Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kaappaus keittiössä 4.6
05.06.2015 |
Katsoin eilisen Kaappaus keittiössä jakson ja olen hämmästynyt! Alavieskassa asuva Jenni ei suostu maistamaan mitään uusia makuja ja elää vain ranskalaisilla ja pizzalla. Häntä ei ilmeisesti raskaana ollessaan kiinnostanut edes sikiön hyvinvointi. Asenne oli jotenkin ihan pielessä ja vielä maikkarin sivuilla sanoi jälkikäteen "olleensa Aihiseen pettynyt, kun muutos ei ollut tuon kummoisempi". Huoh taas miten pihalla sitä ihminen voi olla ja menee vielä lisääntymään!
Kommentit (24)
Kaikki vastuu ulkoistetaan. Minussa ei ole mitään vikaa, minun ei tarvitse tehdä mitään. Tulkaa ja muuttakaa elämäni ulkoapäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"– Toiset ovat asuneet pääkaupunkiseudulla ikänsä ja itse asun maalla, ja olemme tottuneet erilaiseen. Täällä asiat tapahtuvat erilailla, Jenni kertoo syitä siihen, miksi Aihisen vierailu ei onnistunut muuttamaan hänen ruokavaliotaan monipuolisemmaksi."
Ehhehe, vai nyt on vika siinä, että auttaja tuli kaupungista ja Jenni itse asui maalla! Ja asioistakin oli sanottu hänelle ihan väärällä tavalla... Olen itsekin aika "arvosteluherkkä", mutta onpa paksua mennä sanomaan noin kun on itse pyytänyt Aihisen kotiinsa auttamaan muutoksissa! Sitä saa mitä tilaa, eli jos työnnät kaiken muiden viaksi niin he tuskin innostuvat auttamaan sinua kauheasti.
Katsoin itsekin kyseisen ohjelman ja järkytyin. Tiedän kolmevuotiaan, joka suostuu reippaasti maistamaan kaikenlaisia ruokia, mutta tämä aikuinen nainen vain kitisee.... Lieneekö kyseessä jonkinlainen syömishäiriö?
Toi on psykologinen ongelma, jota ei voi kokki parantaa. Terapiaan kuuluisi.
Minä puolestani mietin, mitä merkitystä sillä on, syökö kuhaa tai kaviaaria. Ruoka on ruokaa, ravintoainetta. Jos ei herkuttele rasvalla ja sokerilla, on ihan se ja sama, syökö jugurttia tai tofua. Vitamiinit saa purkista ja ihminen pysyy elossa, vaikka ei sipulia söisikään.
En ole koskaan kuullut nirsosta ihmisestä, joka olisi saanut ruokamyrkytyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä Munki mielestä on ihan pään sisällä toi ongelma. Jotenki kävi sääliksi sitä sen miestä, ku tuntu ettei jenni yhtään välittänyt sen tunteista. Mahtavatko enää olla edes yhdessä...
Taas joku vammanen ei osaa kirjoittaa päivämäärää. Vittu opetelkaa jo. Näyttää idioottimaiselta tuo otsikko " kaappaus keittiössä 4 piste 6 " , saa mielikuvan, että olisi jakson nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:56"]
Joo kyllä Munki mielestä on ihan pään sisällä toi ongelma. Jotenki kävi sääliksi sitä sen miestä, ku tuntu ettei jenni yhtään välittänyt sen tunteista. Mahtavatko enää olla edes yhdessä...
[/quote]
Ihan samaa mietin minäkin. Mies oli todella pettynyt siinä jälkipuinnissa. Ja ihan syystä!
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:59"]Taas joku vammanen ei osaa kirjoittaa päivämäärää. Vittu opetelkaa jo. Näyttää idioottimaiselta tuo otsikko " kaappaus keittiössä 4 piste 6 " , saa mielikuvan, että olisi jakson nimi.
[/quote]
Pahoittelut päiväsi pilaamisesta. Toivottavasti toivut tästä kaameasta katastrofista tämän päivän aikana. Terveisin: ap, joka epäilyksistäsi huolimatta on ihan terve päästään ja ruumiistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kommentoi vielä.
Kun kaiken oppii kotona, lapsi oppii matkimalla ja yleensä syö sitä mitä eteen kannetaan ja mitä vanhemmatkin syövät, niin mua alkoi jotenkin ihan "sosiologisesti" kiinnostaa miten ihmisestä tulee nirso. Tai sellainen, että "mä haluun muuttaa mun elämän, mutta ei kai mun itteni tarvi tehdä mitään", johon asenteeseen jotkut ovat viitanneet ketjussa.
