Nämä 3 asiaa uhkaavat lapsen hyvinvointia, jos varhaiskasvatuksen uudistus toteutuu
Kommentit (11)
Niinno, silloin ennenvanhaan ei ollutkaan niitä omia ryhmiä tarvitsevia erityislapsia. Pitäisköhän resurssit suunnata siihen suuntaan, että mietitään miksi erityislapsien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti? Jospa voitaisiin sitä kautta vähentää yhteiskunnan kuluja. Tai voitaisiin miettiä, miksi lapsen kasvattamiseen nykyisin vaaditaan jokin koulutus? Silloin ennenvanhaan riitti omien vanhempien maalaisjärki.
Onpa lasten standardisointi viety pitkälle kun varhaiskasvatus koetaan noin tärkeäksi ja vaativaksi asiaksi ettei vanhemmista ole enää lapsiaan kasvattamaan. Jostain syystä kuitenkin kouluhäiriköinti, häiriintyneet ja mielenterveysongelmaiset lapset ja nuoret ovat lisääntyneet koko ajan lähes koko ikäluokkien läpi ulottuvasta varhaiskasvatuksesta huolimatta.
Huono kärjistys. Vanhemmat ovat lapsensa ensisijaisia kasvattajia, mutta opettajilla ja hoitajilla on alan koulutus. Ei ole ihan sama, kuka lapsia opettaa, hoitaa ja kasvattaa päivän aikana!
Ongelmat ovat kasvaneet aivan toisesta syystä: erityislapset integroidaan normaaliryhmiin ilman lisätukea, ennen heidät laitettiin omiin pienryhmiinsä. Myös ryhmäkoot ovat kasvaneet vuosien saatossa.
olisitko valmis antamaan lapsesi 35 lapsen ryhmään jossa aikuiset eivät ehdi edes vaippaa vaihtamaan lapselta saati syliä antamaan.ja tämä on jo nyt, entä kun ryhmäkokoja vielä lisää kasvatetaan ja työntekijät kouluttamattomattomia eivät huomaa jos lapsella ei ole kaikki hyvin.ylipäätänsä lapsi ei pääse kokemaan että on turvallisessa ympäristössä turvallisten aikuisten kanssa.
Ah, mä olen niin onnellinen että omat lapset ovat tällä hetkellä jo koulussa ja eskarissa ja tulevat lapset aion hoitaa kotona. En koskaan ajatellut ryhtyväni perhepäivähoitajaksi vaikka koulutukseni niin antaisikin tehdä. Jos meille siunaantuu vielä lapsia niin aion totisesti ottaa hoitoon muutamat lapset jotta omat voisivat olla kotona..
Vierailija kirjoitti:
Onpa lasten standardisointi viety pitkälle kun varhaiskasvatus koetaan noin tärkeäksi ja vaativaksi asiaksi ettei vanhemmista ole enää lapsiaan kasvattamaan. Jostain syystä kuitenkin kouluhäiriköinti, häiriintyneet ja mielenterveysongelmaiset lapset ja nuoret ovat lisääntyneet koko ajan lähes koko ikäluokkien läpi ulottuvasta varhaiskasvatuksesta huolimatta.
Ehkä juuri subjektiivisesta päivähoitooikeudesta johtuen. Lapsimäärä tasaisesti kasvanut päiväkodeisssa ja erillaiset viritykset vaikuttaneet haitallisesti hoidon laatuun. Ryhmät liian suuria, aikuisten vaihtuvuus huolestuttavaa jne. . Päivähoidon laadun heikkoudesta on pitkää puhuttu, samalla kuin ( kumma kyllä!) ollaan ylistetty politikkojen taholta päivähoidon laatua. Tosiasia on että subjektiivisen oikeuden poistamisella ja perhepalvelujen monipuolistamisella saataisiin ehkä aikaseksi käänne parempaan suuntaan. Laitos hoito mahdollisimman monelle ei palvele lapsen eikä vanhempien etua.
