Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mahdollista lihota stressin vuoksi? Kroppani ei toimi enää kuten ennen. :/
30.01.2022 |
Ensimmäisenä, tiedän kyllä, että ei ne kilot tyhjästä tule vaan tarvitsee myös liiallista energiansaantia.
Kuitenkin tuossa oli aikalailla tasan vuosi sitten räjähdysmäinen stressivaihe elämäsäni. Tuon jälkeen lihosin 80-kiloisesta 99-kiloiseen. TIedän, aivan kamalaa. En voi uskoa tänäpäivänkään kun menen vaa`alle.
Kaiken kaikkiaan olen lihonut parin vuoden aikana 25 kiloa. Olin vuosi sitten jo lihonnut jokusen kilon.
Tämä kaikki sai alkunsa suhteesta, joka sai minut voimaan pahoin. Olin äärimmäisessä stressitilassa pitkään ja masennuin. Oli myös muuttoja, työpaikan vaihdoksia, korona, väkivalta tuli suhteeseen ja lisäksi lisääntynyt päihteiden käyttö. Tilanteet oli todella absurdeja ja elämä kääntyi hetkessä ylösalaisin.
Vuosi sitten asiat huipentuivat siihen, että romahdin täysin. Siinä tapahtui niin paljon kaikenlaista epämiellyttävää, että tuntui, että sekoan. Ei siitä sen enempää. Nykyään sinkku, yksinäinen mutta parempi niin, kuin se missä olin aikaisemmin.
Stressi tuntui kehossa monin tavoin ja vielä edelleenkin olen turvoksissa ja lihon hyvin herkästi. Kaikki tuntuu uuvuttavalta ja vaikka katson mitä syön, paino ei lähde samanlailla laskuun kuin tuolloin pari vuotta sitten, Laihduin ennen todella nopeasti ja keho reagoi ruokavalion muutoksiin.
Nykyään läski pysyy ja vaatii tarkkaa ruokavaliota, ettei se ainakaan nousisi. En ole edes vanha mutta siitä huolimatta kroppa on jumissa. Ainoa tavoiteeni tälle vuodelle on laihtua nuo liikakilot mitä on kertyneet.
Haukkumista en kaipaa, tiedän, että olen lihava. Ahdistaa miten nopeasti fyysinenkin puoli voi mennä niin huonoksi.
Kommentit (20)
Veikkaan, että stressihormonin vaikutus on vain pieni osa tuosta lihomisesta. Suurin osa on, että olet lohtusyönyt, etkä ole liikkunut entiseen malliin. Ala pitää kalori- ja liikuntapäiväkirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaa ne jumit missä niitä onkin, suolessa todennäköisesti.
Stressi on usein yksi isoimmista syistä lihomiseen. Kannattaa aloittaa siitä että hoidat henkistä puolta, nukut, liikut ja lepäät tarpeeksi ja muistat rentoutua ja tehdä asioita joista nautit. Sitten alat pikkuhiljaa muuttamaan elämäntapojasi terveellisemmiksi, juot enemmän vettä ja pyri lisäämään kasvisten ja hedelmien/marjojen syöntiä. Ei kannata yrittää heti muuttaa kaikkea kerralla, silloin menee yleensä pieleen. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Stressi on usein yksi isoimmista syistä lihomiseen. Kannattaa aloittaa siitä että hoidat henkistä puolta, nukut, liikut ja lepäät tarpeeksi ja muistat rentoutua ja tehdä asioita joista nautit. Sitten alat pikkuhiljaa muuttamaan elämäntapojasi terveellisemmiksi, juot enemmän vettä ja pyri lisäämään kasvisten ja hedelmien/marjojen syöntiä. Ei kannata yrittää heti muuttaa kaikkea kerralla, silloin menee yleensä pieleen. Tsemppiä.
Kiitos.
Nyt siis syön todella paljon kasviksia. Kaaleja, kesäkurpitsaa, paprikaa, salaatteja. Paljon kasviksia joka aterialla. Nukunkin nykyään ihan ok, mitä nyt näen painajaisia joka yö ja joskus unet jää tuntiin mutta on myös niitä öitä kun nukun kuin tukki, reilu 9h.
Välillä olen sortunut herkutteluun mutta olen huomannut, että paino nousee todella helposti vaikka olisikin juuri laskusuuntaan mennyt kasviksien ja proteiinien syönnillä. Siksi minun pitää olle myös totaalinen sokerista kieltäytyjä, myöskin alkoholiin en voi koskea. Stressiä pitäisi välttää.
-ap
Stressi nostaa kortisolia. Kortisoli lihottaa.
