Tietenkin olen aina tiennyt, että on olemassa loputtoman viilipyttyjä ihmisiä

Mut ap, onko sulla sellainen ajatus, että kaikki ympäristössä on vaan heijastumaa susta ja pitääkin olla? Ei kaikki, mitä toinen tuntee ja ilmaisee, ole susta lähtöisin. 

Minä en ala raivoamaan, jos joku asia suututtaa. "Jäähdyttelen" ensin tunteita, eli käsittelen asian päässäni ja mietin miten voisin esittää oman kantani siten, että tulen ymmärretyksi ja en suututa toista turhaan. Puran vihan pääni sisällä, en patoa sitä mitenkään. On helpompi keskustella rauhoittuneena. Mies on samanlainen, joten ymmärretään molemmat, jos toinen tarvitsee "aikalisän".

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:42"]

Näihin keskusteluihin tulee aina henkilöitä kehuskelemaan rauhallisuudella ja tunteidensa megatasokkaalla käsittelyllä omassa päässä. Oikeastihan mitään kehuskeltavaa ei välttämättä ole. Näissä asioissa on paljon enemmän kysymys esim. synnynnäisistä fysiologisperäisistä temperamenttieroista ja lapsuudenkodissa opitusta esimerkistä kuin omasta psyykkisestä työstä ja tunnetaidoista. Kokemukseni mukaan tällainen "rauhallinen" henkilö saattaa loppupeleissä osoittautua tunnetaidoiltaan poikkeuksellisen vajaaksi ja kehittymättömäksi. Asioiden ja ihmisten kohtaamisen sijalla on välttelykäyttäytyminen, jota voi halutessaan nimittää "sivistyneeksi" :-D mutta on tosiasiassa täysin alkeellista. Välttelykäyttäytyminenhän näkyy sitten eri kriiseissä hyvin ikävillä tavoilla, ajatelkaa nyt vaikka toimintaa puolisona ja isänä....

[/quote]

Joo, kyllä kaikkien pitäisi louskuttaa leukojaan, suu vaahdoten ja hyökkiä toisten päälle, kuin eläimet. Se on tervettä käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 21:29"]

No, monet aikuiset ei enää aikuisina saa itkupotkuraivareita. Vaan jättävät ne jo kolmivuotiaina. Mikä ongelma?

[/quote]

Ongelma on siinä, että AP'n mielestä on ihan ok jos aikuinen käyttäytyy kuin kolmevuotias, mutta epänormaalia jos kumppani ei suostu taantumaan samalle tasolle.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:42"]

Näihin keskusteluihin tulee aina henkilöitä kehuskelemaan rauhallisuudella ja tunteidensa megatasokkaalla käsittelyllä omassa päässä. Oikeastihan mitään kehuskeltavaa ei välttämättä ole. Näissä asioissa on paljon enemmän kysymys esim. synnynnäisistä fysiologisperäisistä temperamenttieroista ja lapsuudenkodissa opitusta esimerkistä kuin omasta psyykkisestä työstä ja tunnetaidoista. Kokemukseni mukaan tällainen "rauhallinen" henkilö saattaa loppupeleissä osoittautua tunnetaidoiltaan poikkeuksellisen vajaaksi ja kehittymättömäksi. Asioiden ja ihmisten kohtaamisen sijalla on välttelykäyttäytyminen, jota voi halutessaan nimittää "sivistyneeksi" :-D mutta on tosiasiassa täysin alkeellista. Välttelykäyttäytyminenhän näkyy sitten eri kriiseissä hyvin ikävillä tavoilla, ajatelkaa nyt vaikka toimintaa puolisona ja isänä....

[/quote]

Joku järkevä viilipytty pyhimys kävi alapeukuttamassa. Hyvä kun otit tuon temperamentti jutun esiin. Se on totta. On turha tulla kenenkään muniaan heiluttelemaan sillä, mitä on syntymässä perinyt.

Naurattaa ihmiset jotka kuvittelevat hienosti käsittelevänsä ja tekevänsä mahtavan paljon työtä ajatuksineen, kun oikeasti eivät TUNNE yhtä voimakkaasti kuin ne jotka ihan oikeutetusti ilmaisevat tunteensa.

Suomessa on joku vammainen käsitys ja oppimalli, ettei ihmisellä saa olla mitään tunteita. Ei edes välttämättä positiivisiakaan. Korkeintaan nöyryys saa olla ja kiitollisuus. Ja itseään vähättelevyys ja perseen nuolenta alttius ja halukkuus.

