Päätin kertoa lääkärille syömishäiriöstä

Kiitos! vähän kyllä mietityttää saanko edes sanaa suusta, ainakaan itkemättä :0

Rohkea paatos hakea apua! Olen tyoni puolesta jutellut monen nuoren naisen kanssa, jotka ovat hakeneet syomishairioonsa apua. Yleensa ovat juurikin menneet terveyskeskuslaakarin luo ensin. Vastaanotto on ollut vaihtelevaa, joillakin on ollut todella positiivisia kokemuksia, joillakin taas ei. Jos laakari ei tunnu ottavan asiaa vakavasti, kay toisella laakarilla. Tsemppia!

Tietääkö perheesi / tuttavasi syömishäiriöstäsi?

Ainoastaan entinen poikaystäväni jonka kanssa emme ole enää tekemisissä. Tarkoitus on, että perheeni ei asiasta saa tietää ja tässä ei kai pitäisi olla ongelmaa kun olen 19v? Vai?

Hienoa että olet uskaltanut. Minun vinkkini on että kirjoita varalle paperille ne asiat mitkä haluat kertoa. Sitten sinulla on varasuunnitelma, jos et itkultasi saa puhuttua. Hyvin se menee, voimia! 

Mene vaan reippaasti lääkäriin. Lääkärit on nähneet ja kuulleet kaiken, ei niitä mikään hätkähdytä. Tärkeintä on että saat apua ongelmaasi, anoreksiassa kuolleisuus on 20%. Tiedän yhden nuoren naisen joka kuihtui luurangoksi ja menehtyi. Oli juuri anorektikko/buliimikko.

Lääkäreillä ei ole mitään todellista tietoa asioista, ei ole koskaan ollutkaan:
http://www.dailymail.co.uk/health/article-2783866/Could-eating-disorders-one-day-treated-antibiotics-Scientists-bacteria-gut-affect-appetite.html

Kyse on siitä että joillekin suoliston bakteerit aiheuttavat syömishäiriön, jolloin niistä on päästävä eroon.
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/10/141007103308.htm

Kyse on varsin geneerisestä ongelmasta, eli bakteerit tuottavat jonkun haitallisen proteiinin, jota vastaan elimistö hyökkää vasta-aineilla, mutta samalla vasta-aineet myös häiritsevät jonkun hormonin toimintaa, eli tässä tapauksessa melanotropiini, koska se muistuttaa tuota edellistä haitallista proteiinia.

Mää kävelin alunperin tk:n päivystykseen ja itkun seasta kerroin varaustädille että mulla on anoreksia, tarviin apua. Hyvin ottivat vastaan, erittäin vakavissaan. BMI oli sillon jotai ~14

Kiitos kaikille tsempeistä!

Eihän lääkäri voi ilmoittaa asiasta vanhemmilleni/valmentajalleni tms kun tosiaan olen jo täysi-ikäinen? Asun vielä kotona.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 07:48"]

Eihän lääkäri voi ilmoittaa asiasta vanhemmilleni/valmentajalleni tms kun tosiaan olen jo täysi-ikäinen? Asun vielä kotona.

[/quote]

Ei voi, mutta sinuna ehkä kertoisin vanhemmillesi jos teillä on hyvät välit. Lähipiirin tuki edistää syömishäiriöstä toipumista. 

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 07:53"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 07:48"]

Eihän lääkäri voi ilmoittaa asiasta vanhemmilleni/valmentajalleni tms kun tosiaan olen jo täysi-ikäinen? Asun vielä kotona.

[/quote]

Ei voi, mutta sinuna ehkä kertoisin vanhemmillesi jos teillä on hyvät välit. Lähipiirin tuki edistää syömishäiriöstä toipumista. 
[/quote] hyvät välit on joo, mutta en sanoisi että läheiset. Meillä ei hirveästi puhuta "syvällisistä" asioista, tai isän kanssa kyllä joskus jotain mutta lähinnä muiden sisarusteni asioista. Enkä siis edes haluaisi puhua mun perheelle tästä.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:13"]#4 viela jatkaa: - Lahipiiri voi usein auttaa toipumisessa, mutta ei aina. Todella paljon riippuu ihmisista ja myos suhteista perheenjasenten valilla. Onko sinulla joitakin laheisia (ystavia tai perheenjasenia), joille voit asiasta puhua? - Ylla joku jo mainitsikin, etta laakarit voivat tuijottaa BMI:ta ja sen vuoksi torjua avunsaamisen. Taman vuoksi on tarkeaa, etta naet sellaista laakaria, joka ei oleta etta syomishairio = anoreksia = merkittava alipaino. Bulimia vaiheessa paino voi olla ns. normaali tai jopa yli normaalin. Ymmarran, etta sinulla on anoreksian ja bulimian oireita, mika on todella yleista syomishairiotapauksissa. Taman vuoksi joku voi jaada ilman apua, vaikka syomishairioihin perehtyneet ammattilaiset tietavat, etta oireiden vaihtelut usein kuuluvat "taudin" kuvaan.   [/quote] Olen täysin normaalipainoinen, rasvaprosentti on hieman "normaalia" alempi mutta selittyy kilpaurheilulla. Ja siis en itsekään pidä itseäni anorektikkona, syön kyllä säännöllisesti mutta tiedostan että en saa tarpeeksi energiaa koska oon niin tarkka siitä mitä syön ja kuinka paljon. Vaikka tiedostan että tarvisin enemmän energiaa, oon sitä tyytyväisempi mitä vähemmän oon päivän aikana syönyt. Urheilu kuitenkin pakottaa syömään edes jotain. Ahmimista ja oksentamista esiintyy tällä hetkellä joka viikko. Kroppaani inhoan todella paljon ja asia ahdistaa minua suuresti :(

