Äitini imee kaiken energiani

Olen aikuinen eli 40v nainen. Asun melko lähelle äitiäni ja olen muutenkin läheisriippuvainen. Murehdin hänen vointiaan, soitan joka päivä ja poikkean katsomassa. Pääasiassa hän kuitenkin saaminut vain voimaan henkisesti huonosti. Olen jatkuvassa syyllisyyden ja huolen riatitulessa. Jos otan etäisyytta, syyllistyn. Jos olen läsnä ahdistun hänen ongelmistaan. Niitä on ja asennevielä marttyyrimainen masennuksen kera. Mitä teen? En jaksa enää. Jokomuutan toiselle puolelle maapalloa tai löydänmuut keinot irtaannuttaa itseni. Auttaahan voi mutta miksi menen mukaan siihen pahan olon suohon?