Lue keskustelun säännöt.
”Työpaikkakiusaaminen”
01.02.2022 |
Työpaikka- tai koulukiusaaminen=erittäin vaikea asia, sillä joskus koulukiusaaminenkin on tällaista kuin tässä is:n jutussa mies joka on kokenut itsensä työpaikkakiusatuksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008579203.html
Eli siis selvästi jokin miehessä itsessään vialla, ehkä autisti tms? Mutta mitä tehdä kun pojan koulussa samanlainen tilanne ja tämän itsensä kiusatuksi kokeman pojan vanhemmat soittelevat meille muille vanhemmille? Meidän muiden käsitys on se, että ko. lapsi on käytökseltään hyvin erikoinen ja vaikeasti lähestyttävä. Hän ei tervehdi tavallisesti, ei halua osallistua mihinkään välituntilajiin mikä muita poikia kiinnostaa ja on arvaamaton, oma poikani esim vähän pelkää häntä. Miten tällaista sanoa hänen vanhemmilleen?
Opettajan kanssa olen soitellut lukemattomat kerrat ja hän kiertelee ja kaartelee ympäripyöreyksiä ja lupaa puhua ko.pojan vanhempien kanssa. Mitään näkyvää kiusaamisen ongelmaa opekaan ei ole nähnyt ja siksi kokee ettei ole mitään mihin puuttua, mutta ”me työstämme näitä vuorovaikutuasioita täällä”.
Olen itse aivan kypsä tilanteeseen, ensinnäkin siksi että en halua omaa herkkä ja pelokkaan taipuista lastani leimattavan kiusaajaksi ja toisekseen siksi, että olen oikeasti tosi huolissani mitä tämä kiusatuksi itsensä kokeva lapsi joskus tekee jos ei saa asianmukaista apua.
Tänä is:n juttu todella säikäytti ja järkytti minua juuri oman tilanteemme vuoksi.
Kommentit (28)
En koe olevani siinä asemassa, että voisin täräyttää jollekin lapsensa tarvitsevansa ammattiapua.. Olen myös ihmisenä kiltti ja yritän aina saada asioita soviteltua ilman että kellään jää mitään hampaankoloon.
Yksi tilanne tapahtui eilen: äitinsä soitti ja kertoi pojan jääneen ulkopuolelle koska minun poikani oli kääntänyt kaikki häntä vastaan eikä kukaan enää suostunut pelaamaan hänen kanssaan.
Kysyn illalla omaltani ja hän kertoo, että olivat pyytäneet tätä ”kiusattua” poikaa mukaan välitunti-palloon koska ope on niin kehoittanut tekemään. Poika ei halunnut. Myöhemmin hän juoksi kesken pelin paikalle ja sanoikin haluavansa mukaan mutta pelaamisen sijaan alkaa vain töniä kaikkia. Poikani kaatui tönäisystä hankeen ja kertoi taas pelostaan tämän pojan käytöstä kohtaan ja oli itse poistunut pelistä sisälle. Ja joo, muutkin olivat sitten lopettaneet pelin, mutta silti tässä ei ole kyse siitä että minun poikani olisi häntä kiusannut ja ”kääntänyt ryhmän häntä vastaan”.
Vastaavia tilanteita tulee jatkuvasti, minun poika ei onneksi ole ainoa ketä syytetään, mutta tuntuu että hän kokee sen raskaimmin koska on tosi herkkä. Alan olla ihan väsynyt tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MÄ taas kysyn, että miksi "käytökseltään hyvin erikoista ja vaikeasti lähestyttävää" sitten saa kiusata ja syrjiä? Miksi te vanhemmat ette opeta lapsillenne, että joittenkin ihmisten kommunikaatio on vähän erilaista, mutta että he eivät tarkoita pahaa ja että heillä on samanlaiset tarpeet kuin muillakin? Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista tullakseen hyväksytyiksi?
Ja eikö teidän lapsille olisi tulevaisuudessa etu, kun osaisivat tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa? Eikö se olisi hyväksi opinnoissa ja työelämässä? Eikö esim suunnittelu- ka myyntityö helpottuisi kun osaisi nähdä erilaisten ihmisten tarpeet, eikö johtotehtävät onnistuisi paremmin, kun osaisi kommunikoida monenlaisten ihmisten kanssa? MIKSI sun lapsi on oikeutettu tukee kun hän on "herkkä ja pelokas" mutta joku toinen ei, vaikka on todennäköisesti ihan yhtä herkkä ja pelokas, mutta niin että hänen on vaikea ilmaista itseään vieraille?
