Lue keskustelun säännöt.
Mikä tämä ilmiö nyt on esim Piia Pajunen ja Eevi Teittinen
Vanhaäiti
29.01.2022 |
Nyt tuntuu olevan tosi muodissa valittaa vauva - arjen raskautta ja vaikeutta. Kertoa kuinka vaikeaa on yhdistää elämän osa-alueet toisiinsa (siis perusjutut kuten lapsi, työ ja puoliso tms). Painotetaan sitä, miten vauvaan ei rakastua heti kun hänet rinnalle saadaan ja ollaan tosi valmiita ikään kuin rohkeasti kertomaan arjen todellisesta nurjasta puolesta ja alleviivaamaan, että tässä ei nyt todellakaan olla missään ihanassa vauvakuplassa eikä psyyke ehdi mukaan? Lapsen kaikki sairastelut kuvataan maailmanlopun omaisesti. Lisäksi ollaan loukkaantumisherkkiä ja jatkuvalla puolustelukannalla. Nämä asiat tuodaan julki ikään kuin pitkään piilossa pidettynä salaisuutena.
En tarkoita pahalla, mutta eikös tämä tällainen vauva - arki ole vain sitä paljon puhuttua elämää hyvine ja huonoine puolineen? Ja kaikki lapset sairastaa. Lapset itkee- se on heidän ainoa kommunikointi tapansa. Varmaan kaikilla vanhemmilla jossain vaiheessa kysytään hermoja. Eihän kukaan ole pakottanut heitä ylisuorittamaan, eikös tällainen äidin palautumisen tarve tai isän babyblues ole tiedostettu jo pitkään ennen nykybloggareitakin?
Kommentit (6)
Eikös toisella ole taustallaan syntymättömän lapsen menetys ja toisella vauva syntynyt keskosena? Kumpikaan ei niitä tavallisimpia alkuja vauvaelämälle ole, vaikka toki näitäkin paljon löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös toisella ole taustallaan syntymättömän lapsen menetys ja toisella vauva syntynyt keskosena? Kumpikaan ei niitä tavallisimpia alkuja vauvaelämälle ole, vaikka toki näitäkin paljon löytyy.
Sepä se, lapsettomuushoitoja, keskenmenoja, komplikaatioita raskaudessa ja synnytyksessä, taloushuolia, parisuhdeongelmia, väsymystä, unettomuutta, terveysongelmia, lapsen sairastelua, yksinäisyyttä, koronaa, huolia lähipiirissä, eletystä elämästä heijastuvia traumoja jne jne on kyllä niin paljon ja niin monilla muillakin, että ei se kyllä tätä selitä.
En siis väheksy näitä asioita, mutta harvoja elämä on kohdellut vain lempeästi.
Pitäisikö sen sitten olla vaan ihanaa vauvakuplaa ja hattaraa? Enemmän tarttumapintaa tuollaisessa minulle ainakin on.
Niin. Kun sitä väsymystä jne nimenomaan on kaikilla. Näiden somevaikuttajien täytyykin olla samaistuttavia. Itseäni kyllä rasittaa enemmän se jos kaikki on ihkuu aina.
Minulla oli tuollaista. Opin rakastamaan lasta vasta, kun hän oli 2-vuotias. Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus.
Haetaan syitä erolle, että ero menisi jonkin muun kuin itsensä naisen piikkiin. Sitten päästään hehkuttamaan uskomattoman jännittävää sinkkuelämää ja Tinderiin kirjautumista.