Mielipiteitä seurusteluun

Olen tapaillut muutaman kuukauden ajan n.1krt viikossa...välillä ollut jopa 3vk välikin erästä tyyppiä.
Hän on yh jolla ei ole tukiverkostoa, samoin minä.
Lapsia ei olla haluttu vielä "sotkea" kuvioihin.
Eli me nähdään kun lapset hoidossa ja koulussa. Ruokkiksella pikasee tai etätyön sallimat vapaudet toi helpomman tilanteen nähdä useammin.
Ongelmaksi nyt tuntuu etätöiden päätyttyä vielä vahvemmin muodostuvan se, että ei ole yhteen sopivaa aikaa nähdä ja tutustua kunnolla.
Hän on ihana ja kiltti, sanoo asiat suoraan, luotettava ja kunnollinen työssä käyvä.
Ymmärrän hänen työnsä ja kodin haasteet, mutta silti tuntuu että voiko tästä ikinä tulla mitään.
Kaipaisin enemmän yhteisiä hetkiä.
En vaadi paljoa, minulle sekin kerta viikkoon olisi ok jos se olisi pysyvää ja homma etenisi tutustumisen osalta.
Seksi on hyvää ja olen aivan hulluna häneen muutenkin.
Mutta tämä odottelu ja epätietoisuus.
Me ei juuri edes viestitellä koska hän ei ole viestittelevää sorttia. Koskaa ei myöskään soitella.
Eli hyvin saattaa olla viikkokin ettei mitään viestiä tai näkemistä.
En haluaisi painostaa, pelkään että säikähtää.
Haluaisin malttaa odottaa ja katsoa, mutta se syö minua.
Välillä olen sitä mieltä että pitäiai päästää irti ja mennä eteenpäin, liian vaikeaa.
Mutta...
Mitä sinä tekisit?