Voi ei, minua hävettää ihan kamalasti...

Törmäsin tänään aikaisemmin kirjastossa ex-mieheni nykyiseen vaimoon, joka oli siellä minun lapseni, eli tytärpuolensa kanssa. Emme ole koskaan jutelleet nykyisen vaimon kanssa, vaikka hän ex-mieheni ovat olleet jo kauan yhdessä.

No, ensimmäiseksi kun näin hänet, ajattelin, että onpas kaunis ja hoikka :( Minun, väsyneen ja rähjäisen pienten lasten äidin, vastakohta.

Juttelimme aluksi niitä näitä, ja sain kuulla, että hän on raskaana. Minulle tämä oli kova pala, sillä en ole vieläkään päässyt yli exästäni (varsinkin, kun hän vehtasi tämän naisen kanssa vielä meidän suhteemme aikana...).

Sitten hän kysyi, mitä teen työkseni. Kerroin että olen lähihoitaja (joka on totta). No, tämä nyksä sitten kertoo, että on sydänkirurgi.
Voitte vain arvata, millainen isku tämä oli minulle.

Aloimme jutella kulttuurista yms., ja minua alkoi hävettää kuinka vähän tiedän asioista :(

Kaiken lisäksi näytti siltäkin, että esikoislapseni (9-vuotias) viihtyy enemmän äitipuolen kanssa kuin minun... On aina muutenkin niin menossa isälleen. (Onneksi minulla on kuitenkin kaksi muuta lasta.)

Pian hänen seuransa kävi niin vaikeaksi, että minun oli pakko lähteä kotiin itkemään.

Minulla ihan on kamala olo :( En ymmärrä, miten pääsen yli.