Minäkin uskon, että rauhallisuus on ihan luonnekysymys. Toki jokainen voi opetella hillitsemään tunteitaan, mutta perusluonne on ja pysyy. Itse olen rauhallinen tyyppi ja sen vuoksi pärjäänkin loistavasti työssäni, jossa tapaan usein juuri näitä herkästi kilahtavia ja suuttumuksensa huutamisella ja raivoamisella esiintuovia ihmisiä. Olen siis diplomaattiluonne ja jos joku on kiukkuinen ja tyytymätön, alan yhdessä hänen kanssaan selvittämään, mikä on ongelma ja mitä ongelmalle voisi tehdä. En mä vapaa-ajallanikaan patoa tunteita sisääni, koska lievät ärtymykset nyt vaan kuuluvat elämään ja saattaa multa joskus ärräpäitäkin päästä, jos vaikka potkaisen varpaani kipeästi pöydänjalkaan tms. Toistaiseksi elämässäni ei ole ollut asioita, joiden vuoksi olisi ollut tarvetta alkaa raivomaan. Ehkä sitten, jos joku polttaisi kotini, saattaisin kilahtaa kunnolla. 

Viilipytyn kans elävänä draamaprinsessana sellainen huomautus, et oma viilipyttyni ei ihan niin hyvin peitä ärtymystään kuin kuvittelee. Voi olla viikon ihme etäinen ja tympeä, mitään ei sano, sit kun jossain vaiheessa mulla palaa hermo ja vaadin tietää mikä on vialla kun on niin ärsyttävä, onkin märehtinyt jotan päässään koko ajan. Milloin mitäkin on tullut eteen, sopu löytyy mutta mähän sen työn siinä teen. Viilipytyn mielestä voi olla hienoa, ettei "rasita" muita avautumisillaan, jonkun toisen mielestä ois kiva tietää missä mennään.

Kilareita saavat ihmiset ovat rasittavia ja tasapainottomia. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteensa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:15"]Kilareita saavat ihmiset ovat rasittavia ja tasapainottomia. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteensa.
[/quote] Muita ylenkatsovat ihmiset ovat rasittavia ja omahyväisiä.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:07"]

mutta koskaan ennen kohdalleni ei ole osunut sellaista, joka ei vain näytä suuttumustaan mitenkään. En todellakaan arvosta säännöllistä räyhäämistä ja wt-menoa mutta on suorastaan kamalaa, kun toinen ei näytä vihastumistaan mitenkään. Mielestäni raivo täytyy raivota ulos ja käyttää vaikka vähän rumiakin sanoja ja jälkeenpäin pyytää anteeksi ja sopia. Mikään tietty tasaisin väliajoin toistuva haukkumisen aihe (esim. menneisyys) ei ole ok, vaikka pyytelisi aina anteeksi sanojaan, mutta sellainen spontaani tunteenpurkaus on erittäin ok oikealla hetkellä... Miten tällaisten epäluonnollisen rauhallisten ihmisten kanssa tullaan toimeen pidemmällä aikavälillä, vai kannattaako edes yrittää?

[/quote]Vaihda muslimiin, niin saat kerran päivässä turpaan ja tiedät paikkasi.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:15"]Kilareita saavat ihmiset ovat rasittavia ja tasapainottomia. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteensa.
[/quote]
Joo, tulee mieleen jotkut tosi-tv-starat, joilla ei ole mitään itsehillintää. Minna Sara, Martina, Niko Saarinen, Saana ent. Parviainen, Henna Kalinainen...

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:42"]

Näihin keskusteluihin tulee aina henkilöitä kehuskelemaan rauhallisuudella ja tunteidensa megatasokkaalla käsittelyllä omassa päässä. Oikeastihan mitään kehuskeltavaa ei välttämättä ole. Näissä asioissa on paljon enemmän kysymys esim. synnynnäisistä fysiologisperäisistä temperamenttieroista ja lapsuudenkodissa opitusta esimerkistä kuin omasta psyykkisestä työstä ja tunnetaidoista. Kokemukseni mukaan tällainen "rauhallinen" henkilö saattaa loppupeleissä osoittautua tunnetaidoiltaan poikkeuksellisen vajaaksi ja kehittymättömäksi. Asioiden ja ihmisten kohtaamisen sijalla on välttelykäyttäytyminen, jota voi halutessaan nimittää "sivistyneeksi" :-D mutta on tosiasiassa täysin alkeellista. Välttelykäyttäytyminenhän näkyy sitten eri kriiseissä hyvin ikävillä tavoilla, ajatelkaa nyt vaikka toimintaa puolisona ja isänä....

[/quote]

Joo, kyllä kaikkien pitäisi louskuttaa leukojaan, suu vaahdoten ja hyökkiä toisten päälle, kuin eläimet. Se on tervettä käytöstä.

[/quote]Viesti 33:n saamissa vastauksissa näkyy, että ei pystytä argumentoimaan läheskään samalla tasolla :).

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:15"]

Kilareita saavat ihmiset ovat rasittavia ja tasapainottomia. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteensa.

[/quote]Psyykkisesti aikuinen osaa kohdata ja käsitellä tunteitaan. Jos toisen ihmisen suuttumus on jollekin ylivoimaista kohdata, hän ei ole tasapainoinen, ja on pulassa nimenomaan omien vihantunteidensa kanssa. Tunteiden pelkääminen ei ole tasapainoa. Tällainen ihminen voi käsitellä sisäisiä kriisejään muita huonommin, ei paremmin, kuten itse saattavat uskotella, itselleenkin.

