Voiko avioliittojen kestoon vaikuttaa se, että suku on täynnä pitkiä liittoja?

Ei ainakaan meillä tuo pidä paikkaansa. Lapset eronneet  jokainen ja yhdeltä kuollut, meillä pitkä suhde ja muilla sisarruksilla samoin .

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:51"]Ei ainakaan meillä tuo pidä paikkaansa. Lapset eronneet  jokainen ja yhdeltä kuollut, meillä pitkä suhde ja muilla sisarruksilla samoin .
[/quote]Mielestäni kuolemaa ei voi laskea ns. epäonnistuneeksi liitoksi. Itse palvoisin kuollutta puolisoani enkä ottaisi ketään tilalle... jos sais eka sen puolison...

Meillä ainakin pätee. Miehellä on iso suku, 7 sisarusta (eivät ole mitään uskovaisia) ja siellä on yksi liitto päättynyt eroon, muut ovat onnellisia, keitä nyt vaan tiedämme. 

Mulla taas suvussa on kaikki eronneet alkaen molempien vanhempieni vanhemmista jne. paitsi yksi pariskunta.

Mä oon ikionnellinen, että mulla on mun mies, hän kestää mua vaikka moni muu ois jo varmaan lyöny hanskat tiskiin. Mutta koska mun mies luottaa muhun ja jaksaa mua mäkin opin pikkuhiljaa luottamaan, ettei hän jätä minua eikä mun "tarvii" koetella häntä ja olla hankala ja uskon, että olemme yhdessä onnellisia vielä kauan kauan. 

Osaksi voi varmastikin vaikuttaa, mutta eroon riittää, että yksi haluaa erota.

Kyllä se varmaan voi vaikuttaa, mutta toisaalta, tutkimusten mukaan myös vanhempien ero saa lapsen suhtautumaan vakavasti avioliittoon, joko ei mene ollenkaan naimisiin tai sitten tekee kaikkensa että oma avioliitto ei vaan särkyisi, kestävästä avioliitosta tulee vähän jo pakkomielle. Sama juttu alkoholistien lapset, osasta tulee myös juoppoja ja osa on ihan apsolutisteja.

ilman muuta vaikuttaa. jos suvussa ei ole ketään eronnutta, eroamiseen on huomattavasti korkeampi kynnys. mutta kuten 5 kirjoitti, jos yksi osapuoli haluaa erota, silloin tulee ero, ei siinä auta vaikka toinen olisi tyytyväinen liittoon. uskon, että jos näkee usein pitkään yhdessä olleita pareja, on luonnolisempi ajatus itsellekin, että elämä on tasaista ja välillä tylsää, ja niin sen kuuluu ollakin, mutta pitkä liitto on vaalimisen arvoinen.

onnea teille :)

Uskoisin sen vaikuttavan. Mun ja miehen molempien vanhemmat ovat olleet yhdessä liki 30 vuotta, eikä kyllä vanhempien sisaruksista kuin yksi ole eronnut. Muilla siis vuosikymmenten avioliitot takana, isovanhemmista nyt puhumattakaan. Minä ja mies ollaan omissa vanhemmissa nähty se, et aina ei ole helppoa, mutta kenenpä elämä olisi pelkkiä pilvihattaroita? Pääasiassa kuitenkin ovat olleet onnellisia avioliitossaan ja molempien vanhemmat ovat kyllä keskenään toisilleen parhaita ystäviä. Tää sama ajatus on mulla ja mun miehellä. Toista pitää kunnioittaa ja puhumisen tärkeyttä ei voi korostaa. Eikä luovuteta vaikka välillä olisikin vaikeampia aikoja, yhdessä niistäkin selvitään.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:07"]

Osaksi voi varmastikin vaikuttaa, mutta eroon riittää, että yksi haluaa erota.

[/quote]

Kyllähän se riittää, mutta ainakin meillä se on miehen kanssa niin, että hän osaa suhtautua mun sen tyyppisiin puheisiin tai toimiin oikein, siten, jota harva osaa, niin etten mä sitten enää haluakaan erota tai torjua häntä tai nalkuttaa. Sitä on vaikea selittää, mutta siis aivan varmasti olisin jo eronnut kenestä tahansa muusta. Tai muut minusta. Saan mieheltäni tukea, yleensähän kun toinen ryhtyy hankalaksi niin kohta toinenkin ryhtyy. Tosin yksi jakso pariterapiaa on tässä tarvittu, mutta se auttoi, mies näki minut uudessa valossa, että en halua hänelle pahaa kun olen hankala, vaan minulla on hankaluuksia itseni kanssa johtuen lapsuudenkodistani.

4

Voi vaikuttaa monellakin tavalla, myös paineena olla päätymättä eroon vaikka suhde ei oikealta tuntuisi. Harva haluaa olla se suvun musta lammas jonka parisuhde muiden silmissä epäonnistui nopeiten.

Uskoisin, että siitä on etua, jos on kotoa saanut hyvän parisuhteen mallin. Toisaalta myös omien vanhempien huonoista parisuhdetavoista voi oppia. Pahin tilanne on varmaan niillä, joiden vanhemmat jurnuttavat itsepäisesti huonossa suhteessa.

Luulen näin olevan, sillä pitkä ja onnellinen parisuhde perustuu kumppanin arvostukseen, kunnioittamiseen ja luottamukseen ja se "perintyy" kasvatuksen tuloksena ja myös kumppani valitaan noilla perusteilla ja arvoilla, vaikka nykyään muut kriteerit tuntuvat painavat vaakakupissa esim. ulkonainen olemus - kauneus, hoikkuus jne. jotka eivät kuitenkaan kanna parisuhteessa pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 23:13"]

Uskoisin sen vaikuttavan. Mun ja miehen molempien vanhemmat ovat olleet yhdessä liki 30 vuotta, eikä kyllä vanhempien sisaruksista kuin yksi ole eronnut. Muilla siis vuosikymmenten avioliitot takana, isovanhemmista nyt puhumattakaan. Minä ja mies ollaan omissa vanhemmissa nähty se, et aina ei ole helppoa, mutta kenenpä elämä olisi pelkkiä pilvihattaroita? Pääasiassa kuitenkin ovat olleet onnellisia avioliitossaan ja molempien vanhemmat ovat kyllä keskenään toisilleen parhaita ystäviä. Tää sama ajatus on mulla ja mun miehellä. Toista pitää kunnioittaa ja puhumisen tärkeyttä ei voi korostaa. Eikä luovuteta vaikka välillä olisikin vaikeampia aikoja, yhdessä niistäkin selvitään.

[/quote]

Jotenkin tää häiritsee, kun ihmiset luulee, että erot johtuu siitä, että elämä toisen kanssa ei ollut jotain pilvenhattaraa. 

Kyllä jokainen sen tietää, ettei elämä pilvenhattaraa ole, mutta ongelmienratkaisukyky tai vaikeuksien kestäminen ilman liiallista mielipahaa niistä lienevät isommassa roolissa kun mietitään, milloin liitto kestää tai ei kestä. 

Up!!!!

Kyllä ainakin tutkimusten mukaan, että jos omilla vanhemmpilla on sekä parisuhde pitkä, että pitkiä ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, niin lapsienkin ihmissuhteet ovat pitkiä, eikä kavereita tai kumppaneita vaihdella  kuin todella harvoin.