Onko muita, jotka ei osaa lapsi-small talkia?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:32"]Te jotka ette osaa smalltalkia, oletteko vähän tosikkoja? Miten te otatte sellaisen tavallisen jutustelun niin vakavasti, miten pärjäätte töissänne ja muussa elämässä? Ihmisten kohtaamista olisi hyvä vähän harjotella tai siitä lapsestanne tulee muuten samanlainen tuppisuu.
[/quote]
Kyllä mä muuta small talkia osaan oikein hyvin, mutta en tuota lapsiin liittyvää. Liittyy juurikin siihen ettei ole ikinä päässyt juttelee lapsille tai lapsiperheille, niin ei ole kokemusta noista tilanteista ja ne tuntuu vielä oudoilta.
Ap

Kaikesta nykyihmiset voikin ottaa paineita! Jos nimeä kysytään, kerrot nimen. Jos kysyjä puhuttelee lasta, mutta lapsi ei osaa puhua, vastaat lapsen puolesta. Ei ole kauhean vakavaa, joten relaa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:21"]Minä en ole kovin sosiaalinen luonne ja minusta taas lapset ovat loistava tekosyy saada keskustelua aikaan. En tosin puhu mistään tissittelymussuttelukakkailu-aiheista mutta aloitan yleensä keskustelun kysymällä lapsen ikää tai mainitsemalla kyseiselle äidille, mistä löytyy hänen tarvitsemansa, jos itse tunnen paikan paremmin. En lässytä lapsille enkä aikuisille enkä tykkää jutella ns. intiimiaiheista ventovieraille mutta lapsista juttelu on muuten erinomainen keskustelunavaus omasta mielestäni. Voi kysyä ikää, nimeä, äitiyslomasta/hoitovapaasta, missä ovat lapsen kanssa käyneet ja sen jälkeen jatkaa muihin aiheisiin. Joidenkin äitien kanssa päästään nopeasti muihin aiheisiin, toisten kanssa puhutaan vain lapsista ja sitten on ne, jotka möllöttävät suu auki eivätkä saa vastattua edes siihen ikäkysymykseen tai nakkelevat niskojaan ja poistuvat, kun joku kehtasikin epäsuomalaiseen tapaan puhua julkisella paikalla ventovieraalle.

Minä, epäsosiaalinen yksilö, olen melko sosiaalinen, kun on lapsia lähettyvillä, koska aikuisilta ei voi keskustelunavaukseksi mennä kysymään ikää mutta lapsilta voi. Usein kysyn, onko tuo esim. 2-vuotias ja äiti sitten sanoo, että 1v8kk, jolloin minä totean, että on pitkä ikäisekseen, kun meidän 2v on lyhyempi, ja sitten pääsemmekin jo aiheeseen pituus suvussa ja muutkin aiheet putkahtelevat keskustelun lomassa esiin. Mutta yritäpä kysyä suoraan ventovieraalta hänen pituuttaan ja sukulaistensa pituutta! Ei ole hyvä keskustelunavaus...
[/quote]
No tämä kuulostaa todella järkevältä keskustelulta. Mustakin on kiva kun joku tulee juttelee, mutta jos kysymys esitetään 1-vuotiaalle lapselle, se tuntuu hassulta enkä oikein tiedä mitä vastata. Mutta kiitos vastauksista, nyt tiedän jo paljon paremmin.
Ap

Mulla sama juttu. Enkä osaa puhua muille lapsille. Omalle lapselle lässytän ja puhun mennen tullen. Itse koen vaan vaivaannuttavana puhua puistoissa muille aikuisille tai lapsille. Juurikin siksi, ettei se ole itselleni luontevaa, en vaan osaa. Enkä näe siinä oikein mitään pointtia edes. Mieluummin olen vain oman lapseni kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:21"]Minä en ole kovin sosiaalinen luonne ja minusta taas lapset ovat loistava tekosyy saada keskustelua aikaan. En tosin puhu mistään tissittelymussuttelukakkailu-aiheista mutta aloitan yleensä keskustelun kysymällä lapsen ikää tai mainitsemalla kyseiselle äidille, mistä löytyy hänen tarvitsemansa, jos itse tunnen paikan paremmin. En lässytä lapsille enkä aikuisille enkä tykkää jutella ns. intiimiaiheista ventovieraille mutta lapsista juttelu on muuten erinomainen keskustelunavaus omasta mielestäni. Voi kysyä ikää, nimeä, äitiyslomasta/hoitovapaasta, missä ovat lapsen kanssa käyneet ja sen jälkeen jatkaa muihin aiheisiin. Joidenkin äitien kanssa päästään nopeasti muihin aiheisiin, toisten kanssa puhutaan vain lapsista ja sitten on ne, jotka möllöttävät suu auki eivätkä saa vastattua edes siihen ikäkysymykseen tai nakkelevat niskojaan ja poistuvat, kun joku kehtasikin epäsuomalaiseen tapaan puhua julkisella paikalla ventovieraalle. Minä, epäsosiaalinen yksilö, olen melko sosiaalinen, kun on lapsia lähettyvillä, koska aikuisilta ei voi keskustelunavaukseksi mennä kysymään ikää mutta lapsilta voi. Usein kysyn, onko tuo esim. 2-vuotias ja äiti sitten sanoo, että 1v8kk, jolloin minä totean, että on pitkä ikäisekseen, kun meidän 2v on lyhyempi, ja sitten pääsemmekin jo aiheeseen pituus suvussa ja muutkin aiheet putkahtelevat keskustelun lomassa esiin. Mutta yritäpä kysyä suoraan ventovieraalta hänen pituuttaan ja sukulaistensa pituutta! Ei ole hyvä keskustelunavaus... [/quote] No tämä kuulostaa todella järkevältä keskustelulta. Mustakin on kiva kun joku tulee juttelee, mutta jos kysymys esitetään 1-vuotiaalle lapselle, se tuntuu hassulta enkä oikein tiedä mitä vastata. Mutta kiitos vastauksista, nyt tiedän jo paljon paremmin. Ap

