Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka vanhemmat eivät halanneet tai koskeneet sinuun ja joka et halaile ketään
03.02.2022 |
Onko sinulla ollut myös romanttisissa parisuhteissa vaikeuksia koskea toiseen?
Olen itse siis otsikonlainen henkilö, mutta en ole koskaan seurustellut tai edes käymyt treffeillä. Olen miettinyt, että mitähän siitä edes tukisi, jos joku päivä päätyisin seurustelemaan.
Kommentit (37)
On, en pidä kosketuksesta missään muodossa kenenkään kanssa. En halua halaamista, pussailua, en pidä lusikassa nukkumisesta, enkä oikeastaan halua edes harrastaa seksiä. Tykkään pitää fyysisen etäisyyden kaikkiin ihmisiin, ja ahdistun jos joku tulee liian iholle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaikeuksia, mutten kaipaa itse kosketusta enkä luonnostani jaa muille esim halauksia. Ei vain ole kaipuuta niihin. Omia lapsiani halasin kyllä heidän ollessaan pieniä.
Kyllä, on ollut vaikeuksia parisuhteessa ja seksistä nauttimisessa. Siksi en olekaan enää aikoihin uskaltanut seurustella. Miehellä pitäisi olla todella hyvä itsetunto, jotta pystyisi olemaan kanssani.
Lapsuudenkodissani ei kosketeltu, mutta minulle halaaminen tai toiseen koskeminen kaverien kesken on ihan normaalia ja sama pätee tietenki parisuhteeseen. Eli koskettelemattomuus lapsuudessa ei tarkoita automaattisesti kosketuksen välttelyä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
On, en pidä kosketuksesta missään muodossa kenenkään kanssa. En halua halaamista, pussailua, en pidä lusikassa nukkumisesta, enkä oikeastaan halua edes harrastaa seksiä. Tykkään pitää fyysisen etäisyyden kaikkiin ihmisiin, ja ahdistun jos joku tulee liian iholle.
Kun joskus rakastut oikeasti toiseen ihmiseen suorastaan janoat kosketusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ainoa, joka saa koskea minuun. Hänen kanssaan fyysinen läheisyys on luontevaa, kenenkään muun kanssa ei. Aloimme seurustella jo teini-iässä, ehkä myöhemmin olisi ollut vaikeampaa. Lapsia meillä ei onneksi ole.
Ei ole vaikeuksia, mutta en eritysemmin kaipaa kosketusta. Helposti tulee kuuma tai epämukava olo jos toinen on liian lähellä liian kauan. Seksi on ok, mutta turhaa taputtelua ja koskettelua en halua. En myöskään halaa lapsiani enkä kavereitani jos ei ole ihan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo antanut anteeksi lapsuuteni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, en pidä kosketuksesta missään muodossa kenenkään kanssa. En halua halaamista, pussailua, en pidä lusikassa nukkumisesta, enkä oikeastaan halua edes harrastaa seksiä. Tykkään pitää fyysisen etäisyyden kaikkiin ihmisiin, ja ahdistun jos joku tulee liian iholle.
Kun joskus rakastut oikeasti toiseen ihmiseen suorastaan janoat kosketusta.
Ei pidä paikkaansa. Olen ollut naimisissa elämäni rakkauden kanssa kohta 17 vuotta, ja sitä aiemmin on ollut kaksi vakavaa suhdetta, mutta en ole ikinä kaivannut kosketusta. Enköhän näin 46-vuotiaana jo tiedä itse, että mitä kaipaan.
Parisuhteessa voin halata mutta muita en suostu halaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat ihmiset joita olen halunnut koskea ja halailla ovat mieheni ja lapseni. Halaan kuitenkin jos näyttää että toinen on sitä vailla, eli ottaa halailu"asennon", ei se siis mitenkään haittaa, mutta oma aloitteisesti en halaile ketään muita kuin miestä ja lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, en pidä kosketuksesta missään muodossa kenenkään kanssa. En halua halaamista, pussailua, en pidä lusikassa nukkumisesta, enkä oikeastaan halua edes harrastaa seksiä. Tykkään pitää fyysisen etäisyyden kaikkiin ihmisiin, ja ahdistun jos joku tulee liian iholle.
