mitä hel""ä minä oikein tuon pojan kanssa?!
saa kiskoa perässä kuin kuormajuhtaa ja hoitaa kuin pikkuvauvaa ! oli viime vuonna eskarissa, mutta silti jouduin viemään sinne usein rattailla sillä muuten matka eteni niin hitaasti (tarhaan 1km ) että myöhästyin bussista ja töistä! syöminen on yhtä haaveilua ja närppimistä, saattaa jäädä toljottamaan ikkunasta eikä syödä ja tämä huomattu tarhassakin. pissavahinkoja tulee, kun ei "muista" mennä vessaan ja vaatteetkin jäävät pukematta jos en auta ( saattaa saada toisen sukan jalkaan ja sitten taas vajota ihan omaan maailmaansa).
kavereita ei juuri ole, tuntuu viihtyvän yksin. en kuitenkaan usko että mikään autisti tms. tarhassa sanottu "haaveilijaksi".
olen yh, pojan isä asuu Ruotsissa eikä juuri ole jälkikasvustaan kiinnostunut.
Kommentit (7)
Anna toisen olla "hidas", kyllä siitä vielä hyvä tulee (joskus). Ole onnellinen ettei sinulla ole ylivilkasta lasta, se se vasta rasittavaa on. Ties vaikka tulisi vielä pojasta lukenut mies.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:31"]Voisit rauhoittua.
[/quote]
Olen rauhallinen mutta tuleppa itse hoputtamaa ja kiskomaan perässä tuota jätkää 24H vuorokaudessa, vuoden ympäri..
Toki rakastan poikaa kamalasti mutta alan nyt lla ihan rikki :'(
Alku.p
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:31"]Voisit rauhoittua. [/quote] Olen rauhallinen mutta tuleppa itse hoputtamaa ja kiskomaan perässä tuota jätkää 24H vuorokaudessa, vuoden ympäri.. Toki rakastan poikaa kamalasti mutta alan nyt lla ihan rikki :'( Alku.p
[/quote]
Ei kai sitä muuta voi kuin hyväksyä tosiasiat. Sinun poikasi on haaveilija ja hitaampi, ei se mikään huono asia ole. Sun pitää ryhtyä laatimasn aikataulut sen mukaisesti. Toki kannattaa myös varmistaa ettei hitaus johdu jostain sairaudesta tmv.
Voimia!
-3
Voisiko kyse olla itseohjautuvuuden pulmasta, onko eskarissa kommentoitu mitään sen tarkemmin? Silloin ei taida hoputtaminen yms juurikaan auttaa... Tuttavani oli saamut erityislastentarhanopelta vinkkejä lapsen (silloin 5v) kanssa toimimiseen vastaavankuuloisessa tilanteessa. Tsemppiä.
Anna lapsen haaveilla, se on hänelle hyväksi :)
Meillä tuommoisesta haaveilijasta on kasvanut ihana empaattinen tyyppi, joka on kiinnostunut monista asioista ja pärjää koulussa todella hyvin. Haaveilee varmasti ihan koko loppuikänsä, mutta vauhtiakin löytyy kunhan motivaatio on kohdallaan.
Muistan vielä kuinka raskasta se pikkulapsivaihe oli. Lasta piti muistuttaa koko ajan kaikessa perustekemisessä. "Laita ruokaa suuhun... sitten tarttis nielaista..." jne. Ja silti ruokailut kestivät todella pitkään. Ja pukemisen kanssa sama juttu :D
Yritä ap jaksaa.
Kellään ei ilmeisesti ole kokemusta tällaisesta "etana lapsesta? "
Alku.p