Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö koskaan elämäänne
06.06.2015 |
että mikä tarkoitus ja merkitys elämällänne on? Että oletteko onnistuneet täyttämään elämäntarkoituksenne? Tai tuntuuko elämä täysin turhalta? Mikä sen saa turhaksi?
Mietittekö koskaan, oletteko koskettaneet jonkun toisen elämään positiivisesti, tai onko elämällänne ollu merkitystä muille?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saatuani kypsemmällä iällä tunsin että nyt on elämällä merkitystä.
En mieti. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on lähinnä kosminen vitsi.
Mietin kyllä. Olen tullut tämmöisiin tuloksiin:
oma elämäni on osa elämän (biologisen ja kulttuurisen) ketjua, sen tehtävänä on mahdollistaa elämän jatkuminen ja ketjun pysyminen katkeamattomana.
en vielä ole täyttänyt tarkoitustani, elämäni on vasta puolivälissä. Muta joo, kyllä se vähitellen täyttyy. Siltä kannalta tätä toki voisi pitää turhana, että jos minä en tekisi tätä ja olisi tässä, joku muu kyllä oisi. Jollei ihminen olisi tässä, joku muu laji olisi. Mutta ei se kenenkään tai minkään niistä osalta silti turhaa ole.
ja kyllä, olen vaikuttanut positiivisesti omien vanhempieni, puolisoni, lapsieni elämään, joidenkin ystävieni ja oppilaideni elämään myös. Minulla on merkitys.
Mietin joka päivä, jos uskallan. Yleensä yritän järjestää elämään liikaa sisältöä, ettei ole pakko. Äidilläni on äskettäin löydetty muistisairaus, ja olemme kärsineet vuosia ymmärtämättä miksi kaikki on niin vaikeaa. Tähän asti olen ihmetellyt, miksi hän on niin itsekeskeinen eikä piittaa edes sen vertaa että olisi pahoillaan, vaikka tuottaa valinnoillaan lapsille huolta ja vaivaa. Nyt ihmettelen, miksi yhteiskuntakin on niin itsekeskeinen, ettei yritä auttaa enempää omaisia pärjäämään tilanteessa, vaan yritetään vain varmistella, että asiat edelleen menisivät niin puhtaasti vanhuksen oman pään mukaan kuin suinkin mahdollista.
Olen kuvitellut, että mikään yhteiskunta ei uskalla riskeerata työikäisten olosuhteita liikaa, vaan elämä järjestetään niin, että heidän työkykynsä on vapaasti riistettävissä, ja vanhojen ja lasten asiat järjestetään sitten niillä ehdoilla, mihin kyetään. Mutta nyt olen alkanut ymmärtää, että kun koneet korvaavat työvoiman, kaikki keinot vähentää työväestön todellisia työhaluja ja -kykyjä ovat hyvästä, vaikka poliitikkojen puheissa väitettäisiin mitä. Omien hemmoteltujen vanhempien asioilla juokseminen monen sadan kilometrin päästä on epäilemättä loistava keino vapauttaa työpaikkoja viisikymppisiltä nuoremmille.
On sitten vain unohtunut, että nyt viisikymppisissä on väkeä, jotka eivät ole ehtineet keräämään minkäänlaisia pääomia, kun edellinen lama sotki työurat ja nykyinen niittasi ne lopullisesti. Meillä ei ole varaa käydä katsomassa niitä vanhempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:47"]En mieti. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on lähinnä kosminen vitsi.
[/quote]
Kyllä. Kyllä, juuri näin.
mä vaan toivon, että elämä on ollut merkityksellinen... en ole kuitenkaan varma, onko se sitä ollut. Miksi musta tuntuu, etten eä vanhaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun työttömyys osuu omalle kohdalle silloin ihmisen merkitys loppuu kokonaan
Joskus nuorempana tuli asia mieleen kun miljoonavelat kasvoivat niskassa 18% korkoa, mutta kun oppi hyväksymään, ettei mennyttä voi muuttaa ja tulevaisuutta ei voi tietää ennen kuin on kohdalla, niin elämä on ollut paljon helpompaa.
Mietin