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani siinä asemassa, että voisin täräyttää jollekin lapsensa tarvitsevansa ammattiapua.. Olen myös ihmisenä kiltti ja yritän aina saada asioita soviteltua ilman että kellään jää mitään hampaankoloon.
Yksi tilanne tapahtui eilen: äitinsä soitti ja kertoi pojan jääneen ulkopuolelle koska minun poikani oli kääntänyt kaikki häntä vastaan eikä kukaan enää suostunut pelaamaan hänen kanssaan.
Kysyn illalla omaltani ja hän kertoo, että olivat pyytäneet tätä ”kiusattua” poikaa mukaan välitunti-palloon koska ope on niin kehoittanut tekemään. Poika ei halunnut. Myöhemmin hän juoksi kesken pelin paikalle ja sanoikin haluavansa mukaan mutta pelaamisen sijaan alkaa vain töniä kaikkia. Poikani kaatui tönäisystä hankeen ja kertoi taas pelostaan tämän pojan käytöstä kohtaan ja oli itse poistunut pelistä sisälle. Ja joo, muutkin olivat sitten lopettaneet pelin, mutta silti tässä ei ole kyse siitä että minun poikani olisi häntä kiusannut ja ”kääntänyt ryhmän häntä vastaan”.Vastaavia tilanteita tulee jatkuvasti, minun poika ei onneksi ole ainoa ketä syytetään, mutta tuntuu että hän kokee sen raskaimmin koska on tosi herkkä. Alan olla ihan väsynyt tähän tilanteeseen.
Mitä sinä sitten suostut tekemään, siis muuta kuin kuuntelemaan "totuuksia" (valheita) pojastasi? Toki, voit jo tässä kohtaa siirtää kaiken kommunikoinnin koululle. Et selvitä tätä asiaa muuten kuin koulun kautta. Opettajalle voinet kertoa näkökulmasi.
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani siinä asemassa, että voisin täräyttää jollekin lapsensa tarvitsevansa ammattiapua..
Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että joku ei jo saa ammattiapua, jos sellaista tarvitsee? Et sinä sitä mistään tietäisi, vaikka saisikin.
Vierailija kirjoitti:
MÄ taas kysyn, että miksi "käytökseltään hyvin erikoista ja vaikeasti lähestyttävää" sitten saa kiusata ja syrjiä? Miksi te vanhemmat ette opeta lapsillenne, että joittenkin ihmisten kommunikaatio on vähän erilaista, mutta että he eivät tarkoita pahaa ja että heillä on samanlaiset tarpeet kuin muillakin? Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista tullakseen hyväksytyiksi?
Ja eikö teidän lapsille olisi tulevaisuudessa etu, kun osaisivat tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa? Eikö se olisi hyväksi opinnoissa ja työelämässä? Eikö esim suunnittelu- ka myyntityö helpottuisi kun osaisi nähdä erilaisten ihmisten tarpeet, eikö johtotehtävät onnistuisi paremmin, kun osaisi kommunikoida monenlaisten ihmisten kanssa? MIKSI sun lapsi on oikeutettu tukee kun hän on "herkkä ja pelokas" mutta joku toinen ei, vaikka on todennäköisesti ihan yhtä herkkä ja pelokas, mutta niin että hänen on vaikea ilmaista itseään vieraille?
Luetaankohan me samaa ketjua? On vähän eri asia jos heikkoudet vuorovaikutustaidoissa on tyyliin ärrävika tai ujous, eikä ketään tietenkään saa kiusata erilaisuudesta. Eihän tässä niin tehtykään.
Tässä kuitenkin vaikutti olevan tilanne se, että tuon toisen pojan heikkoudet vuorovaikutustaidoissa ilmenevät mm tönimisenä ja tilanteiden erilaisena tulkintana. Tuolle pojalle olisi apua jos häntä valmennettaisiin noissa asioissa. Nyt hän ei saa tarvitsemaansa apua, kun vanhempansa vaan kuvittelevat muiden kiusaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄ taas kysyn, että miksi "käytökseltään hyvin erikoista ja vaikeasti lähestyttävää" sitten saa kiusata ja syrjiä? Miksi te vanhemmat ette opeta lapsillenne, että joittenkin ihmisten kommunikaatio on vähän erilaista, mutta että he eivät tarkoita pahaa ja että heillä on samanlaiset tarpeet kuin muillakin? Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista tullakseen hyväksytyiksi?
