Miksi ystävät eivät ole iloisia puolestani?
Lyhyesti taustatietona: Minulle on tapahtunut menneisyydessä paljon isoja vastoinkäymisiä. Erityisen raskas oli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin tapahtui monta isoa vastoinkäymistä lyhyen ajan sisällä. Olen mm. sairastunut pysyvästi erääseen fyysiseen sairauteen ja sopivan hoidon löytymiseen meni vuosia. Hoidon löytymisen jälkeen olen pystynyt elämään jokseenkin normaalia elämää, vaikka monet terveiden ihmisten elämässä onnistuvat asiat eivät ole minulle enää mahdollisia. Ystäväni tietävät, millaisia asioita olen joutunut käymään läpi.
Itse ajattelen, että jos ihminen on kokenut paljon vastoinkäymisiä, niin iloiset asiat ovat enemmän kuin tervetulleita hänen elämäänsä. Kun elämässäni on tapahtunut nyt vastoinkäymisten jälkeen useampia iloisia asioita, eivät ystävät ole olleet iloisia puolestani. Kun olen saanut kutsun työpaikkahaastatteluun/uuden työpaikan, puolestani ei olla iloisia. Kun olen löytänyt parisuhteen, sekään ei ole ilon aihe. Miksi ystävät eivät ole iloisia puolestani? Jos joku ystävä kertoo hänelle tapahtuneen jotain iloista, niin olen hänen puolestaan iloinen ja vaikka juhlistammekin iloista asiaa yhdessä.
Onko muilla tällaista? Miksei puolestani olla iloisia?
Kommentit (12)
Tässä on vain sinun versiosi tarinasta, muut voivat kertoa asian toisella tavalla.
He eivät ole aitoja ystäviä. Etsi parempia.
Näin se ikävä kyllä on, että jotkut eivät ole iloisia toisen puolesta.
He kokevat oman hyödyllisyytensä uhatuksi jos katoaa se oma rooli "lohduttelijana"?
Usein parisuhteen alkaminen herättää mustasukkaisuutta (huom. Ei välttämättä kateutta) kun oma rooli pienenee.
Onko sinulla liian korkeat odotukset läheisten ja ystävien tuesta ja kannustuksesta, joten petyt omin odotuksiisi?
Miten sinä olettaisit heidän näkevän sinut niissä iloisissa asioissa? Ja miten he sitten ovat reagoineet , kun olet kertonut iloisista asioista?
Vierailija kirjoitti:
He eivät ole aitoja ystäviä. Etsi parempia.
Voi olla, mutta ehkä ap ei ole ollut myöskään hyvä ystävä heille. Ainahan hän voi täällä kirjoitella olevansa hyvä ystävä ja mitä vain, mutta voi olla, että näin ei oikeasti ole.
minä vaan kysyn kirjoitti:
Onko sinulla liian korkeat odotukset läheisten ja ystävien tuesta ja kannustuksesta, joten petyt omin odotuksiisi?
Niin ap, odotitko ap, että he olisivat hyppineet ja kiljuneet riemusta sinun kanssasi, kalkattaneet viikon asiastasi ja taputelleet selkääsi?
Suomalaiset ihmiset ovat juuri tuollaisia.
Usein sitä ehkä toivoisi että perhe, kaverit ym. osoittaisivat aitoa mielenkiintoa ja iloa omista saavutuksista ja onnistumisista tosi näyttävästi ja suureleisesti mutta monesti se vaan on niin että toisen onnistumisiin ja hienoihin tapahtumiin kommentoi melko neutraalisti tyyliin "hieno juttu, hyvä!" ja sitten muihin aiheisiin. Toisten kokemukset on kuitenkin vain toisten kokemuksia ja usein on vaikea iloita niistä samalla tasolla kuin sen kokemuksen kokenut. Jos jollekin syntyy vaikka vauva tai joku menee kihloihin niin upea asiahan se on, mutta ei keneltäkään voi olettaa mitään super mahtavia ylistyspuheita tai tunteella elämistä ja täysillä siihen asiaan heittäytymistä.
Jos siis neutraalisti kommentoidaan toisten juttuja ja iloitaan toisen puolesta sanomalla vaikka että "onpa kiva juttu, onnea" niin sen täytyy riittää. Ovatko ap ystäväsi siis kommentoineet mitään? Jos eivät mitenkään reagoi niin eihän se kivaa ole joten ymmärrän sinua kyllä. Osoita heille vielä aktiivisemmin kun iloitset heidän puolesta niin ehkä se auttaa arvioimaan heidän omaa toimintaa.
Jotkut naiset on täällä vain kilpailemassa ja muut naiset on uhkia.