Meditoi, lepää ja nuku paljon. Siitä se lähtee. Sitten sokeri pois jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tottakai se on hyvä syy lihoa, ei siihen vaikuta sun napostelut ja herkuttelut .
Mites on liikunnan laita?
Otsellä ainakin ainut asia joka lievittää stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi huonontaa unen laatua, väsymys heikentää aineenvaihduntaa ja väsyneenä jaksaa huonommin pitää huolta itsestään, jolloin lihoo helpommin. Kyllä niillä on ihan selkeä yhteys.
Tarkistuta varalta myös kilpirauhasarvot. Stressi voi laukaista kilpirauhasen vajaatoiminnan ja se lihottaa, väsyttää, masennuttaa ja tuottaa monia muita fyysisiä oireita. Jos kilpirauhanen oireilee, ei normaali "syö vähemmän, liiku enemmän" -laihdutus toimi, ja esim. raaka kaali tai parsakaali on haitaksi, niitä tulisi nauttia kypsennettynä.
Stressin purkaminen ja kaikki rentouttava toiminta, riittävät yöunet ja hyvää mieltä tuottava liikunta tuovat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkistuta varalta myös kilpirauhasarvot. Stressi voi laukaista kilpirauhasen vajaatoiminnan ja se lihottaa, väsyttää, masennuttaa ja tuottaa monia muita fyysisiä oireita. Jos kilpirauhanen oireilee, ei normaali "syö vähemmän, liiku enemmän" -laihdutus toimi, ja esim. raaka kaali tai parsakaali on haitaksi, niitä tulisi nauttia kypsennettynä.
Stressin purkaminen ja kaikki rentouttava toiminta, riittävät yöunet ja hyvää mieltä tuottava liikunta tuovat apua.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa olen sairastanut jo 10 vuotta. Jo teininä siihen sairastuin.
Kuitenkin painoa olen pystynyt ennen näitä mainitsemiani vuosia lukuunottamatta pitämään kurissa tai ainakin ruokavaliolla pitämään loistavasti kurissa.
Thyroxini ei valitettavasti kuitenkaan tunnu tuottavan vastetta tarpeeksi T4V- hornonille. Se ei ole tainnut koskaan nousta arvoa 13 korkeammalle tasolla suuresta lääkemäärästäkään. Hormonit on kropassani ne jotka menevät sekaisin aina kun elän stressaavassa tilanteessa. Monenlaista vaikutusta..
-ap
Minkälainen ruokailurytmi sinulla on? Saako elimistö riittävästi aikaa käsitellä saamaansa ravintoa? Stressihormonit heikentävät ruoansulatusta, koska elimistö on jatkuvassa hälytystilassa valmiina taistelemaan tai pakenemaan. Pätkäpaaston kokeileminen voisi auttaa, ja helposti sulavaan ruokaan panostaminen.
Ota itsellesi jokin harrastus, joka lievittää stressiä. Liiku luonnossa, joogaa, lue kirjoja, tapaa ystäviä joiden seurassa sinun on hyvä olla. Rauhoita riittävä aika ennen nukkumaanmenoa ja anna itsellesi parhaat mahdolliset edellytykset hyvään uneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni paino nousi hyvin nopeasti, suurinpiirtein yhdessä yössä kun tein asioita yli jaksamisen, tällä ei ollut mitään tekemistä syömisen kanssa.
Paino lähti vähitellen laskuun kun tilanne helpotti, mutta todella hitaasti, mikä ei ole itselleni ominaista.
Kannattaa kiinnittää huomiota aineenvaihdunnan tehostamiseen, esim. jodin saanti.
Happo-emästasapaino on tärkeä, stressaantunut keho jos on vielä hapan, aineenvaihdunta hidastuu siitäkin.
Ap! Ehdottomasti stressi lihottaa! Kokemusta on!
Kerrot aloituksessa, että sinulla oli suhde. Kamala sellainen.
Noh... Sellainen kamala suhde, ja sen aiheuttama stressi, minut lihotti joitakin vuosia sitten. Muut, "normistressit", olivat lähinnä "innostavia haasteita", eli töitä, lähinnä.
Mutta se suhde... Romutti itsetunnon, koko ajan olin pienessä pelossa, että mitä nyt taas tänään, kunnes se muuttui jotenkin tavalliseksi, että ei tänään(kään) mikään muutu, töistä kotiin ja kautta kiven ja kannon vannotut lupaukset rikottu, ja ukko ympäriämpäripäissään. Ei tullut mörökölli häntä viemään, vaan minua pyöriteltiin pitkin poikin. Aiheutti ongelmia myös minun lähipiirille, ja lähipiiri syytti minua.