[/quote]

Jos jutellaan suoraan lapselle, niin ei kai siinä varsinaisesti odotetakaan vastausta. Kunhan huomioidaan lasta. Jos halutaan oikeasti tietää lapsen nimi tms., niin kohdistetaan kysymys vanhemmalle.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:21"]Minä en ole kovin sosiaalinen luonne ja minusta taas lapset ovat loistava tekosyy saada keskustelua aikaan. En tosin puhu mistään tissittelymussuttelukakkailu-aiheista mutta aloitan yleensä keskustelun kysymällä lapsen ikää tai mainitsemalla kyseiselle äidille, mistä löytyy hänen tarvitsemansa, jos itse tunnen paikan paremmin. En lässytä lapsille enkä aikuisille enkä tykkää jutella ns. intiimiaiheista ventovieraille mutta lapsista juttelu on muuten erinomainen keskustelunavaus omasta mielestäni. Voi kysyä ikää, nimeä, äitiyslomasta/hoitovapaasta, missä ovat lapsen kanssa käyneet ja sen jälkeen jatkaa muihin aiheisiin. Joidenkin äitien kanssa päästään nopeasti muihin aiheisiin, toisten kanssa puhutaan vain lapsista ja sitten on ne, jotka möllöttävät suu auki eivätkä saa vastattua edes siihen ikäkysymykseen tai nakkelevat niskojaan ja poistuvat, kun joku kehtasikin epäsuomalaiseen tapaan puhua julkisella paikalla ventovieraalle. Minä, epäsosiaalinen yksilö, olen melko sosiaalinen, kun on lapsia lähettyvillä, koska aikuisilta ei voi keskustelunavaukseksi mennä kysymään ikää mutta lapsilta voi. Usein kysyn, onko tuo esim. 2-vuotias ja äiti sitten sanoo, että 1v8kk, jolloin minä totean, että on pitkä ikäisekseen, kun meidän 2v on lyhyempi, ja sitten pääsemmekin jo aiheeseen pituus suvussa ja muutkin aiheet putkahtelevat keskustelun lomassa esiin. Mutta yritäpä kysyä suoraan ventovieraalta hänen pituuttaan ja sukulaistensa pituutta! Ei ole hyvä keskustelunavaus... [/quote] No tämä kuulostaa todella järkevältä keskustelulta. Mustakin on kiva kun joku tulee juttelee, mutta jos kysymys esitetään 1-vuotiaalle lapselle, se tuntuu hassulta enkä oikein tiedä mitä vastata. Mutta kiitos vastauksista, nyt tiedän jo paljon paremmin. Ap

[/quote]

Jos jutellaan suoraan lapselle, niin ei kai siinä varsinaisesti odotetakaan vastausta. Kunhan huomioidaan lasta. Jos halutaan oikeasti tietää lapsen nimi tms., niin kohdistetaan kysymys vanhemmalle.

[/quote]

Jos aikuinen kysyy nimeä 1-vuotiaalta itseltään, hän ei todennäköisesti odota taaperon vastaavan itse reippaasti vieraalle ihmiselle. Kyllä se kysymys on silti osoitettu mukana olevalla huoltajalle. Tulee vähän kummallinen fiilis, jos huoltaja ei tuossa tilanteessa vastaa mitään.

Mä en myöskään ole oikein koskaan osannut "lapsismalltalkia", joten usein ratkaissut asian puhumalla kuin vieraskieliselle aikuiselle.

Siis kun vieras mukula ojentaa vaikka voikukkaa nähtäväkseni ja sanoi "äh ääh", vastaan "hieno voikukka sulla siinä".

Ihmettelen vaan, kuinkakohan aikaisin ja hienosti olis omat muksut oppineet puhumaan, jos olisin lässyttänyt niille? Ilman "pipi-pupu"- kieltä olivat ikätovereitaan edellä kielellisessä kehityksessä, lässytyksen avulla olisvat kai kielineroja?