Alan aina vihaamaan työpaikkaani. Käykö muille näin?

Mulla on ihan sama ongelma, oon valkokaulustyössä, mutta kestän samaa työpaikkaa pari kolme vuotta kerrallaan, sitten on aika nostaa kytkintä. En myöskään käsitä, miten ihmiset voi olla kymmeniä vuosia samassa duunissa samojen naamojen kanssa.

Epävakaa

Sama, pisin työpätkä, jopa vakituisena oli yli 13 vuotta, mutta loppuajat olin kyllä aivan täysin kyllästynyt ja läpeensä vittuuntunut siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama, pisin työpätkä, jopa vakituisena oli yli 13 vuotta, mutta loppuajat olin kyllä aivan täysin kyllästynyt ja läpeensä vittuuntunut siihen paikkaan.

13 vuotta!! Itse kestän 6-12 kk, usein en edes sitä vaan häippäsen koeajalla.

Ap

Onko kyseessä todella viha, vai kyllästyminen? Itse olen ollut kyllästyvää sorttia, mutta on siihen aina ollut syyt. Asiakkaat on vaikeita vaikka ei olisi itse tehnyt mitään väärin - esim. saa kuulla huutoa muiden tekemisistä kun on vain se, joka ensimmäisenä ottaa palautteen vastaan. Olen huono käsittelemään tällaisia. On tullut boreout, kun joko työtä ei ole ollut tarpeeksi tai kun työhön on päässyt sisään, se on alkanut tuntua liian helpolta ja puuduttavalta. Nyt olen kyllä ollut 10 vuotta samassa, tässä on riittävästi vaihtelua ja ei ole enää niin puuduttavan helppoa, vaikka välillä on tilanteita että tekemistä saisi olla enemmän ja osta töistä on aika rutiinia, mutta aina välillä on jotain haasteita, mistä nautin kovasti. Ihmisten kanssa nyt vain tulen toimeen, kun on pakko, vaikka välillä samat naamat kyllästyttääkin.  

No, nykyäänhän on ihan tavallista muutenkin olla vaan lyhyt aika yhdessä työpaikassa. Mikäs ongelma siinä, jos uusia paikkoja riittää.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä todella viha, vai kyllästyminen? Itse olen ollut kyllästyvää sorttia, mutta on siihen aina ollut syyt. Asiakkaat on vaikeita vaikka ei olisi itse tehnyt mitään väärin - esim. saa kuulla huutoa muiden tekemisistä kun on vain se, joka ensimmäisenä ottaa palautteen vastaan. Olen huono käsittelemään tällaisia. On tullut boreout, kun joko työtä ei ole ollut tarpeeksi tai kun työhön on päässyt sisään, se on alkanut tuntua liian helpolta ja puuduttavalta. Nyt olen kyllä ollut 10 vuotta samassa, tässä on riittävästi vaihtelua ja ei ole enää niin puuduttavan helppoa, vaikka välillä on tilanteita että tekemistä saisi olla enemmän ja osta töistä on aika rutiinia, mutta aina välillä on jotain haasteita, mistä nautin kovasti. Ihmisten kanssa nyt vain tulen toimeen, kun on pakko, vaikka välillä samat naamat kyllästyttääkin.  

Kiitos uudesta sanasta: boreout. Taidan kärsiä siitä. Pitkään epäillyt burnoutia mutta googlettelin ja tää täsmää paremmin.

Minå jaksan, koska meillä on niin hyvät kakkapaikat ja pukuhuoneessa on tilaa tuijottaa seinää rauhassa

Olet väärällä alalla? Oletko miettinyt tuntuisiko joku muu ala itselle paremmalta?

Keksi tasaisin välein töissä jotain harmitonta jäynää. Pysyy jännitys yllä 😀

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan sama ongelma, oon valkokaulustyössä, mutta kestän samaa työpaikkaa pari kolme vuotta kerrallaan, sitten on aika nostaa kytkintä. En myöskään käsitä, miten ihmiset voi olla kymmeniä vuosia samassa duunissa samojen naamojen kanssa.

