Väkivallan sietäminen erityislapselta

Periaate on ihan oikea. Mikään syy ei anna syytä käyttäytyä väkivaltaisesti.

Kuitenkin miettisin olisiko jotain muuta keinoa opettaa lapselle väkivallattomuutta, kuin lopettaa tapaaminen. Et kerro yhtään miten lapsesi on erityinen tai mikä saa hänet käyttäytymään väkivaltaisesti (psyykkiset syyt, kehitysvamma, autismi?).

Vähän syystä riippuen voisi miettiä miten väkivalta voi ennaltaehkäistä ja miten toimia kun tilanne on ns. päällä (eli saisiko väkivaltaisen käyttäytymisen estettyä vielä viime hetkellä, esim. antamalla tyynyn tai muun esineen pahoinpideltäväksi tai viemällä lapsen rauhoittumaan). Voisiko kotona myös tapaamisten aikana (ainakin väliaikaisesti) muokata toimintaa niin, että se ehkäisisi väkivaltaa (esim. jos melu ja riehakas toiminta usein kääntyy väkivallaksi, niin ahjaisitte touhua siihen suuntaa, että ollaan rauhallisemmin ja ei riehuta, vaikka perheen muista lapsista on vähän tylsää olla hissukseen aina kun sisarus on kylässä.) Tai voisko tapaamisilla vähän eriyttää touhuja, niin että erityinen saisi tehdä jotain toisen vanhemman (tai toisen vanhemman ja yhden sisaruksen kanssa) ja toinen vanhempi huolehtisi muista, näin hänen käytöstään olisi helpompi kontrolloida, ja tapaamisiila olisi paremmat mahdollisuudet onnistua.

Voisi myös miettiä voisiko joku muu keino rangaista väkivaltaisuudesta olla tehokkaampi, kuin hoitopaikkaan takaisin lähettäminen. Esim. miten hänen nykyisessä asuinpaikassaan suhtaudutaan väkivaltaan.

Ongelma on siinä, että väkivaltaisuutta on hyvin vaikea, jossei peräti mahdoton, ennakoida. Joskus pahantuulisuus muuttuu sekunnissa, toisinaan taas kestää pidempään. Joskus lyöminen on selvä seuraus jostain turhautumisesta tms., useimmiten ei- lapsi saattaa vaan kulkea vierestä ja huitaista. Hänellä on autistisia piirteitä, neurologinen oireyhtymä sekä psyykkisiä sairauksia ja epäillään lisäksi että synnytyksessä tapahtui jotain, joka vaikutti aivotoimintaan. Hän siis tulkitsee ympäristöä poikkeavasti, on joskus harhainen, ei oikein tule toimeen muiden lasten kanssa...aikamoinen paketti.

Tuo on hyvä neuvo, että tapaamisissa voisi alkaa vuorottelemaan, aloimme harkitsemaan sitä viime kerran jälkeen kun perhetapaaminen päättyi kaaokseen.

Miettisin tuossa, että onko lapsella riittävät kognitiiviset edellytykset edes ymmärtää tuota rangaistusta? Sitä on mahdoton näin tuntematta arvioida lainkaan.

Tietenkin lapselle täytyy tehdä selväksi, että väkivaltaa ei hyväksytä. Se, pystyykö lapsi sitä koskaan oppimaan, on sitten yksilöllistä. Olen hoitanut monia haastavia autisteja, ja osalta saadaan häiriökäyttäytyminen kitkettyä osalta ei. Lapsi voi tietysti reagoida ihan siihen rutiinin muutokseen väkivallan keinoin. Jos näin on, on hyvä rakentaa siihen teille tuloon tarkka rutiini ja struktuuri.

Minkä ikäinen lapsi? Se vaikuttaa omaan suhtautumiseeni... En siis salli väkivaltaa, mutta...

8-vuotias.

Miksi ylipäänsä haluatte nähdä tollasta perseilijää? Maailma on täynnä mukavia lapsia