elä syödäkseen, eli elämä ja ajatukset ei pyöri syömisen ympärillä. Ymmärtää terveellisen ruoan merkityksen ja toteuttaa sitä, mutta pystyy hyvällä omalla tunnolla myös nauttimaan välillä jostain herkusta, jos sellaista haluaa. Paino pysyy normaalissa. Näin minä sen ajattelen.