Ja eikö teidän lapsille olisi tulevaisuudessa etu, kun osaisivat tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa? Eikö se olisi hyväksi opinnoissa ja työelämässä? Eikö esim suunnittelu- ka myyntityö helpottuisi kun osaisi nähdä erilaisten ihmisten tarpeet, eikö johtotehtävät onnistuisi paremmin, kun osaisi kommunikoida monenlaisten ihmisten kanssa? MIKSI sun lapsi on oikeutettu tukee kun hän on "herkkä ja pelokas" mutta joku toinen ei, vaikka on todennäköisesti ihan yhtä herkkä ja pelokas, mutta niin että hänen on vaikea ilmaista itseään vieraille?
Luetaankohan me samaa ketjua? On vähän eri asia jos heikkoudet vuorovaikutustaidoissa on tyyliin ärrävika tai ujous, eikä ketään tietenkään saa kiusata erilaisuudesta. Eihän tässä niin tehtykään.
Tässä kuitenkin vaikutti olevan tilanne se, että tuon toisen pojan heikkoudet vuorovaikutustaidoissa ilmenevät mm tönimisenä ja tilanteiden erilaisena tulkintana. Tuolle pojalle olisi apua jos häntä valmennettaisiin noissa asioissa. Nyt hän ei saa tarvitsemaansa apua, kun vanhempansa vaan kuvittelevat muiden kiusaavan.
Mistä sä tiedät, ettei jo valmenneta? et mistään. Sä oot vaan päättänyt, että tämä lapsi on huono ja että sen takia sitä saa kiustata..
Tuo töniminen ja tilanteiden erilainen tulkinta on yleensä seurausta siitä, että niitä lapsia on kiusattu ja syrjitty alakouluun mennessä jo vuosia.
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani siinä asemassa, että voisin täräyttää jollekin lapsensa tarvitsevansa ammattiapua..
Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että joku ei jo saa ammattiapua, jos sellaista tarvitsee? Et sinä sitä mistään tietäisi, vaikka saisikin.
Mä olen se, joka ehdotti ammattiapua. Jos toi poika olisi jo avun piirissä ja jonkinlaisissa tutkimuksissa, niin tuskin sen vanhemmat sitten spämmisi syytöksiä solkenaan luokkakavereiden vanhemmille asioista, joita ei ole tapahtunut. Kyllä ne sitten osaisi olla hiljaa ja keskittyä poikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄ taas kysyn, että miksi "käytökseltään hyvin erikoista ja vaikeasti lähestyttävää" sitten saa kiusata ja syrjiä? Miksi te vanhemmat ette opeta lapsillenne, että joittenkin ihmisten kommunikaatio on vähän erilaista, mutta että he eivät tarkoita pahaa ja että heillä on samanlaiset tarpeet kuin muillakin? Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista tullakseen hyväksytyiksi?
Ja eikö teidän lapsille olisi tulevaisuudessa etu, kun osaisivat tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa? Eikö se olisi hyväksi opinnoissa ja työelämässä? Eikö esim suunnittelu- ka myyntityö helpottuisi kun osaisi nähdä erilaisten ihmisten tarpeet, eikö johtotehtävät onnistuisi paremmin, kun osaisi kommunikoida monenlaisten ihmisten kanssa? MIKSI sun lapsi on oikeutettu tukee kun hän on "herkkä ja pelokas" mutta joku toinen ei, vaikka on todennäköisesti ihan yhtä herkkä ja pelokas, mutta niin että hänen on vaikea ilmaista itseään vieraille?
Luetaankohan me samaa ketjua? On vähän eri asia jos heikkoudet vuorovaikutustaidoissa on tyyliin ärrävika tai ujous, eikä ketään tietenkään saa kiusata erilaisuudesta. Eihän tässä niin tehtykään.
Tässä kuitenkin vaikutti olevan tilanne se, että tuon toisen pojan heikkoudet vuorovaikutustaidoissa ilmenevät mm tönimisenä ja tilanteiden erilaisena tulkintana. Tuolle pojalle olisi apua jos häntä valmennettaisiin noissa asioissa. Nyt hän ei saa tarvitsemaansa apua, kun vanhempansa vaan kuvittelevat muiden kiusaavan.
