Koko elämä levällään

Up

En tiedä lasketaanko tätä rappiotilaksi, mutta oma elämä oli aika levällään koronasulkujen aikana. Enkä puhu Suomen koronasuluista vaan tilanteesta, jossa kerrostalohuoneistonsa ovesta ei saanut mennä ulos pitkiin aikoihin (asun ulkomailla). Välillä meni monta viikkoa, etten nähnyt auringonvaloa ja hengittänyt ulkoilmaa ollenkaan. Siinä meinaa tulla hulluksi, unirytmi menee sekaisin, syö roskaruokaa, liikunta jää, menettää kiinnostuksensa kaikkeen, ei välitä enää mistään.  Mutta ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä, tilanne oli todella kamala, ainakin oli itse hengissä. Mutta elämä oli kyllä ihan levällään. Töitä kyllä tein, mutta muuta en tehnytkään, olin vaan apaattinen, lihoin, masennuin, söin koko ajan herkkuja, en siivonnut, valvoin yöt, en jaksanut olla yhteydessä kehenkään etänä.

Olen nyt vähitellen yrittänyt pinnistellä takaisin normaalielämään, vaikka välillä vaikeaa onkin. Laitan herätyskellon herättämään suunnilleen samaan aikaan joka aamu, jotta illalla olisi väsynyt suunnilleen oikeaan aikaan. Lasken tarkkaan, että tulee edes joku tietty määrä (vähintään 2,5 tuntia) liikuttua viikossa, nyt kun pääsee ulos (vaikka pitääkin olla maskit, mutta näkeepähän päivänvaloa). Hankin kuntopyörän ja tein Spotify-listan, josta saan energiaa polkea pyörää 30 min kerrallaan. Palkitsen itseni herkuilla pari kertaa viikossa, ettei käy liian kurjaksi. Tavallisesti kuitenkin ostan arkipäiville esim. valmissalaatteja, kanaleikkeitä jne, jotka saa valmiiksi minuutissa mutta jotka ovat terveellisempiä. Askel kerrallaan siis: yksi tavoite tai suunnanmuutos yhtä elämänaluetta kohti, ja yritän pitää niistä kiinni. Välillä lipsuu, mutta ainakin mennään parempaan suuntaan. Nyt järkkään jotain tapaamisia tuttavien kanssa pitkästä aikaa. Kyllä se tästä taas paremmaksi muuttuu, itselleni on tärkeää solmia taas ihmiskontakteja ettei tunne olevansa niin eristyksissä muusta maailmasta. Ja pakottaa itsensä tekemään noita pieniä muutoksia, jotka helpottuvat koko ajan sitä mukaa, kun niistä tulee taas uusi tapa.

Ei liikkaa kerralla, ota yks asia mikä ois just nyt se tärkein ja laitat sen ensin kuntoon ja sitten vasta lisää haastetta.

Ei se elämä muillakaan joka päivä niin ruusuista ole. Siivoaminen tympäisee, ruoanlaitto pakollinen. Jotenkin on vaan jaksettava päivästä toiseen.