Kiusattu työkaveri ja hänen tukeminen
Kaikki, esimiehistä tavallisiin työntekijöihin kokee, että tämä yksi henkilö olisi kaiken pahan alkujuuri. Oikeasti yksi ihminen ei venettä kaada, vaan sairastunut yhteisö. Jos työkaverina näen, että nyt tätä yhtä ihmistä vedetään törkeästi lokaan, olen hänen tukena. Jos ei muuten, niin ainakin kuuntelevana korvana.
Eristäminen ja eristäytyminen yhteisöstä taitaa olla suomalaisten bravuuri. Juontaa tyypillisimmästä kiintymyssuhdemallista -välttelevästä.
Otan tietoisen riskin joutumisesta itse kiusatuksi. Onneksi en ole toisista niin riippuvainen. Miten itse toimisit?
Kommentit (16)
Kuulostaa oudolta työpaikalta. Miten häntä kiusataan?
Työterveyteen yhteys, sieltä pitäisi puuttua sairaan työyhteisön toimintaan
Itse varmaan pysyttelisin mahdollisimman neutraalina joka suuntaan. En halua olla osallisena työpaikan henkilöityneissä draamakuvioissa, olen siellä palkanmaksua vastaan hoitamassa työtehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta työpaikalta. Miten häntä kiusataan?
Ei kutsuta häntä koskeviin palavereihin, jätetään postituslistojen ulkopuolelle, ei anneta oikeuksia hänelle tärkeisiin järjestelmiin, ei perehdytetä. Ja kaikki tuki kohdistuu hänen lähiesimieheen, joka osaamattomuuttaan tai tahallaan edesauttaa jatkuvasti tuon tapahtumista. Klassista kiusaamista ja ghostaamista - vähätellään ja kielletään, että ei tässä ketään kiusata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta työpaikalta. Miten häntä kiusataan?
Ei kutsuta häntä koskeviin palavereihin, jätetään postituslistojen ulkopuolelle, ei anneta oikeuksia hänelle tärkeisiin järjestelmiin, ei perehdytetä. Ja kaikki tuki kohdistuu hänen lähiesimieheen, joka osaamattomuuttaan tai tahallaan edesauttaa jatkuvasti tuon tapahtumista. Klassista kiusaamista ja ghostaamista - vähätellään ja kielletään, että ei tässä ketään kiusata...
Miten kohde itse tuohon kaikkeen reagoi? Voisiko työterveyshuolto olla apuna ratkomassa tilannetta? Työyhteisöllä tai kiusatulla itsellään on hyvin minimaalliset mahdollisuudet ratkaista ongelma itse, jos esimieskin on ns.juonessa mukana.
Tuttu tilanne minulle. Olin siis se jota kiusattiin koska kyseinen työyhteisö oli hyvin sairas. Esimies tiesi mutta lakaisi asiat vaan maton alle ja oletti että jaksan vaan. En jaksanut vaan vaihdoin työpaikkaa. Pääsin oikeasti hyvään työpaikkaan mutta sen tiedän että vanhassa työpaikassani tilanne on edelleen huono....
Eiköhän noissa käy aina niin, että esimies saa "puhuttelun" ja homma jatkuu niin kauan, että kiusattu murtuu, sairastuu tai lähtee muualle töihin. Pahimmissa tapauksissa työkyky menee kokonaan. Aatella, jotkut ne vaan kykenee elämään sen kanssa, että aiheuttaa tuon. Ihan mielenkiinnosta kysyn, tietääkö kukaan. Onko esimies koskaan joutunut lähtemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta työpaikalta. Miten häntä kiusataan?
Ei kutsuta häntä koskeviin palavereihin, jätetään postituslistojen ulkopuolelle, ei anneta oikeuksia hänelle tärkeisiin järjestelmiin, ei perehdytetä. Ja kaikki tuki kohdistuu hänen lähiesimieheen, joka osaamattomuuttaan tai tahallaan edesauttaa jatkuvasti tuon tapahtumista. Klassista kiusaamista ja ghostaamista - vähätellään ja kielletään, että ei tässä ketään kiusata...
Miten kohde itse tuohon kaikkeen reagoi? Voisiko työterveyshuolto olla apuna ratkomassa tilannetta? Työyhteisöllä tai kiusatulla itsellään on hyvin minimaalliset mahdollisuudet ratkaista ongelma itse, jos esimieskin on ns.juonessa mukana.
Kiusattu hakee apua. On fiksu. Mutta toki, voi välillä sairaassa tilanteessa käyttäytyä kuten nurkkaan ajettu usein tekee eli ylireagoi. Ja se on minusta tosi ymmärrettävää. Ymmärtääkö muu työyhteisö - en usko, vaan ryhtyy leimaamaan "oudoksi tyypiksi". Ja kehä on valmis...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta työpaikalta. Miten häntä kiusataan?
