Onko lapsen kuolema yhtä kamala jos lapsi on jo aikuinen?

Uskoisin, että on. Kamala vain erilailla. Oma lapsi on aina oma lapsi, oli hän minkä ikäinen tahansa.

aivan varmasti on yhtä kamalaa oli ikä mikä tahansa. Ehkäpä jos lapsi on jo sen ikäinen, että aikuisia lapsiakin hänellä on ja on saanut elää ja näöhdä maailmaa, niin se saattaa jonkun verran lohduttaa. Mutta aina yhtä kauheaa se varmasti on.

Onhan se kamalaa. rikkoo sitä järjestystä jonka miellämme oikeaksi eli että vanhemman kuuluu kuolla ensin.

Oma lapsi on vanhemmilleen lapsi iästä riippumatta.
Kamalin asia se on mitä vanhempi voi kohdata. Se "millätavalla" se on kamalaa voi olla eri.
Esim. itse ajattelisin, että ihan pienen lapsen kuolema, erityisesti tapaturmainen on hyvin raskas kestää, koska lapsi on vielä niin riippuvainen vanhemmasta ja siihen liittyy valtavaa syyllisyyttä kuolemasta.
Aikuisen lapsen kuolema ehkä siis siltä osin "helpompi", että yleensä vanhemmat eivät olisi voinut mitenkään kuolemaa estää.
Eli suru voi olla puhtaampaa ilman syyllisyys ja jossittelu taakkaa. Tai sitten ei.

Mutta olipa lapsi minkä ikäinen tahansa, niin niin rankka asia se kuolema on, että ei siitä itseasiassa koskaan selviä. Asian kanssa oppii elämään, mutta suru kulkee aina mukana.
Minä menetin vauvani, kuolemasta on jo useampi vuosi, enkä silti voi sanoa olevani "oma entinen itseni", ja tuskin tulen koskaan olemaankaan.

Puolisoni oli melkein vuoden saikulla ihan vanhempansa äkillisestä kamalasta kuolemasta.

Onko normaalia? Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia?

Kyllä tämä on kamalaa. T. Lapsensa menettänyt