Ongelmaksi tuollaisessa suhteessa tuleekin helposti se, että se viilipytty syyllistää temperamenttisempaa tunneilmaisusta. Nimittelee hulluksi, tasapainotomaksi ja rasittavaksi ja väittää, että kaikkien pitää hillitä kaikki tunteensa. Niinhän ei ole.

Aleksitymia eli kyvyttömyys ilmaista tunteita on ihan psykologinen/psykiatrinen termi. Molemmat tunneilmaisun ääripäät voidaan määritellä häiriöiksi.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:15"]Kilareita saavat ihmiset ovat rasittavia ja tasapainottomia. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteensa. [/quote] Joo, tulee mieleen jotkut tosi-tv-starat, joilla ei ole mitään itsehillintää. Minna Sara, Martina, Niko Saarinen, Saana ent. Parviainen, Henna Kalinainen...

[/quote]

Paskaakaan et noista ihmisistä oikeasti tiedä. Tiedät pienen siivun jota sinulle esittää tuotantoyhtiö. Kertoo sinusta todella paljon tuon listasi perusteella, millainen ihminen olet. Aika vitun tyhjäpäinenen pellehermanni tai sitten hyvin nuori pinnallinen teini.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:42"]

[/quote]

Joku järkevä viilipytty pyhimys kävi alapeukuttamassa. Hyvä kun otit tuon temperamentti jutun esiin. Se on totta. On turha tulla kenenkään muniaan heiluttelemaan sillä, mitä on syntymässä perinyt.

Naurattaa ihmiset jotka kuvittelevat hienosti käsittelevänsä ja tekevänsä mahtavan paljon työtä ajatuksineen, kun oikeasti eivät TUNNE yhtä voimakkaasti kuin ne jotka ihan oikeutetusti ilmaisevat tunteensa.

Suomessa on joku vammainen käsitys ja oppimalli, ettei ihmisellä saa olla mitään tunteita. Ei edes välttämättä positiivisiakaan. Korkeintaan nöyryys saa olla ja kiitollisuus. Ja itseään vähättelevyys ja perseen nuolenta alttius ja halukkuus.

[/quote]

Minä TUNNEN ja eläydyn hyvin voimakkaasti, mm. musiikki (soittaminen ja laulaminen), luonnon kauneus eli sen tuoksut, värit ja äänet... Olen kuitenkin hyvin rauhallinen ihminen, en huuda ja vedä kilareita. Tunteita on muitakin kuin "vitutus", joka ilmenee kaltaisillasi voimakkaasti vihana tai raivona, jotka  taitavat usein olla myös pettymystä, katkeruutta ja jopa kateutta.

Mieltä painavista asioista keskustelen esim. hyvän ystävän kanssa, ystäväni pystyvät yleensä antamaan asioihin uusia näkökulmia. Vitutuksen jakaminen yleensä helpottaa mieltä, eikä ole tarvetta hautoa asioita eikä raivota. 

[/quote]

Omaa tulkintaasi ja täyttä paskaa. En räyhää kenellekään. Sinä keksit sen omasta persereijästäsi. Onnea vaan elämääsi täydellisenä tunteiden ammattilaisena ja viisauden ihmeellisenä entiteettinä!

Kiukuttelu ja räyhääminen on monen ihmisen kohdalla televisiosta ja elokuvista opittu käyttäytymismalli. Yleensä se kertoo kyvyttömyydestä käsitellä omia ajatuksiaan. Tyypillistä teini-iässä ilman televisiotakin.

Viilipytty käyttää usein temperamenttisempaa hyväksi ilmaisemaan tunteensa. Hänen ei itse tarvitse silloin vaivautua. Mitä enemmän tunteita temperamenttinen ilmaisee, sitä tiukemmin viilipytty sulkeutuu. Ihan sama ilmiö kuin puheliaisuuden suhteen. Suhteen alussa on voitu keskustella ihan normaalisti ja ilmaista tunteita, mutta vähitellen toinen ottaa kantaakseen puhumisen ja toinen pääsee vetäytymään. Tarvitaan pariterapiaa avaamaan tällainen polarisoitunut lukko, jotta molempien toiveet, tarpeet ja tunteet saadaan jälleen esiin.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:09"]Kiukuttelu ja räyhääminen on monen ihmisen kohdalla televisiosta ja elokuvista opittu käyttäytymismalli. Yleensä se kertoo kyvyttömyydestä käsitellä omia ajatuksiaan. Tyypillistä teini-iässä ilman televisiotakin.
[/quote] uskon, et teet kaikkesi auttaaksesi kiukuttelevaa henkilöä tajuamaan tapojensa lapsellisuuden. Siitä on varmasti apua.