Keskustelua suvun syrjinnästä

Meitä syrjitään koska olemme tavallisia duunareita. Muut akateemisesti koulutettuja ja heitän lapsensa ties mitä lahjakkuuksia omasta mielestään. Meillä lapset saa olla lapsia.

Minua syrjitään koska muut ovat hyvin koulutettuja ja "sivistyneitä" (totuushan on aivan toinen, mutta sellaista kuvaa haluavat maalata ulkopuolisille).
Minä jouduin lapsena seksuaalirikosten uhriksi, retkahdin vähän myöhemmin huumeisiin ja minulle puhkesi vakavia mielenterveysongelmia.
Parin sukulaisen kanssa olen ihan hyvissä väleissä, muut eivät pidä minusta ja katsovat kieroon. Mukaan lukien oma äitini. Ovat jopa kehottaneet niitä viimeisiäkin sukulaisia hylkäämään minut ja puhuneet pahaa minkä ehtivät. Ovat tehneet aika selväksi, että ovat parempia ihmisiä kuin minä ja minusta ei kannata välittää koska en ole minkään arvoinen. Tekisi mieli sanoa, että kaikki ei mene elämässä aina niin kuin pitäisi. Se ei ollut mun valinta sairastua. Ymmärrän, että läheisen mt-ongelmat ovat rankka paikka ja kaikilla ei ole välttämättä voimavaroja pitää huolta sairaasta ihmisestä. Jossain tulee raja vastaan itse kullakin. En kuitenkaan ole pyytänyt apua, pelkästään sitä että muhun suhtauduttaisiin inhimillisesti ja edes yritettäisiin ymmärtää.

Juuri sama kun nro3 kirjoitti! En ole käyttänyt huumeita,mutta olen ollut masentunut ja sairastanut paniikkihäiriötä.äidin puolen sukulaisista vain yhden kanssa olen tekemisissä.en ole tehnyt/sanonut kenellekään mitään pahaa.todella loukkaava kun syrjitään ja näytetään että olen huonompi kuin muut jne.minun on helpompi olla kun en osallistu enää suvun juhliin Ym.

Kuulostaa törkeältä,mutta joillekin sukulaisille toivon vastoinkäymisiä ja sitä,että siperia opettaa! Sitä saa mitä tilaa..toivon niin! Jospa sitten olisivat nöyrempiä..ja omatunto kolkuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Meitä syrjitään koska olemme tavallisia duunareita. Muut akateemisesti koulutettuja ja heitän lapsensa ties mitä lahjakkuuksia omasta mielestään. Meillä lapset saa olla lapsia.

Meillä taas toisinpäin. Suku kauhean kateellisia maisterin tutkinnoista ja erilainen lahjakkuus on koitettu talloa haukkumalla esimerkiksi siivoamis tai ruoanlaittotaitoja.

Suvun ahkerat narskut ovat mielestään ylempänä tästä syystä. Oikeasti monta kertaa olen nähnyt sen kateuden ja kaunan kasvoilta, sekä ihan huonon itsetunnon ilmaistuna "et pidä minua minään" vaikka itse toimii niin että on muka kaikessa paras ja tietävin.

Suvussa on jo muistisairautta ja sekös on pahentanut monen luonnetta. En edes halua kuulla mitä pahaa puhuvat muista selän takana.

Juhlissa ei osata käyttäytyä ja puhutaan päälle.

Mitä se miehen suku sinulle kuuluu?

Älkää olko tekemisissä.

Meillä vanhemmat sukulaiset arvostavat vain niitä joilla on pieniä söpöjä lapsia ja joilla on arvostettu ammatti. Eli joo, minua ja miestäni syrjitään.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sama kun nro3 kirjoitti! En ole käyttänyt huumeita,mutta olen ollut masentunut ja sairastanut paniikkihäiriötä.äidin puolen sukulaisista vain yhden kanssa olen tekemisissä.en ole tehnyt/sanonut kenellekään mitään pahaa.todella loukkaava kun syrjitään ja näytetään että olen huonompi kuin muut jne.minun on helpompi olla kun en osallistu enää suvun juhliin Ym.

Komppaan edellistä, lapsuudessä paha masennus, itsari yritykset 7, 15, 20 vuotiaana. Ja olen masennuksen takia oma suvun häpeämä sylkykuppi, koska en pystynyt kouluttautumaan pahimpina vuosina. Pahimpana kiusaajina ovat omat sisaret, joka vielä melkein 50 vuotiaina etsivät kaiken mahdollisen pilkan ja kiusaamisen mahdollisuudet.

Sisaret muuten hyvätuloisissa julkisissa viroissa. Joskun olen miettinyt että kuvaan ja nauhoitan puheitaan ja julkaisen ne, niin näkyy todelliset kasvot kaoken hyve-signaloinnin ja ulkokultaisuude alta.

Toisaalta itselläni on viimeiset vuoden mennyt paremmin ja olen saavuttanut onnellisuuden ja tasa-painon. Joten paskamyrsky mikä noiden todellisten kasvojen paljastumisesta seuraisi, satuttaisi todennäköisesti myös minua. Olen sukuun yhteydessä nykyään niin vähän, kuin mahdollista.