Ymmärrän hyvin, että joidenkin mielestä sienien tai graavin kalan suutuntuma on niin inhottava, että he jättävät ne mieluiten väliin. Se heille suotakoon. Mutta kun Aihisen ohjelmassa ei ole kyse mistään eksotiikasta, vaan arkiruuasta (jota sienet kyllä ovat :))! Monet ennakkoluuloisesti tai pelokkaasti uusiin makuihin suhtautuvat tyypit ovat sarjassa suostuneet maistamaan, pohtimaan ja jotkut innostuneetkin uusista jutuista. Se raumalainen yh:kin, joka mätti lapsensa syöttötuolin tasolle jotain einesruokaa, ei antanut lapselle lautasta eikä edes lusikkaa, niin hänkin oivalsi ruuasta ja syömisestä paljon ja teki ihan kunnollista safkaa lopulta. Ja lapsella oli lautanen ja lusikka.
Jennin lapselle ei voi toivoa muuta, kuin että hän saa syödäkseen isänsä laittamaa kap verdeläistä ruokaa. :)
2
Mä ihmettelen myös sitä, miten ihminen ei oikeasti saa itseään niskasta kiinni, vaikka lapsikin tulossa. Luulisi, että haluaa tehdä kaikkensa, jotta sikiö saa tarvitsemansa ravintoaineet, ei kaikki kasvikset vaan voi olla yök. Hyvin näki Aihisestakin sen turhautumisen ja loukkaantumisen, kun toinen vaan naureskelee eikä edes halua ottaa tosissaan ongelmansa.
Sinällään harmi, että tytöllä oli mahdollisuus muutokseen eikä hän edes yrittänyt. Ohjelmaan varmasti haki ihmisiä, jotka olisivat olleet valmiita tekemään kaikkensa ja nyt heidän paikan vei tuollainen hälläväliä-prinsessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka ette ymmärrä nirsoja. Minäpä yritän havainnollistaa. Kuvitelkaapa tilanne, jossa saatte eteenne jotain sellaista, mikä kuvottaa jopa oksettaa, pelkkä haju voi laittaa yökkimään. Se voi olla oksennusta, ripulia, läjä mönkiviä matoja, kuollut rotta tjms. Tekeekö mieli laittaa sitä suuhun, jos sanon, että syö nyt vaan koska se on terveellistä ja siinä on vitamiineja... Minulla tilanne kalan, katkarapujen jne merenelävien kanssa on juuri tällainen. En vaan voi laittaa niitä suuhuni, koska tilanne päättyy oksentamiseen.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:30"]
Te jotka ette ymmärrä nirsoja. Minäpä yritän havainnollistaa. Kuvitelkaapa tilanne, jossa saatte eteenne jotain sellaista, mikä kuvottaa jopa oksettaa, pelkkä haju voi laittaa yökkimään. Se voi olla oksennusta, ripulia, läjä mönkiviä matoja, kuollut rotta tjms. Tekeekö mieli laittaa sitä suuhun, jos sanon, että syö nyt vaan koska se on terveellistä ja siinä on vitamiineja... Minulla tilanne kalan, katkarapujen jne merenelävien kanssa on juuri tällainen. En vaan voi laittaa niitä suuhuni, koska tilanne päättyy oksentamiseen.
[/quote]
No mitä pahaa siinä oksentamisessa on? Jatkat oksentamisen jälkeen syömistä, ei se ole sen kummempaa kun "pahin" on jo tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:30"]
Te jotka ette ymmärrä nirsoja. Minäpä yritän havainnollistaa. Kuvitelkaapa tilanne, jossa saatte eteenne jotain sellaista, mikä kuvottaa jopa oksettaa, pelkkä haju voi laittaa yökkimään. Se voi olla oksennusta, ripulia, läjä mönkiviä matoja, kuollut rotta tjms. Tekeekö mieli laittaa sitä suuhun, jos sanon, että syö nyt vaan koska se on terveellistä ja siinä on vitamiineja... Minulla tilanne kalan, katkarapujen jne merenelävien kanssa on juuri tällainen. En vaan voi laittaa niitä suuhuni, koska tilanne päättyy oksentamiseen.
[/quote]
No mitä pahaa siinä oksentamisessa on? Jatkat oksentamisen jälkeen syömistä, ei se ole sen kummempaa kun "pahin" on jo tapahtunut.
[/quote]
Niin ja oksennan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Haluaisit varmaan olla samassa illallispöydässä, jossa vieruskaverilla on oksupussi sylissä.
4.6. ←PISTE TULEE KUTOSENKIN JÄLKEEN. Aina kun nään tuommoisen virheen, niin ajattelen, että kirjoittajan täytyy olla täysi idiootti.
