Lue keskustelun säännöt.
Millaisia elämän eväitä olet antanut lapsellesi?
Kommentit (7)
Reissumies ja väliin Floraa, lauantaimakkaraa ja juustoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ilmoittautuu apostolien sarjassa kurjuuskisan voittajaksi: ”Olenhan apostoleista vähäisin, enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.”
Paavali ei jää kuitenkaan kurjuutensa vangiksi. Tuon toteamuksen jälkeen tulee painava mutta: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen. Olemassaolomme on Jumalan armoa.
Jo ennen maailman luomista Jumala näki meidät. Hänen tiedossaan on jo ennen syntymäämme, millaisia tulemme olemaan. Hän antoi meille elämän lahjan, vaikka tiesi, ettemme käytä lahjaa oikein. Emme myöskään pysty maksamaan itse syntivelkaamme. Paavalikin joutui sanomaan. ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”
Ihminen toimii tietoisesti oman etunsa vastaisesti. Osaamme tuhota elämämme mahdollisuudet ihan itse. Olemme luonnostamme sielunvihollisen vallassa, josta Raamattu sanoo: Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
Miten hän tähän suhtautuu? Katsokaa Paavalia, joka huudahtaa kauhistuneena: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.” Jumalan kuoleman ruumis viittaa Jeesukseen, jossa tappaja sidottiin kiinni ihmiseen, jonka hän oli surmannut. Näin meille kaikille on käynyt. Olemme surmanneet puhtauteen tarkoitetun persoonamme tekemällä syntiä ja joudumme sen vuoksi olemaan kiinni omassa mätänevässä ’kuoleman ruumiissamme’.
Mutta Paavali jatkaa: ”Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.”
Jumalan armo antaa kaiken anteeksi. Jeesus Kristus maksoi ristillä koko syntivelkamme. Olemme Kristuksen kanssa ristiinnaulittuja. Siinä menivät kaikki velkamme, mitään ei jäänyt maksettavaksi.
Sanomalla, ettei haittaa jos ei osaa (jotain, mitä ikinä) sillä kaiken voi oppia.
Vierailija kirjoitti:
Hän ilmoittautuu apostolien sarjassa kurjuuskisan voittajaksi: ”Olenhan apostoleista vähäisin, enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.”
Paavali ei jää kuitenkaan kurjuutensa vangiksi. Tuon toteamuksen jälkeen tulee painava mutta: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen. Olemassaolomme on Jumalan armoa.
Jo ennen maailman luomista Jumala näki meidät. Hänen tiedossaan on jo ennen syntymäämme, millaisia tulemme olemaan. Hän antoi meille elämän lahjan, vaikka tiesi, ettemme käytä lahjaa oikein. Emme myöskään pysty maksamaan itse syntivelkaamme. Paavalikin joutui sanomaan. ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”
Ihminen toimii tietoisesti oman etunsa vastaisesti. Osaamme tuhota elämämme mahdollisuudet ihan itse. Olemme luonnostamme sielunvihollisen vallassa, josta Raamattu sanoo: Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.Miten hän tähän suhtautuu? Katsokaa Paavalia, joka huudahtaa kauhistuneena: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.” Jumalan kuoleman ruumis viittaa Jeesukseen, jossa tappaja sidottiin kiinni ihmiseen, jonka hän oli surmannut. Näin meille kaikille on käynyt. Olemme surmanneet puhtauteen tarkoitetun persoonamme tekemällä syntiä ja joudumme sen vuoksi olemaan kiinni omassa mätänevässä ’kuoleman ruumiissamme’.
Mutta Paavali jatkaa: ”Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.”
Jumalan armo antaa kaiken anteeksi. Jeesus Kristus maksoi ristillä koko syntivelkamme. Olemme Kristuksen kanssa ristiinnaulittuja. Siinä menivät kaikki velkamme, mitään ei jäänyt maksettavaksi.
Sinulla on varmasti hyvää tarkoittavat mutta hyvin sekavat kirjoitukset. Kuuma vinkki: lyhyempiä tulee luetuksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanomalla, ettei haittaa jos ei osaa (jotain, mitä ikinä) sillä kaiken voi oppia.
Tämä on hieno neuvo :)
Banaani on oikein hyvä eväs.