Lihoin vuodessa jotain 20-25 kg, syömättä. Viini alkoi maistua. Sillä pääsi helposti ukon kanssa älylliselle keskustelun tasolle eli huutamiseen ja tappelemiseen. Ottipa väkivallankin kuvioon.
Kun suhde viimein loppui, alkoi ukko stalkkaamaan. Kun ei saanut minuun yhteyttä, kiusasi lähipiiriäni.
En ole vieläkään varma siitä, että tämä on ohi, vaikka tapauksesta on vuosia.
En ole yrittänyt laihduttaa. koska ei nyt enää tällä iällä, 50-vee., enää noin vaan palauduta.
Joitain kiloja on lähtenyt sitä mukaa, kun olen "löytänyt iloa elämääni" ilman temppuja.
Uusi mies, joka arvostaa ja hellii, ja johon voin luottaa, ja jota ei plösähtänyt kroppa haittaa, tupsahti kuin sattumalta elämääni niin, että miten voi olla, koska oltiin tunnettukin vuosia. Vasta sitten, kun olin taas hiukan alkanut kunnioittaa itse itseäni. Tähtien asento? Uusikuu?
Niin, oletan, että ap on nainen. Voi olla mieskin, tai jotain, ihan sama.
Yritän sanoa, että koeta ap löytää elämänilosi jälleen!
Ei sen tarvitse olla mitään hienoa. Riittää, kun olet tyytyväinen senhetkiseen.
Sitten vasta harkitse ruokavalioita ja liikuntajuttuja.
Ihan ensin oman elämän ilo! Kaikkea hyvää sinulle!
Ja vaikka ei saisi sanoa, niin sanon silti: kyllä se siitä.
Usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ollut sama tilanne kuin ap:lla. Ajattelin niin, että se kroppa jotenkin keräsi omaksi suojakseen ne kilot. Iskut ja lyönnit ei sattuneet niin pahasti, kun oli pehmikettä välissä. Eron jälkeen se vaan kasvatti läskimuuria, että välttyisi kaikilta äijänköriläiltä ja niiden lähentelyiltä.
Laihtuminen ja kaikki hyvät asiat alkoivat tapahtua vasta sitten, kun jännittävästä tilanteesta pääsi täysin eroon (ei välttämättä koskaan mahdollista, tiedän) ja kun alat ajattelemaan ap omaa itseäsi ja sinun hyvinvointiasi ihan terveydenkin kannalta. Täällä on listattu paljon hyviä keinoja. Lisään vielä huumorin. Lakkasin katsomasta kaikkea väkivaltaa tai jännitystä sisältäviä leffoja ja sarjoja, jopa uutisia, ja keskityin hauskoihin rentouttaviin huumoriohjelmiin ja kissavideoihin, oikein ympäröin itseni kaikella kepeällä ja hattaralla.
Lisäksi mun kroppa vaatii todella rajua liikuntaa, mitkään meditaatiot ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Ap! Ehdottomasti stressi lihottaa! Kokemusta on!
Kerrot aloituksessa, että sinulla oli suhde. Kamala sellainen.
Noh... Sellainen kamala suhde, ja sen aiheuttama stressi, minut lihotti joitakin vuosia sitten. Muut, "normistressit", olivat lähinnä "innostavia haasteita", eli töitä, lähinnä.
Mutta se suhde... Romutti itsetunnon, koko ajan olin pienessä pelossa, että mitä nyt taas tänään, kunnes se muuttui jotenkin tavalliseksi, että ei tänään(kään) mikään muutu, töistä kotiin ja kautta kiven ja kannon vannotut lupaukset rikottu, ja ukko ympäriämpäripäissään. Ei tullut mörökölli häntä viemään, vaan minua pyöriteltiin pitkin poikin. Aiheutti ongelmia myös minun lähipiirille, ja lähipiiri syytti minua.
Lihoin vuodessa jotain 20-25 kg, syömättä. Viini alkoi maistua. Sillä pääsi helposti ukon kanssa älylliselle keskustelun tasolle eli huutamiseen ja tappelemiseen. Ottipa väkivallankin kuvioon.
Kun suhde viimein loppui, alkoi ukko stalkkaamaan. Kun ei saanut minuun yhteyttä, kiusasi lähipiiriäni.
En ole vieläkään varma siitä, että tämä on ohi, vaikka tapauksesta on vuosia.
En ole yrittänyt laihduttaa. koska ei nyt enää tällä iällä, 50-vee., enää noin vaan palauduta.
