Onko muita, jotka ärsyyntyvät suunnattomasti JAARITTELUSTA? Ilmaistaan samaa asiaa eri sanoin,
nostetaan esiin itsestäänselvyyksiä, toistellaan samaa mitä joku muu sanoi, kuvaillaan asioita tolkuttoman yksityiskohtaisesti. Varsinkin nyt Teams-aikana asia on korostunut. Jotkut rakastavat omaa ääntään.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut käsittelevät sanomaansa puhuessaan, toiset muodostavat käsityksensä ennen kuin avaavat suunsa. Minusta on hyvä hyväksyä kaikenlaiset ihmiset.
Jos tarkoitat kapulakielijaarittelua, se on rasittavaa ja kertoo puhujan epävarmuudesta. Hän ei usko joko itseensä tai sanomaansa. Yrittää sanamäärällä ottaa tilaa haltuunsa ja antaa itsestään pätevän kuvan.
Joo, tätä muun muassa. Ja sitten on niitä, jotka toistelee eri kielikuvia. Vaikea selittää, kun en jaksa kuunnella :D ap
Minulla on yksi työkaveri, joka tarinoita kertoessaan takertuu mitättömiin pikkuasioihin, eikä pääse asiassa eteenpäin. Siis esimerkiksi: "kävin toissapäivänä, vai oliko se sitä edellisenä, vai olikohan se eilen?!? Niin tosiaan menin kauppaan ja siellä oli kalju, vai olikohan se kalju??? Taisi sillä olla ruskea tai musta tukka????...". Todella rasittavaa kuunneltavaa.
Hah haa. Joo, tiedän mistä puhut. Ärsyttävää. Tekis välillä mieli ravistella kauluksista, että asiaan, älä vie turhaan toisten aikaa. Yks työkaverini oli tämmönen. Piti itseään fiksuna 😅 Alotti tarinan tyyliin vuodesta 90 kertomalla itsestäänselvyydet kun olisi riittänyt vastaus kyllä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi työkaveri, joka tarinoita kertoessaan takertuu mitättömiin pikkuasioihin, eikä pääse asiassa eteenpäin. Siis esimerkiksi: "kävin toissapäivänä, vai oliko se sitä edellisenä, vai olikohan se eilen?!? Niin tosiaan menin kauppaan ja siellä oli kalju, vai olikohan se kalju??? Taisi sillä olla ruskea tai musta tukka????...". Todella rasittavaa kuunneltavaa.
Mulla on tapana trollata ihan tosielämässäkin.
Jäänyt kouluajoilta päälle. Olin pitkään koulukiusattuna ja sitten tuli kokoa ja voimaa taustalle.
Sellainen provosointi jäi päälle ja sitä tuli haettua. Baareissa ja julkisessa.
Aika harvoin kukaan menettää hermonsa, mutta sitä tulee haettua että saisi puolustautua aina uudestaan ja uudestaan.
Jotenkin ne aivot kaipaa sitä jännitystä ja nautintohan on katsoa toista ja toisen ilmeitä. Se on kuin tää joutuisi kuuntelemaan kaupallista mainosta joka ei koskaan pääty.
Sitä lyöntiä odottelen että pääsen vetämään vastahyökkäyksen ja tajun kankaalle.
jäänyt päälle kouluajoilta you know?
on sangen vittumainen ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi työkaveri, joka tarinoita kertoessaan takertuu mitättömiin pikkuasioihin, eikä pääse asiassa eteenpäin. Siis esimerkiksi: "kävin toissapäivänä, vai oliko se sitä edellisenä, vai olikohan se eilen?!? Niin tosiaan menin kauppaan ja siellä oli kalju, vai olikohan se kalju??? Taisi sillä olla ruskea tai musta tukka????...". Todella rasittavaa kuunneltavaa.
Mulla on tapana trollata ihan tosielämässäkin.
Jäänyt kouluajoilta päälle. Olin pitkään koulukiusattuna ja sitten tuli kokoa ja voimaa taustalle.
Sellainen provosointi jäi päälle ja sitä tuli haettua. Baareissa ja julkisessa.
Aika harvoin kukaan menettää hermonsa, mutta sitä tulee haettua että saisi puolustautua aina uudestaan ja uudestaan.
Jotenkin ne aivot kaipaa sitä jännitystä ja nautintohan on katsoa toista ja toisen ilmeitä. Se on kuin tää joutuisi kuuntelemaan kaupallista mainosta joka ei koskaan pääty.
