Vauvani on 7 viikkoinen ja ystäväni ”ei ole ehtinyt” käydä vielä katsomassa.

Vierailutta jättämisen ymmärrän, koska korona-aikana ei hirveästi kannata käydä kyläilemässä etenkään noin pienen vauvan luona.

Ystäväsi toiminta riippuu paljon siitä oletteko läheisiä (esim. Onko ollut raskausaikana sinuun yhteydessä) ja millaisessa elämäntilanteessa itse on. Jos on esim. Itse halunnut lapsia eikä ole tärpännyt niin hänestä voi tuntua vielä vaikealta kohdata vauvan saaneen kaverin. Myös muita murheita voi olla taustalla.

Toki yksi mahdollisuus on, että häntä ei kiinnosta, mutta tuo selviää vain kysymällä häneltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona

Koronan takia ei voi kysyä mitä vauvalle kuuluu?

Korona on vaikuttanut monella esim siihen omaan jaksamiseen. Esim hoitolan työntekijöiden jaksaminen on hyvinkin äärirajoilla. Se on vaikuttanut mielenterveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen ole mikään ystävä. Kaveri tai tuttu kenties, mutta ei ystävä.

Ystävä kyselisi kyllä että miten synnytys meni, oliko kauheaa, onko lapsi terve, onko teillä kaikki hyvin, miten pärjäät henkisesti isossa muutoksessa jne. Ei sen ystävän tarvitse olla mitenkään erityisen kiinnostunut lapsen ulkonäöstä jne. vaan ystävästään ja tämän voinnista, ihan samalla tavalla kuin jos ystävä olisi vaikka jäänyt työttömäksi, aloittanut uudessa työpaikassa, uudessa parisuhteessa, sairastunut, läheinen kuollut, muuttanut uuteen paikkaan... mitä nyt ikinä elämään kuuluukin. Onhan nyt uuden ihmisen tekeminen oman kropan sisällä ja sen puskeminen pienestä reijästä ulos, ja sitten siitä huolehtiminen, suurimpia muutoksia ja tapahtumia elämässä mitä voi olla, ei ystävä sellaista jättäisi huomioimatta. Ehkä sitten jos lapsi olisi jo kymmenes.

Itse olen lapseton ja en osaa kysellä tällaisia kysymyksiä jos ystävä saa lapsia!

Onneksi minulla on ystäviä, jotka kertoo kysymättä.

Minusta on aina tuntunut että tungettelen, jos kyselen. Siis miten synnytys meni, kauhean henkilökohtainen kysymys! Ja mitä siihen pystyisi sanomaan sitten.. kun en tiedä mitään synnytyksistä tai lapsista. Olen ajatellut että lapset ovat henkilökohtainen asia. Minua ei ole kutsuttu kenenkään ystävieni lasten ristiäisiinkään. Alkuun odotin kutsua mutta 15 vuoden sisällä on käynyt selväksi että kutsua ei pelkälle ne ystävälle tule. Kummiksi en kelpaa koska olen lapseton- varmaan ajatellaan että minussa on jotain vikaa. Vaikea kysellä lapsista mitään kun en millään tavalla ole koskaan ollut ystävieni lasten elämässä mukana. Lapselliset ystävät kutsutaan synttäreille jne mutta minua ei. Lapsettomuus myös syrjäyttää monista jutuista. Tämmöinen kokonaisuus kun on kyseessä niin tuntuu oudolta ja teennäiseltä alkaa väkisin kysellä miten synnytys meni ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida kovin läheinen ystävä olla? Kärsiikö itse lapsettomuudesta? Ehkä vauvat ei vaan kiinnosta, eikä hyvät käytöstavat.

Ei kärsi, ellei sitten sekundäärisestä ja salaa. On minulle korostanut että on jo omat lapsensa tehnyt. Harmittaa, että ei ollutkaan niin läheinen ystävä mitä olin itse ajatellut.

Ja itse olen kuitenkin kysellyt häneltä että mitä kuuluu ja onko esim. pysynyt terveenä jne..

Ap

Eli hänellä on niitä omia lapsia. Korona aika ei ole ollut helppoa lapsiperheissä. On etätyöt, - koulut, mihin lapset hoitoon, kun nuhaa, harrastukset tauolla, jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei vain vauvat kiinnosta, ei minuakaan oikeasti, mutta tajuan esittää kiinnostunutta, koska asia on varmasti äidille/isälle tärkeää. En IKINÄ kirjoittaisi tätä omalla nimelläni, mutta näin anonyymisti uskallan paljastaa.

Miksi pitää esittää? Eihän muistakaan asioista esitetä kiinnostunutta vaan hakeudutaan samoista asioista kiinnostuneiden pariin.

Semmoisia ne sosiaaliset suhteet välillä on, aina ei voi olla 100% rehellinen kaikessa, ihan varmasti kaverini ja läheisenikin välillä esittävät minun asioistani kiinnostunutta, ihan vain siksi, että asia on  mulle tärkeä. Tavallaan se on siis toisen ihmisen arvostamista, että on kiinnostunut kuuntelemaan hänen juttujaan hänelle tärkeistä asioista, vaikka itseä ei niin hirveästi kiinnostaisikaan.

Ainakin minusta näin, en pidä yhteyttä ihmisiin jotka osoittavat jatkuvasti olevansa epäkiinnostuneita minua kiinnostavista asioista, mutta omia juttujaan silti jaksavat selostaa ja olettavat muiden kuuntelevan innostuneesti innostuneesti niitä.