Mistä sä tiedät, ettei jo valmenneta? et mistään. Sä oot vaan päättänyt, että tämä lapsi on huono ja että sen takia sitä saa kiustata..
Tuo töniminen ja tilanteiden erilainen tulkinta on yleensä seurausta siitä, että niitä lapsia on kiusattu ja syrjitty alakouluun mennessä jo vuosia.
R
Voi olla ihan vaikka nepsy-ongelma, aivoissa eri asetukset kuin muilla.
Ohis mutta tajuutteko te ap ja se ”ammattiavun” suosittelija, että te käytännössä sanotte, että on ihan ok kiusata vammaisia, koska niillä ei oo normaaleja kykyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta tajuutteko te ap ja se ”ammattiavun” suosittelija, että te käytännössä sanotte, että on ihan ok kiusata vammaisia, koska niillä ei oo normaaleja kykyjä?
Näin ei ole väitetty missään muualla kuin sinun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta tajuutteko te ap ja se ”ammattiavun” suosittelija, että te käytännössä sanotte, että on ihan ok kiusata vammaisia, koska niillä ei oo normaaleja kykyjä?
Näin ei ole väitetty missään muualla kuin sinun päässäsi.
No kyllä ketjun aloitusviesti käytännössä noin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä ihmetyttää tämä näkemys, että ammattiavun ehdottaminenkin koetaan nyt kiusaamiseksi tai syrjimiseksi. Ja jos yksi ja sama henkilö on aina ja joka taholla ongelmissa, niin asiaan pitää tarttua niin että häntä lähdetään parantamaan. Ei niin, että asian annetaan olla ja muut taipuvat ympärillä mutkille. Olisi suorastaan heitteillejättöä olla puuttumatta tuon yksilön ongelmiin ja olla tarjoamatta apua. Ja kun kyse on lapsista, niin vastuu on aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
MÄ taas kysyn, että miksi "käytökseltään hyvin erikoista ja vaikeasti lähestyttävää" sitten saa kiusata ja syrjiä? Miksi te vanhemmat ette opeta lapsillenne, että joittenkin ihmisten kommunikaatio on vähän erilaista, mutta että he eivät tarkoita pahaa ja että heillä on samanlaiset tarpeet kuin muillakin? Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista tullakseen hyväksytyiksi?
Ja eikö teidän lapsille olisi tulevaisuudessa etu, kun osaisivat tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa? Eikö se olisi hyväksi opinnoissa ja työelämässä? Eikö esim suunnittelu- ka myyntityö helpottuisi kun osaisi nähdä erilaisten ihmisten tarpeet, eikö johtotehtävät onnistuisi paremmin, kun osaisi kommunikoida monenlaisten ihmisten kanssa? MIKSI sun lapsi on oikeutettu tukee kun hän on "herkkä ja pelokas" mutta joku toinen ei, vaikka on todennäköisesti ihan yhtä herkkä ja pelokas, mutta niin että hänen on vaikea ilmaista itseään vieraille?
Enhän minä voi lasta pakottaa olemaan toisen kanssa joka on arvaamton ja arvaamattomasti aggressiivinen? Tietysti pitää tulla luokassa toimeen ja esim juuri kysyä mukaan porukkaan kuten ope oli ohjannut, mutta ei voi edellyttää ns hyvää kaveruutta jos on kokoajan peloissaan ja jännittää toisen käytöstä. Ei se kaveruus synny pakottamalla.
Uskoisin, että vanhalla systeemillä tämä lapsi olisi jo jossain pienluokassa missä varmasti pärjäisi paremmin tukevalla aikuisohjauksella, mutta tällä nykysysteemillä missä kaikki on vaan integroitu väkisin yhteen isoon luokkaan, pulassa on hänkin. Odotus ei silti voi olla, että toiset lapset korjaavat toisensa ja koska hän selkeästi tarvitsisi paljon enemmän jotain mitä toinen lapsi ei voi antaa, että pärjäisi vuorovaikutuksessa. Minusta on epäreilua, että minun lapsi on se jolla oli eilen poski hangeassa hiekotussoraa vasten ja hän on se ketä nyt syytetään kiusaajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lisäys vielä tuosta ammmattiavusta: olen varovasti yrittänyt sanoa tälle äidille kun soittaa, että minun pojan näkemys on kyllä kovin erilainen ja että muiden vanhempien ja pojan kaverin kanssa puhuttuani, sieltä tulee kyllä aika yhtenäinen kuvaus, joten josko olisi kyse siitä että lapsesi hahmottaa tilanteita huonosti? Äiti ei ota yhtään onkeensa vaan selittää vain, että ”ei kun eilen hän olisi halunnut ulkopalloon mukaan ja oli sanonut että haluaa mukaan ja….” Tässä vaiheessa en ollut vielä kuullut oman lapseni kertomusta joten sanoin vain, että en nyt voi puhua asiasta enempää ennen kuin olen puhunut lapseni kanssa.