Sitä lyöntiä odottelen että pääsen vetämään vastahyökkäyksen ja tajun kankaalle.
jäänyt päälle kouluajoilta you know?
sun kaltaisia kusipäitä on paljon metroissa. yleensä nousuhumalassa sönkötätte ja tuutte naaman eteen sössöttämään sipulin ja viinan hajuisina juttujanne.
Mulla on yks ystävä, joka käyttää tehokeinona sitä että toistaa kaiken. Siis tyyliin (selittää puhelimessa itse): ”Oon pakannut muuttolaatikoita koko päivän. Että tosiaan, muuttolaatikoita oon pakannut koko päivän.” Mä: ”Aijaa? No kiva, jos oot saanut pakkausta eteenpäin. Onko jo hyvällä mallilla?”, ystävä: ”No siis kaikkea en voi vielä pakata, kun tartten osaa kamoista vielä. Että tosiaan ku tartten osa kamoista vielä, niin en voi kaikkea vielä pakata. Mä: Aivan joo, ai niin, no onneks on aikaa vielä.” tms. (Ihan vain keksittynä esimerkkinä.)
Ja ystävä on siis rakas ja ihana, mutta tuo vaan on jotenkin välillä vähän rasittavaa (vaikka välillä huvittavaakin). En ole hälle raaskinut koskaan aiheesta sanoa, ei varmaan itse hoksaa tekevänsä noin.
Ylex kanavalla on eräs juontajat, joka toistaa suurimman osan puheistaan. Olen miettinyt onko mahdollisesti Kemiläinen tapa vai setämiestyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yks ystävä, joka käyttää tehokeinona sitä että toistaa kaiken. Siis tyyliin (selittää puhelimessa itse): ”Oon pakannut muuttolaatikoita koko päivän. Että tosiaan, muuttolaatikoita oon pakannut koko päivän.” Mä: ”Aijaa? No kiva, jos oot saanut pakkausta eteenpäin. Onko jo hyvällä mallilla?”, ystävä: ”No siis kaikkea en voi vielä pakata, kun tartten osaa kamoista vielä. Että tosiaan ku tartten osa kamoista vielä, niin en voi kaikkea vielä pakata. Mä: Aivan joo, ai niin, no onneks on aikaa vielä.” tms. (Ihan vain keksittynä esimerkkinä.)
Ja ystävä on siis rakas ja ihana, mutta tuo vaan on jotenkin välillä vähän rasittavaa (vaikka välillä huvittavaakin). En ole hälle raaskinut koskaan aiheesta sanoa, ei varmaan itse hoksaa tekevänsä noin.
Ja jatkan vielä että alussa kun en tuntenut häntä ja tuota tapaansa niin hyvin, odotin usein, että jälkimmäinen virke sisältää jotain lisätietoa. Hämmennyin, kun vaan toistikin saman asian. Taisin joskus puhelimessa sitten kysyäkin että ”Ai siis mitä?”, kun luulin missanneeni juurikin sen ”uuden” osan jutusta. Jolloin sitten tietenkin toisti saman vielä kolmannen kerran. 🤗 😘
Itse en jaksa kuunnella "jorgonia". Asiat on selitettävä lyhyesti, tai poistun paikalta. En jää kuuntelemaan liirumlaarum-jaarituksia.
Työpaikalla palaverit ovat välillä tuskaa tuon takia. En jaksa yhtään kuunnella jaarittelua. Prosessoinnin puheen aikana ymmärrän kyllä, jos prosessointi on nopeaa, eikä toisteta koko ajan samaa ajatusta eri sanoilla.
Teams-aikana todellakin tämä korostuu. Minulla on myös yksi tällainen tuttu, joka rassaa hermoja jaarittelemalla pitkän kaavan mukaan, vaikka asian voisi tiivistää viidennekseen. Niin paljon täytesanoja ja pyrkimystä artikuloida fiksusti, että lopputulos on oikeasti kaikkea muuta. :D
Kiva ihminen, mutta kerta kaikkiaan rasittavaa kuunneltavaa.
Jotkut käsittelevät sanomaansa puhuessaan, toiset muodostavat käsityksensä ennen kuin avaavat suunsa. Minusta on hyvä hyväksyä kaikenlaiset ihmiset.
Jos tarkoitat kapulakielijaarittelua, se on rasittavaa ja kertoo puhujan epävarmuudesta. Hän ei usko joko itseensä tai sanomaansa. Yrittää sanamäärällä ottaa tilaa haltuunsa ja antaa itsestään pätevän kuvan.