No siten, että ne muut naamat vaihtuu. Oon ollut 40 vuotta samassa paikassa. Sekä työt että työkaverit on vaihtuneet moneen kertaan. Miksi mun pitäisi vaihtaa. :-)

Parisuhde tekee täydellisen terveen ja dynaamisen elämän. Aikojen saatossa toimivimmin yhteiskunnan ja tämän seurauksena on havaittu perinteisiin sukupuolipuolirooleihin nojaava parisuhdemalli. Todelliset feministit sanovat tätä tai tätä, jos se on totta, koko maailma on rakennettu. Pappien vertaukset ovat kauniita ja lähellä toisiaan. Miehen elämä on kuin petollinen kieli, miehen vaimo ja hänen äidilleen syntynyt lapsi. Dynamiikka on sen ydin, mitä ihmiset yrittävät tehdä muuttaakseen muiden elämää. Taivaalla on tuli, valoa taivaalla ja valoa taivaalla, valoa taivaalla, että tuuli puhaltaa maahan. Se oli kuin hyvin iso, hoikka ja hyväsydäminen henkilö pöydällä kuin elävä olento. Samoin ei ole käytettävää materiaalia: Suomissa mallissa miehen palkkioita oman roolinsa hoitamisesta ovat ilmoittaneet myös naiselta saatu henkinen tuki sekä seksi, taas saa jonkun, kuuntelee huolta, ilahkadutta te piee-ailta.

Mitä jos oletkin vain sitoutumiskyvytön?

Minulla sama ongelma, tosin syynä kait se että en jaksa töiden jälkeen tehdä yhtään mitään. En kertakaikkiaan mitään. Nukunkin huonosti, eli mitään töiden ulkopuolista elämää en jaksa hankkia tai pitää yllä, siis jos on töitä se 38 h viikossa. Toisaalta en kyllä ole yhtään kiinnostunut tekemään oikein mitään työtä, käyn töissä rahan takia enkä tajua työstään innostuvia ihmisiä yhtään. Mies hoitaa meillä pitkälti kotihommatkin tästä syystä..en tiedä kuinka pitkään..ja ymmärrän yhä paremmin vanhempiani, jotka eivät jaksaneet töiden jälkeen kuin riidellä keskenään ja huutaa meille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä todella viha, vai kyllästyminen? Itse olen ollut kyllästyvää sorttia, mutta on siihen aina ollut syyt. Asiakkaat on vaikeita vaikka ei olisi itse tehnyt mitään väärin - esim. saa kuulla huutoa muiden tekemisistä kun on vain se, joka ensimmäisenä ottaa palautteen vastaan. Olen huono käsittelemään tällaisia. On tullut boreout, kun joko työtä ei ole ollut tarpeeksi tai kun työhön on päässyt sisään, se on alkanut tuntua liian helpolta ja puuduttavalta. Nyt olen kyllä ollut 10 vuotta samassa, tässä on riittävästi vaihtelua ja ei ole enää niin puuduttavan helppoa, vaikka välillä on tilanteita että tekemistä saisi olla enemmän ja osta töistä on aika rutiinia, mutta aina välillä on jotain haasteita, mistä nautin kovasti. Ihmisten kanssa nyt vain tulen toimeen, kun on pakko, vaikka välillä samat naamat kyllästyttääkin.  

On se vihaa.

Ap

Yritin vähän pohtia, että miksi ja vastaus saattaa olla se, että olen kateellinen. Kohtelu ei ole missään tasapuolista enkä minä ole koskaan se lellikki, en ollut koulussakaan koskaan opettajien suosiossa. Hermostun ulkopuolisuuden tunteeseen ja ulkoistan itse itseni lopullisesti koko työpaikasta.

Ap