Joitain kiloja on lähtenyt sitä mukaa, kun olen "löytänyt iloa elämääni" ilman temppuja.
Uusi mies, joka arvostaa ja hellii, ja johon voin luottaa, ja jota ei plösähtänyt kroppa haittaa, tupsahti kuin sattumalta elämääni niin, että miten voi olla, koska oltiin tunnettukin vuosia. Vasta sitten, kun olin taas hiukan alkanut kunnioittaa itse itseäni. Tähtien asento? Uusikuu?
Niin, oletan, että ap on nainen. Voi olla mieskin, tai jotain, ihan sama.
Yritän sanoa, että koeta ap löytää elämänilosi jälleen!
Ei sen tarvitse olla mitään hienoa. Riittää, kun olet tyytyväinen senhetkiseen.
Sitten vasta harkitse ruokavalioita ja liikuntajuttuja.
Ihan ensin oman elämän ilo! Kaikkea hyvää sinulle!
Ja vaikka ei saisi sanoa, niin sanon silti: kyllä se siitä.
Usko pois.
Hei,
ensinnäkin hienoa, että olet löytänyt viereesi ihmisen, joka kunnioittaa sinua sellaisena kuin olet, joka rakastaa ja saa sinut tuntemaan olosi hyväksi. Se on todella paljon tuollaisen kokemuksen jälkeen ja hyvin parantavaa varmasti. Onnittelut siitä.
Minä itse en pysty edes uneksimaan, että löytäisin vierelleni arvostavan, turvallisen kumppanin. Parisuhdekuviot saavat olla jäissä vielä pitkään.
Itsellä siis samankaltaisia kokemuksia. Ensin tuli henkinen väkivalta, haukkumista, ilkeilyä, mitätöintiä, huutoa, vitsailua, jonka oli tarkoitus loukata, uhkailua. Se oli karseaa mutta siihen päälle tuli vielä fyysinen kuritus joskus kun oli humalassa.
Pahinta on, että olin niin ihana ihminen vielä silloin ennen kun tapasin tuon ihmisen. Siis en voi ymmärtää, miksi ihmeessä sain osakseni tuon kaiken. Olin vilpitön, määrätietoinen, utelias ja toiveikas ihminen. Elämänhaluni ja rakkaus itseäni kohtaan oli asettunut juuri elämän vaikeuksien jälkeen sille tasolle, mitä en ollut aikasemmin kokenut. Olin avoin ja onnellinen, elämässäni kiinni. Olin myös hyvinvoivan näköinen ulospäin ja nautin naisellisuudestani sekä kauneudestani. Ei se ollut omahyväistä vaan arvostin itseäni viimein ja nautin elämästä.
Siksi en voi uskoa vielä tänäpäivänkäään mitä tapahtui. Menetin oikeastaan kaiken hyvän mitä olin elämässäni saanut paikoilleen. En ymmärrä miksi toimin kuten toimin.
Kaikki sortui, minuus alkoi katoamaan. Minusta tuli miehen toinen käsi ja alistettu tyhjä kuori. Olin vihainen itselleni ja masennuin pahasti, olin ahdistunut jatkuvasti ja toivoton.
Lopulta viimeisillä voimilla pääsin riuhtaisemaan irti ja lähdin pois. En kuitenkaan ole saanut elämääni kuntoon, itseäni eheytymään. Kaikki on epätodellista lähinnä. En enää luota itseeni tai tunne tunteita niin suurpiirteisesti ja rakastavaisesti kuin ennen. Lukossa olen ja epävarma, olenko oikealla polulla elämässäni. En tiedä vielä olenko oikeassa kaupungissa, teenkö oikeita töitä, teenkö mitään oikein..
Nyt vain kuljen, menen jonnekin vailla määränpäätä ja yritän etsiä itseäni.
Kyllä tässä siis on ollut muutama vuosi todella stressaavaa, sekaista. Suhteen lisäksi on ollut työpaikkoja, taloudellisia vaikeuksia, ystävien kaksinaamaisuus paljastui yms.. Siis runsaasti muutakin mikä silloin pisti mielen todella tiukille. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen karistanut ihmiset elämästäni, jotka eivät tue hyvinvointiani. En jaksa olla enää paskaämpäri vaan vietän aikaani mieluusti yksin tällä hetkellä kunnes ehkä löydän samankaltaisia arvoja jakavia ihmisiä lähelleni.