Ei kutsuta häntä koskeviin palavereihin, jätetään postituslistojen ulkopuolelle, ei anneta oikeuksia hänelle tärkeisiin järjestelmiin, ei perehdytetä. Ja kaikki tuki kohdistuu hänen lähiesimieheen, joka osaamattomuuttaan tai tahallaan edesauttaa jatkuvasti tuon tapahtumista. Klassista kiusaamista ja ghostaamista - vähätellään ja kielletään, että ei tässä ketään kiusata...
Tuo on aivan jokapäiväistä käyttäytymistä useimmissa julkisen hallinnon organisaatioissa.
Näiden lisäksi kiusattava yritetään hiljentää jokapäiväisellä dissaamisella, naureskelemisella, ohipuhumisella, vähättelemisellä, sanomisten vääristelemisellä ja aivan selvällä valehtelulla.
Esimiehet harjoittavat juorujohtamista: mitään ei kysytä eikä sanota suoraan, kaikki tieto kulkee ilmiantajien ja juorujohtajien kautta.
Katselin vuosia tällaista kunnes järkiinnyin ja hain yksityseen yritykseen. Tuntui kuin olisi mielisairaalan oven sulkenut perässään, kun lähti toimistosta.
Mulla on aina tapana ruveta kehumaan haukuttua tyyppiä. "Näitkö mitä se yksi taas teki?? " "Minusta hän on aina toiminut hyvin." "En viitsi tässä nyt kertoa mitään, mutta..." "Juu ei kannata selän takana mitään puhua, aikuiset kun tulee toimeen keskenään ja sillä sipuli."
Jos jotakuta ihan haukutaan päin näköä, olen mennyt haukutun viereen seisomaan, tuijottanut silmiin haukkujaa ja kysynyt kovalla äänellä "Siis mikä tässä nyt oli se ongelma?".
Sähköpostit olen välittänyt ihmisille jotka ovat puuttuneet postituslistasta, olen myös pyytänyt it-tuelta että lisäisivät henkilön x listaan y. Jos siis uskon että esimies ei hommaa aio hoitaa.
En tosiaankaan ole suosittu tyyppi työpaikalla, minulle on oikein vihaisena huudettukin "Mitä SINÄ nyt tähän puutut!". No siksi puutun, kun itseäni kiusattuun lapsena koulussa, ja tiedän miten se vaikuttaa ihmisen elämään. Päätin jo silloin, että aikuisena kun mulla on valtaa, mä puutun. En halua olla lammas. Enkä ole.
Ja kyllä ne kiusaajat vain on kuriin saatu, kun jaksaa sinnikkäästi puuttua, niin ne ei vaivaudu enää niin aggressiivisesti kiusaamaan, kun huomaavat että siihen puututaan.
Tässä tapauksessa kiusatun kannattaisi lähteä. Ei kenenkään tarkoitus ole olla työpaikalla lattialuutu. Yleensä kiusaamiskierre on niin vahva ettei sitä saa pysäytettyä millään ja kiusatun ammattiminä kolhiintuu todella pahasti.
Ja ikävä sanoa, mutta älä sekaannu. Ainoa tapa miten voit tukea työkaveria on kehoittaa lähtemään. Jos jatkat taistelua puolesta, on sinunkin pää pian pölkyllä.
Hienoa ap, että haluat vaikuttaa asiaan.
Mielestäni yksi hienovarainen, mutta tehokas keino on sanallistaa tilannetta neutraalisti ja jopa lakonisesti. Tyyliin "XX ei ole kutsuttu tähän palaveriin, vaikka se koskee häntä". "XX ei ollut kutsun postituslistalla." "XX työtä moititaan, mutta en itse huomaa siinä mitään vikaa." "XX ei ole saanut oikeuksia tähän järjestelmään, vaikka se olisi oleellista hänen työnsä kannalta."
Tarkoitan siis että näitä asioita ja vääryyksiä voi tuoda näkyväksi ilman draamaa. Joskus tällainen voi auttaa ryhmäilmiön purkamiseen. Tsemppiä.
Sain työtehtävän hoidettavaksi. Tietenkin tein sen, koska niin toimin, vastuullisesti. Vanhempi työkaveri oli tehnyt myös kyseisen työtehtävän ja tuli siitä sitten mainitswmaan minulle. Kerroin toki jo tehneeni minulle annetun työtehtävän. Hän oli hämmentyneen oloinen. Ihmeellistä ettei voi luottaa siihen, ettå hoidan minulle annetut työtehtävät kyllä tunnollisesti.
Onko ap:n työpaikka perintäyhtiö Turun Kupittaalla, kova vaihtuvuus on tekijöissä, mukavampaakin hommaa on tarjolla terveemmissä työyhteisöissä.
Vaikea tilanne. Varmaan luikkisin karkuun, mutta minusta teet oikein. Voimia sulle.