Eli en usko että lapsi on avun piirissä, muuten äidillänsä olisi parempi ymmärrys kokonaisuudesta.
No se, että ryhmä taitavampia kommunikoijia saa sovittua yhteisen kertomuksen, ei vielä tarkoita, etä se olisi ihan koko totuus. Kyllä te nyt sen verran omistakin kouluajoistanne muistatte.
Millaisia nämä vanhemmat sitten ovat? Onko heillä haasteita kommunikaatiossa tms. mikä heijastuisi lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Niin ja lisäys vielä tuosta ammmattiavusta: olen varovasti yrittänyt sanoa tälle äidille kun soittaa, että minun pojan näkemys on kyllä kovin erilainen ja että muiden vanhempien ja pojan kaverin kanssa puhuttuani, sieltä tulee kyllä aika yhtenäinen kuvaus, joten josko olisi kyse siitä että lapsesi hahmottaa tilanteita huonosti? Äiti ei ota yhtään onkeensa vaan selittää vain, että ”ei kun eilen hän olisi halunnut ulkopalloon mukaan ja oli sanonut että haluaa mukaan ja….” Tässä vaiheessa en ollut vielä kuullut oman lapseni kertomusta joten sanoin vain, että en nyt voi puhua asiasta enempää ennen kuin olen puhunut lapseni kanssa.
Eli en usko että lapsi on avun piirissä, muuten äidillänsä olisi parempi ymmärrys kokonaisuudesta.
Äidillä on ilmeisesti taipumus "sanoittaa lastaan". Onkohan heillä totuttu, että lapsi murahtaa ja äiti sanoittaa. En nyt lähde enempää analysoimaan, kunhan tuli mieleen. Ehkä äiti on niin hyvä tulkki, ettei ymmärrä muiden olevan vaikea ymmärtää lastaan / lapsella olevan vaikeuksia tulla ymmärretyksi kodin ulkopuolella.
Ammattiavun ehdottamisessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta miksi ap:n ja muiden vanhempien lapsia häiritsee, jos yksi ei halua osallistua leikkeihin?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä vanhemmat sitten ovat? Onko heillä haasteita kommunikaatiossa tms. mikä heijastuisi lapseen?
Tätä mun mies sanoi tänään kun tuskailin sille eilistä äidin puhelua. Tulee niin inhottava olo hänen soitoistaan, että tosissani harkitsen josko ehdottaisin jotain sellaista ettei näitä puheluita enää käydä lainkaan, vaan asiasta tavataan koululla ja läsnä on oltava vähintäänkin ope ja ehkä myös kuraattori. En enää halua olla yksin hänen syytöstensä kohteena langan päässä.
Melkein mietin sitäkin, että ottaisimme tästä kokonaan uuden suunnan elämälle ja muuttaisimmw pienelle paikkakunnalle kyläkoulun läheisyyteen. Toisaalta se tuntuu liioitellulta reaktiolta tähän tilanteeseen ja toisaalta olen valmis mihin tahansa jotta lapseni kehitys ja opiskelu on turvattu. Se ei kuitenkaan tätä akuuttia tilannetta ratkaise koska muutto olisi puolen vuoden tai vuoden projekti, ei heti ja nyt tapahtuva.
Harmittaa että isojen kapunkien koulut ovat menneet tällaiseksi.
Jos ton pojan vanhemmat kerta on jo laukoneet sulle "totuuksia" sun pojasta, niin kerro sinäkin, mitä tiedät heidän poikansa käytöksestä koulussa, siihen sävyyn, että poika tarvitsee ammattiapua. Sitten sanot, että tässä on kaikki mitä sulla on sanottavaa, ja että jatkossa vastaat vain koulun henkilökunnalle.