[/quote]

Toivottavasti laakarikayntisi menee hyvin! On hyva, etta olet tiedostanut ongelman ja haluat siihen apua. Kun oikean avun piiriin paasee, moni toipuu ongelmistaan. Ole mahdollisimman rehellinen laakarin luona ja kuten aiemmin mainitsin, kay toisella laakarilla, jos ensimmainen vahattelee ongelmaasi.

Voit myos lukaista esimerkiksi taman http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/index.html  Tuolla nayttaisi olevan lisaa informaatiota ja voit katsoa, jos oireesi sopivat kuvailuihin hairioihin. En kannata ns. omaa diagnosointia ilman laakarin tms. luona kaymista, mutta joskus voi olla ihan hyvakin lukea vahan aiheesta.
[/quote] itseasiassa olen perehtynyt paljon erilaisiin syömishäiriöihin ja muihinkin mielenterveyshäiriöihin kun psykologia kuuluu suurimpiin kiinnostuksenkohteisiini! Mutta joo, olen myös ajatellut etten lähde sen kummemmin itse diagnosoimaan.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:13"]#4 viela jatkaa:

- Lahipiiri voi usein auttaa toipumisessa, mutta ei aina. Todella paljon riippuu ihmisista ja myos suhteista perheenjasenten valilla. Onko sinulla joitakin laheisia (ystavia tai perheenjasenia), joille voit asiasta puhua?

- Ylla joku jo mainitsikin, etta laakarit voivat tuijottaa BMI:ta ja sen vuoksi torjua avunsaamisen. Taman vuoksi on tarkeaa, etta naet sellaista laakaria, joka ei oleta etta syomishairio = anoreksia = merkittava alipaino. Bulimia vaiheessa paino voi olla ns. normaali tai jopa yli normaalin. Ymmarran, etta sinulla on anoreksian ja bulimian oireita, mika on todella yleista syomishairiotapauksissa. Taman vuoksi joku voi jaada ilman apua, vaikka syomishairioihin perehtyneet ammattilaiset tietavat, etta oireiden vaihtelut usein kuuluvat "taudin" kuvaan.

 
[/quote] mulla on kavereita mutta en voi jostain syystä kuvitellakkaan että kertoisin jollekkin heistä.. Ei varsinaisesti läheisiä olla

Up

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:12"]Kiitos! vähän kyllä mietityttää saanko edes sanaa suusta, ainakaan itkemättä :0
[/quote]

Tuossa tulikin jo hyvä neuvo, kirjoita varalta paperille. Ja tilanteessa anna itkun tulla, se on terve tapa purkaa asiaa. Paljon onnea, kyllä tämä tästä!

Oletko muuten alipainoinen? Koska muuten ei saa anoreksiadiagnoosia. Ystävälläni kävi näin...

Ei oo kokemusta mutta teit rohkeasti, hyvä sä! Paranemisiin!

Mitenkäs te jotka on otettu lääkärissä vastaan jollain tavalla vähätellen ootte toiminu?

#4 viela jatkaa:

- Lahipiiri voi usein auttaa toipumisessa, mutta ei aina. Todella paljon riippuu ihmisista ja myos suhteista perheenjasenten valilla. Onko sinulla joitakin laheisia (ystavia tai perheenjasenia), joille voit asiasta puhua?

- Ylla joku jo mainitsikin, etta laakarit voivat tuijottaa BMI:ta ja sen vuoksi torjua avunsaamisen. Taman vuoksi on tarkeaa, etta naet sellaista laakaria, joka ei oleta etta syomishairio = anoreksia = merkittava alipaino. Bulimia vaiheessa paino voi olla ns. normaali tai jopa yli normaalin. Ymmarran, etta sinulla on anoreksian ja bulimian oireita, mika on todella yleista syomishairiotapauksissa. Taman vuoksi joku voi jaada ilman apua, vaikka syomishairioihin perehtyneet ammattilaiset tietavat, etta oireiden vaihtelut usein kuuluvat "taudin" kuvaan.