Kun joskus rakastut oikeasti toiseen ihmiseen suorastaan janoat kosketusta.
Et voi omien kokemustesi perusteella yleistää, kuinka muut ihmiset tuntevat tai eivät tunne. Jotkut eivät missään suuressa rakkauden huumassakaan tunne fyysisen kosketuksen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielelläni halaa kavereitani, mutta osaan teeskennellä. Lapsiani halailen paljon. Parisuhteissani läheisyys ei ole tuottanut ongelmaa.
Omituisinta oli, että lapsuudessani halaamattomat vanhempani päättivät toisen vanhemman perussyntymäpäiväkahvittelun jälkeen loukkaantua, kun päivänsankaria ei halattu. No ei halattu, kun ei ole ikinä ollut perheessämme tapana. Itsekin jään edelleen ilman onnitteluhalausta vanhemmiltani omana syntymäpäivänäni, mutta nykyään halaan vanhempiani heidän juhlapäivinään aina, etteivät loukkaannu.
Milloinkohan tajuavat, etteivät itse onnittele halaamalla vai tajuavatko ikinä?
Pitäisiköhän laittaa viesti, "että kyllä nyt taas pahoitin mieleni".
Joskus takavuosina aina työkaverin läksiäisissä oli pakko halata häntä. Eläkkeelle jäävät sedät olivat tietenkin minusta ikivanhoja, olinhan itse parikymppinen. Kuvotti kyllä innokkaat halaajapapat, mutta ei siitä voinut kieltäytyä. Olisi varmaan haukuttu tosi oudoksi.
Ei minun kotonani halattu, ennen korona-aikaa olen itse yrittänyt opetella halaamaan ainokaistani. Äitiäni oli ennen äidin kuolemaa halannut joku huonekaveri, tästä hän kertoi sisarelleni. "Kun ei siihen ole tottunut". Ehkä olisi toivonut sisareni halaavan, mutta kumpikaan ei osannut.
Ensimmäisen poikaystävän kanssa oli aikoinaan vaikea opetella koskemaan. Olin kuin puupökkelö ja kosketus tuntui hankalalta. Pikku hiljaa totuin ja siitä se sitten lähti. Nykyään (50v) kumppanin koskettaminen olisi täysin luontevaa, ei vaan ole ketään ketä koskea.
En pidä minkäänlaisesta fyysisestä läheisyydestä ja pelkästään kättely on inhottava tilanne.
Ei ole ollut vaikeaa koskea kumppania, mutta loukkaannun tosi helposti jos hän ei heti vastaa kosketukseen ns tarpeeksi innokkaasti. Eli pelkään torjuntaa.
En ole koskaan pitänyt siitä, että vieraat ihmiset koskevat minuun tai että minun pitäisi koskea heitä. Esim. halaamista sukutapaamisissa pyrin välttelemään. Kättely, sekin on epämiellyttävää. Olen kaksi kertaa ollut hieronnassa, molemmat kerrat olivat epämieluisia kokemuksia. Vieras ihminen lääppimässä ihoani, epämiellyttävää, jopa inhottavaa.
Parisuhteessa sen sijaan koskettaminen ei tuntunut epämiellyttävältä, päinvastoin -silloin kun vielä elin parisuhteessa. Toisaalta, vuosia yksin olleena en koe kaipaavani edes sitä parisuhdeläheisyyttä. Summaisin asian niin, että pitää olla hyvin läheinen ihminen, ennen kuin koskeminen tuntuu miellyttävältä, ja toisaalta sitäkään koskemista en välttämättä tarvitse.
Lapsena minua on pidetty sylissä ja olen saanut rintaruokintaa, joten siitä ei ole kyse. Lisättäköön, että olen mies.
Romanttisissa parisuhteissa ei ole ollut vaikeuksia koskea toiseen, päinvastoin. Mutta minun on kovin vaikea koskea omiin lapsiini. Ihan pieninä kosketukset tulivat ns. luonnostaan mutta lasten kasvaessa vain inhottaa koskea heitä.