Mä en tiennytkään, että tästä on tullut kolmoskausi, joten aloin heti katsomaan! Aihinen on niin ihana :)
Todella ärsyttävä tuo tyttö, ei lapsetkaan ole noin nirsoja ja naurettavia ruuan suhteen. Tosin jos totuttaa itsensä siihen "paskaan" eli höttöisiin valmismarinadeihin, ranuihin ja pakastesafkaan, niin ei ihme, jos kunnollinen puhdas ruoka ei maistu. Mutta ei silti voi aikuisella ihmisellä olla noin vaikeeta maistaa ja totutella uusiin makuihin! Vielä kaiken kukkuraksi, kun puoliso kokkasi herkullisen näköistä ruokaa. ARGH.
Tunnen nirson aikuisen, joka ei syö juuri mitään. Kaupan valmisruuat maistuu parhaiten varmaan siksi, ettei niissä oikein makua olekaan. Lapsia on myös ja vanhempansa ruokailutottumukset ovat perineet hekin.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:30"]
Te jotka ette ymmärrä nirsoja. Minäpä yritän havainnollistaa. Kuvitelkaapa tilanne, jossa saatte eteenne jotain sellaista, mikä kuvottaa jopa oksettaa, pelkkä haju voi laittaa yökkimään. Se voi olla oksennusta, ripulia, läjä mönkiviä matoja, kuollut rotta tjms. Tekeekö mieli laittaa sitä suuhun, jos sanon, että syö nyt vaan koska se on terveellistä ja siinä on vitamiineja... Minulla tilanne kalan, katkarapujen jne merenelävien kanssa on juuri tällainen. En vaan voi laittaa niitä suuhuni, koska tilanne päättyy oksentamiseen.
[/quote]
Onko sinulla aina ollut näin? Saitko joskus pahentunutta kalaa lapsena ja siitä syntyi inho kaikkia vedeneläviä kohtaan? Suomessa on 180.000 järveä ja pitkä rannikko, joten kalan ainakin pitäisi olla meille aika luontaista ruokaa.
On aika hassua kannustaa ihmistä syömään sillä, että ruoka on terveellistä ja siinä on vitamiineja. Mä yleensä sanon, että "maista, se on hyvää".
Minä en syö esim. nahkiaisia, en ole koskaan syönyt, koska ne ovat raadonsyöjiä ja muistan mummon kertomat jutut sodanaikaisista hukkuneista sotilaista ja nahkiaisista. Kyseessä ei ole siis mikään maku- tai sairastumismuisto, vaan mielikuva. Sen sijaan syön kyllä rapuja, jotka myös ovat raadonsyöjiä. Niihin liittyy juhlaa ja herkuttelua, perinteitä, positiivisia mielikuvia.
Söin nuorempana munuaisia siinä missä muutkin, mutta siihen tuli joku stoppi, johon en ole päässyt kiinni. En pysty selittämään sitä millään lailla. Silti pidän kovasti erilaisista maksaruuista, kateekorvasta, enkä torju sisälmyksiä millään yleisellä tasolla.
Syököön ihmiset mitä syövät, mutta Aihisen ohjelman perusajatus on mielestäni järkipäinen. Hyvä, tavallinen, monipuolinen ruoka on terveellistä ja ennenkaikkea se tuottaa nautintoa. Ruuan kautta voi saada arkeen rytmiä ja säännöllisyyttä, joka vapauttaa aikaa ja energiaa muuhun toimintaan. Itselaitettu ruoka tulee halvemmaksi kuin valmisruoka tai ulkona syöminen. Kyse ei siis ole ruuasta sinänsä, vaan elämänlaadusta ja -hallinnasta. Ruoka on siihen yksi tie ja Kaappaus keittiössä-ohjelman aihe. Teitä on muitakin, tietysti.
2
Tuttavani on samanlainen, hän vain ei yksinkertaisesti pysty syömään kuin tiettyjä ruokia, ei ole kyse halusta... Perheensä kyllä syö monipuolisesti, vain tämä äiti on poikkeus.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin saman ohjelman ja aloin ihan kunnolla miettiä miten ihminen voi olla niin nirso ruuan suhteen. Mitä hänelle on tapahtunut, millainen "ruokakulttuuri" hänen lapsuudenkodissaan oli? Muutenhan Jenni suhtautui elämään aika ennakkoluulottomasti, oli napannut itselleen miehen vieraasta kulttuurista ja hankkiutunut tämän kanssa easkaaksi hyvin nopeasti. Mutta kuhaa ei voi syödä!
En päässyt nirsoilupohdinnoissani mihinkään, kun en oikeasti nirsoja tunne. Ihmiset voivat olla valikoivia, heillä voi olla erilaisista syistä erilaisia ruokavalioita, mutta tuo "yök, en syö" -asenne on mulle ihan vieras.
Yleisemmällä tasolla: Keittiökaappauksessa on ollut mun mielestä hyvin valittuja vieraita, ja Aihisen asenne on kohdallaan. Mielummin hyvää arkiruokaa rauhallisesti kuin huutoa, kiirettä, sählinkiä, kyyneleitä ja kisaa kun on ruuasta kysymys.