Kannattiko ylipäätään edes lisääntyä, jos vauva on pelkkä näyttelyesine? Ystäväsi on asiassa ihan oikeassa, mikäli ei halua nähdä sinua eikä sitä huutavaa housuunpaskojaa! MOT

Jännää. Itse olin sellaisessa vauvakuplassa, ettei ajan kulua edes huomannut, saati että olisi ystäviä osannut kaivata.

Ei aina ystävältä jaksa kysellä kaikenlaista. Luotetaan siihen että ystävyys on ja pysyy.

Itse sain pahan burnoutin puoli vuotta sitten. Paha sillä tavalla että lähtö oli lähellä. Yksikään ystävä ei ole kysynyt miten voin. Silloin synkkinä hetkinä se tuntui pahemmalta . Nyt kun voin paremmin ajattelen, että ystävät kyllä ajattelevat että pärjään ja puhun itse jos on tarvis .

Ehkä tää vauva-asia on samanlainen? Ota ap itse yhteyttä ystävääsi ja pyydä kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei vain vauvat kiinnosta, ei minuakaan oikeasti, mutta tajuan esittää kiinnostunutta, koska asia on varmasti äidille/isälle tärkeää. En IKINÄ kirjoittaisi tätä omalla nimelläni, mutta näin anonyymisti uskallan paljastaa.

Miksi pitää esittää? Eihän muistakaan asioista esitetä kiinnostunutta vaan hakeudutaan samoista asioista kiinnostuneiden pariin.

Aika harvat ihmiset ovat niin täydellisiä matchejä että _kaikki_ kiinnostuksen kohteet ovat samoja. Tottakai asiaan kuuluu, että on niitäkin asioita mitkä kiinnostavat molempia, mutta elämässä on niin valtavasti asioita, että joskus toinen voi olla kiinnostunut sellaisesta mistä ei toinen niinkään ole ja myöskin toisinpäin.

Itse ainakin esitän kiinnostunutta kaikissa asioissa, joista näen, että ovat arvostamalleni ihmiselle hyvin tärkeitä, tekee se ihan hyvääkin välillä vähän poistua mukavuusalueelta ja laajentaa maailmankuvaa tutustumalla muihinkin aiheisiin kuin niihin omiin ydinkiinnostuskohteisiin, välillä saattaa käydä sitten niinkin, että ne asiat alkavatkin kiinnostamaan, kun niistä saa lisää infoa kuuntelemalla toista.

Oletko siis kutsunut ja on sanonut suoraan ettei ehdi? 7 viikkoa on lyhyt aika. Toki vauva ehtii sinä aikana kasvaa paljon ja sinusta muutos on hurja. Kaverille se vauva on kuitenkin vauva vielä melkein vuoden päästäkin.

Nyt on korona-aika. En mene kutsumatta yhteenkään vauvaperheeseen ja kutsuttunakin pitäisi miettiä tilanne tarkkaan. Työn vuoksi altistumismahdollisuuksia tulee tämän tästä. Juuri oltiin omaehtoisessa karanteenissa, kun lähipiirissä koronatapaus. Kyläilyt yritän pitää minimissä.

Ap kuulostaa hieman pakkomielteiseltä... Aidoissa ystävyyssuhteissa ei ole järkeä, että toisen suuhun yrittää laittaa sanoja kuin jossain näytelmässä. Antaa ihmisten olla aitoja omia itsejään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida kovin läheinen ystävä olla? Kärsiikö itse lapsettomuudesta? Ehkä vauvat ei vaan kiinnosta, eikä hyvät käytöstavat.

Ei kärsi, ellei sitten sekundäärisestä ja salaa. On minulle korostanut että on jo omat lapsensa tehnyt. Harmittaa, että ei ollutkaan niin läheinen ystävä mitä olin itse ajatellut.

Ja itse olen kuitenkin kysellyt häneltä että mitä kuuluu ja onko esim. pysynyt terveenä jne..

Ap

No niin, siinähän se syy sitten tulikin. Hänellä on jo omat lapset isompia, ei jaksa kiinnostaa toisten vauva-aika.

Niin? Ei mua ainakaan kiinnosta kenenkään jälkikasvu.

Ei kai kukaan nyt oikeasti odota vauva perheellisenä vieraita?!

Toisten lapset kiinnostaa hyvin vähän. En osaa loukkaantua yhtään, että mun ystävät eivät koskaan kysy lapsistani, ei minuakaan oikeasti kiinnosta heidän lapset.

Toisten vauvat kiinnostaa silloin, kun itsellä on vauva. Muuten ne on evvk. 

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en edes "laskenut" meille ketään vierasta kylään, ennen kuin vauva oli 7-8 viikkoa vanha (isovanhemmat ja vauvasta kiinnostuneet tädit saivat toki nähdä vauvan melko heti kun oltiin kotiuduttu). Eipä tuota nuoremmassa vauvassa vielä hirveästi olekaan näkemistä, kun eivätpä he oikeastaan muuta tee kuin nukkuvat.

Kyllä ne on myös tissillä monta tuntia päivässä ja mikäs sen kivempaa kuin imettää vauvaa kahvipöydässä ja toivoa, ettei vauva päästä tissistä irti niin että maito roiskuu vieraiden päälle.