Hyvä vinkki, että nyt tulee keskittyä iloa tuottaviin asioihin. Se on ihan totta, sitä kautta ehkä löydän taas itserakkautta ja onnen tunnetta. Sen tunteen, että kyllä minä pärjään. Löydän ehkä myös intuitioni ja sen mielekkyyden mitä koin vielä ennen kaikkea tätä.
Tähän kaikkeen kuuluu kyllä hyvinvoinnin ylläpitäminen enkä koe itseäni oikein hyväksi näin isona. Olen ihan eri ihminen ja lihavakin, en pysty yhtään olemaan tyytyväinen ja olen kuoressani.
Pitkiä kävelylenkkejä alan tekemään, se voisi puhdistaa päätäni. Tärkeää on myös laihdutuksen ja suoliston kannalta tuo sokerin, alkoholin sekä prosessoitujen ruokien välttäminen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ollut sama tilanne kuin ap:lla. Ajattelin niin, että se kroppa jotenkin keräsi omaksi suojakseen ne kilot. Iskut ja lyönnit ei sattuneet niin pahasti, kun oli pehmikettä välissä. Eron jälkeen se vaan kasvatti läskimuuria, että välttyisi kaikilta äijänköriläiltä ja niiden lähentelyiltä.
Laihtuminen ja kaikki hyvät asiat alkoivat tapahtua vasta sitten, kun jännittävästä tilanteesta pääsi täysin eroon (ei välttämättä koskaan mahdollista, tiedän) ja kun alat ajattelemaan ap omaa itseäsi ja sinun hyvinvointiasi ihan terveydenkin kannalta. Täällä on listattu paljon hyviä keinoja. Lisään vielä huumorin. Lakkasin katsomasta kaikkea väkivaltaa tai jännitystä sisältäviä leffoja ja sarjoja, jopa uutisia, ja keskityin hauskoihin rentouttaviin huumoriohjelmiin ja kissavideoihin, oikein ympäröin itseni kaikella kepeällä ja hattaralla.
Lisäksi mun kroppa vaatii todella rajua liikuntaa, mitkään meditaatiot ei auta.
Hei, kiitos kommentista.
Kyllä tämä voi jokin tiedostaman suojakeinokin olla. Siihen kyllä liittyy kaikkea muutakin kuin vain tämä paino. Itseasiassa paino on aika pieni asia kaikkeen päänsisäiseen myllerykseen verrattuna. Itsekin välttelen miehiä, etenkin kun elämme maailmassa missä elämme. En sano, että kaikki ovat iljettäviä, ei tietenkään mutta olen varovainen. Seksin ajattelukin saa joskus itseni voimaan pahoin ja sitten kun ympärillä on niin pinnallisia asioita, pintaa, alastomuutta, pornoa kaikenlaista niin en halua tulla huomioiduksi. Meni hieman ohi aiheen mutta on paljon sellaista, että olen jäänyt torniini pimentoon ja haluan toipua rauhassa. Ehkä joku päivä vielä olen avoin ja näen elämän eri näköulmasta ja seksuaalisuuskin voi taas kiinnostaa. Nyt haluan olla "suojassa" ja välttää riskiä siitä, että minusta halutaan jotain jota en halua antaa.
Olen muutenkin aika ulkona jotenkin. Keskittymiskyky on joskus erittäin huonoa, unohtelen jatkuvasti, sellainen kaaos päässäni. Yritän kuitenkin pitää itseni koossa, luen kirjoja, etenkin self-help-kirjoja, niistä saa motivaatiota hetkeksi ja avaa hetkellisesti uusia näkökulmia ja tuo jopa innostusta eteenpäin.
Joskus on kausia kun en jaksa käsitellä mitään, menen vain ja uppoudun esimerkiksi fantasiamaailman sarjoihin ja elokuviin tai yliluonnollisesta elämästä kertoviin materiaaleihin.
Etsin paikkaani, tasapainoa.
Ehkä tämä tästä vielä mutta joskus tuntuu kuin nuoralla kävelisi ja pelottaa, tipunko taas. Yritän elää kuitenkin turvallista elämää ja toivon, että vielä tästä rohkenen elää jonain päivänä ilman jatkuvaa pelkoa.
-ap
Jokaisen keho toimii eri tavalla. Stressi voi laihduttaa tai lihottaa.
Ihan tärkeintä on nyt keskittyä elämääsi muuten. Lihomisesi ei ole suurin ongelmasi vaan seuraus niistä muista ongelmista. Hoida itsellesi tasapainoinen ja hyvä elämä, siinä se painonnousukin sitten lakkaa.
Alue: Aihe vapaa
Kommenttiin korjaus - lihoa*. Pahoittelut tuosta.
-ap