1990-luvulla päiväkodeissa oli käytössä paikkojen vähennys jos ryhmässä oli erityislapsi. Yksi lapsi saattoi vastata jopa kolmea paikkaa, tavallisemmin kahta. Jos vastasi kolmea oli pienten ryhmässä (12 paikkaa) silloin vain 10 päätä, samoin ryhmäkokoa pienensivät alle 1-vuotiaat. Eikä silloin otettu ryhmään ylimääräistä lasta jos jollain sattui olemaan säännölliset kolme vapaapäivää kuukaudessa. Nyt pienten ryhmässä voi olla jopa 15 päätä, erityislapset mukaanlaskettuna.
Todellakin ennen ryhmäkoot olivat pienemmät. Oli enemmän aikaa lapselle, ei ollut projektia projektin perään, ei kymmensivuisia vasuja, päiväkotien blojeja ja whatsuppia jne. Työaika käytetettiin lasten kanssa olemiseen.
Vanhempien vaatimukset oli siihen aikaan melko mitättömiä verrattuna nykyiseen. Ei täytetty jatkuvasti erilaisia seurantalomakkeita tai laadittu turvallisuussuunnitelmaa retkestä lähipuistoon.
Oi niitä aikoja.
t. kehäraakki hoitaja päiväkodista
Mitä kamalaa tapahtuu, jos täyspäinen vanhempi hoitaa lasta? Ei ole isoa ryhmää. Ei ole huutoa ja märkää vaippaa. Kaikki voivat paremmin ja päivähoito on niille lapsille, joiden vanhemmat on töissä tai opiskelemassa.
Vierailija kirjoitti:
1990-luvulla päiväkodeissa oli käytössä paikkojen vähennys jos ryhmässä oli erityislapsi. Yksi lapsi saattoi vastata jopa kolmea paikkaa, tavallisemmin kahta. Jos vastasi kolmea oli pienten ryhmässä (12 paikkaa) silloin vain 10 päätä, samoin ryhmäkokoa pienensivät alle 1-vuotiaat. Eikä silloin otettu ryhmään ylimääräistä lasta jos jollain sattui olemaan säännölliset kolme vapaapäivää kuukaudessa. Nyt pienten ryhmässä voi olla jopa 15 päätä, erityislapset mukaanlaskettuna.
Todellakin ennen ryhmäkoot olivat pienemmät. Oli enemmän aikaa lapselle, ei ollut projektia projektin perään, ei kymmensivuisia vasuja, päiväkotien blojeja ja whatsuppia jne. Työaika käytetettiin lasten kanssa olemiseen.
Vanhempien vaatimukset oli siihen aikaan melko mitättömiä verrattuna nykyiseen. Ei täytetty jatkuvasti erilaisia seurantalomakkeita tai laadittu turvallisuussuunnitelmaa retkestä lähipuistoon.
Oi niitä aikoja.
t. kehäraakki hoitaja päiväkodista
Juuri niin. Totta joka sana.
Varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Onkin siis aika paljon merkitystä, että lapset saavat perushoidon lisäksi laadukasta ja omalle ikäluokalleen räätälöityä varhaiskasvatusta. Liian suuret ryhmät saavat aikaan oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, jotka näkyvät myöhemmin lasten koulumenestyksessä ja sitä kautta työelämässä ja sosioekonomisten erojen syventymisenä. Päiväkotien työntekijät muistuttavatkin, että 90-luvun laman jälkihuolto tuli kalliiksi ja vaikutukset sen ajan lapsiin näkyvät yhä. Ja nyt ollaan toistamassa samoja virheitä leikkaamalla lapsilta.
Ylläoleva lainaus on täältä:
http://www.mutsiavautuu.com/2015/06/kun-paivakodin-tyontekijoiden-kadet.html
Tuolta löytyy hyvät perustelut, miksi ei kannata säästää päivähoidosta ja myös linkit perusteluille. Lyhytnäköistä "säästämistä" ei kannata tehdä. Monta asiaa pitää laittaa uusiksi tässä yhteiskunnasta, ja nykymeno ei voi jatkua. Muutokset pitää kuitenkin tehdä ajatuksella.